*

tmalinen

Kaikki blogit puheenaiheesta Talouden taantuma

Taantuma lähestyy

Suomessa on koko kevään iloittu talouden parantuneesta suhdanteesta. Vientiyritysten tilauskirjat ovat paisuneet ja kuluttajien luottamus on kasvanut. Kaikki näyttää toisin sanoen hyvältä.

Kun perspektiiviä siirretään maailmantalouteen, aukeaa täysin toisenlainen kuva. Yhdysvalloissa nousukausi on kestänyt jo kahdeksan vuotta, mikä on kolmanneksi pisin nousukausi toisen maailmansodan jälkeen. Kiina on elvyttänyt talouttaan voimakkaalla luottoekspansiolla vuodesta 2009 lähtien, mikä on nostanut yksityisen velan määrän huolestuttavan korkealle tasolle.

Lamako lopussa ja nousukausi alussa?

YLE:n kyselyn mukaan kansa uskoo että lama on lopussa ja nousukausi alussa.

Tietääkö kansa?  Oliko Veikko Vennamo oikeassa siinä sloganissa jonka mukaan "kansa kyllä tietää"?

Oliko YLE:n kansalle esittämä kysymys oikein aseteltu? Asetettiinko kysymys tahallaan harhaanjohtavasti, jotta YLE saisi aikaan näyttävän otsikon ja paljon asiakkaita?

Uuteen nousuun

Talous on kuralla. Ihmiset eivät tule toimeen keskenään. Rotuvihaa lietsotaan puolin ja toisin. Lakkoja järjestetään, yt-neuvotteluja aloitetaan, työehtoja kierretään erilaisella sopimuskikkailulla, leikkuri ajaa köyhät leipäjonoihin. Poliitikotkin ovat niin turhautuneita, että lopettavat kokonaan, viimeisimpänä Carl Haglund.

Lama-ajan hyvät puolet

Nousukaudella ihmisten välinen suora yhteistoiminta on vähäistä, koska sille ei ole tarvetta. Rikkinäinen laite heitetään roskiin. Kirpputorilta saa vain vanhoja malleja, joten uusi haetaan marketista edullisella kulutusluotolla. Takaisinmaksu ei ole ongelma, kun palkat nousevat kaiken aikaa. Köyhyys on jotain, joka koskettaa Afrikkaa ja on Suomessa oma syy.

Onko Sipilän hallituksen prosessikaavio kopioitu vitsikirjasta?

Lama-ajan varma merkki on taas täällä: kirpputorit. Vaihdantatalous ja tavaroiden kierrätys käy kuumana Facebookin kirpputoripalstoilla.

Myös musta pörssi rehottaa: nuuskaryhmissä kiekot vaihtavat omistajaa, eikä toimintaa vaivauduta edes peittelemään. Poliisikin on sanonut, että ei kiinnosta, on tärkeämpääkin tekemistä. En tiedä viitattiinko tällä sakkojen keräämiseen valtiolle ansaintatarkoituksessa - kassa kun on sielläkin tyhjä.

Korkeakoulujen irtisanomisille vielä etsittävä vaihtoehtoja

Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm teki sen mitä monelta johtajalta ja poliitikolta on viimeaikoina odotettu. Ylikirjastonjohtaja asettui upean kirjastonsa peruskorjauksen valmistumisen yhteydessä työntekijöidensä ja sivistysvaltion puolelle ja ilmoitti, ettei aio toteuttaa Kansalliskirjaston toimintaa pahoin vaikeuttavia irtisanomisia ennen kuin niiden perustuslaillisuus on selvitetty.

Suomen olisi aika ottaa epäreilut keinot käyttöön

Olisi täysin epäreilua, jos holtittomasti rahansa tuhlailleet ja pikavippejä ottaneet ihmiset saisivat kaiken anteeksi, eli valtio esimerkiksi ostaisi heidän velkansa pois perintäfirmoilta ja antaisi ne anteeksi.

Se olisi kohtuuttoman röyhkeää kaikkia niitä kohtaan, jotka ovat tarkkoja rahankäytöstään. Sitä kautta me kuitenkin voisimme nopeasti vähentää syrjäytymistä ja masennusta. Lisäksi tuhansien perheiden luottamus yhteiskuntaan paranisi, millä olisi valtaisan valoisat vaikutukset.

Suomalaiset ovat ennenkin selvinneet vaikeuksista

Taloustieteen professori Bengt Holmström arvioi, ettei Suomessa ole välttämättä tiedostettu, kuinka huonossa kunnossa taloutemme on (HS Talous 19. 8.).

 

Tämä asia on kuitenkin tiedostettu jopa niin hyvin, että olemme vaipuneet jonkinlaiseen apatiaan, jossa myönteinen tulevaisuuden usko on monilla kadonnut.

 

Pitkittynyt taantuma on saanut eturyhmät tappelemaan kuin pedot haaskalla

Hallitusneuvottelut ovat käynnissä ja niistä tihkuneista tiedoista on vaikea päätellä niiden todellisia onnistumismahdollisuuksia. Julkisuuteen annetaan optimistisia tiedotteita, mutta aika ajoin jotkut yksityiskohdat, kuten vaatimus ammattikoulutuksen lyhentämisestä, säikäyttävät. Sen sijaan näkyväksi on tullut entistä vaikeammat vastakkainasettelut eri kansalaisryhmien välillä, esimerkiksi työmarkkinaosapuolten välit ovat rapautuneet järkyttävän huonoiksi, vaikka suurin osa aloista on työehtosopimuksellisessa tilassa.

Taide on inspiroivaa elämänsisällöntuotantoa

Olen osallistunut muutamaan kulttuuriaiheiseen vaalipaneeliin. Niissä on keskusteltu kulttuurin ja taiteen merkityksestä ja tulevaisuudesta.

Olen paneeleissa lähestynyt taidetta yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Sen perusteella olen määritellyt taiteen provosoivan industrialistisesti tuotannoksi, tarkemmin sanottuna, sisällöntuotannoksi, ja vielä tarkemmin ilmaistuna: elämänsisällöntuotannoksi.  

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä