tmalinen

Euroalueella keskustellaan tulonsiirroista; meillä ei

  • Kuvio. Valikoitujen euromaiden ja EKP:n TARGET2 tasapainot toukokuusta 2008 toukokuuhun 2018 Lähde: GnS Economics, EKP
    Kuvio. Valikoitujen euromaiden ja EKP:n TARGET2 tasapainot toukokuusta 2008 toukokuuhun 2018 Lähde: GnS Economics, EKP

Euroalueen budjettia ja tulonsiirtomekanismia yritetään yhä saada aikaiseksi. Valtiovarainministerien Ecofin-kokous käsitteli asiaa 5.4. Budjettia on ehdotettu jo vuosia. Viimeksi näkyvän ehdotuksen euroalueen budjetista teki Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Oma erillinen budjetti kuitenkin torpattiin EU-maiden joulukuun huippukokouksessa, lähinnä nk. uuden Hansaliiton (Suomi, Ruotsi, Tanska, Hollanti, Itävalta) toimesta.

Euroalueen budjettia yritetään nyt saada osaksi koko EU:n budjettia. Erittäin huomionarvoista on, että asiasta ei keskustella meillä juuri lainkaan, vaikka kyseessä on vaalikevät.

Suomeen on pesiytynyt kummallinen ajattelu valuuttaliitoista ja etenkin eurosta. Historia sekä akateeminen tutkimus yksiselitteisesti kertoo, että valuuttaunioni tarvitsee tuekseen poliittisen unionin (tulonsiirrot) ja/tai eromekanismin. Silti melko suuri joukko suomalaisia ekonomisteja väittää, että pankkiunioni ja pääomamarkkinat riittäisivät euroalueen vakauttamiseen myös taantumissa ja kriiseissä. Tämä on vaarallinen harhakuvitelma.

Nousukaudella valuuttaunionit pärjäävät yleensä melko hyvin jopa ilman yhteisvastuumekanismeja. Taantumissa ja etenkin talouskriiseissä tilanne on täysin toinen, kuten euroalueellakin vuosina 2008-2012 havaittiin.  Kuvaavin esimerkki löytyy 1930-luvun Yhdysvalloista.

Yhdysvaltojen tulonsiirtounioni

Suuren laman iskiessä Yhdysvaltoihin vuoden 1929 pörssiromahduksen vanavedessä, Yhdysvaltojen dollarialue oli hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin euroalue nyt. Liittovaltion budjetti oli minimaalinen noin 3 prosenttia bruttokansantuotteesta, liittovaltiotason tulonsiirtoja ei käytännössä ollut, suhdannetasausrahastoja ei ollut, työmarkkina oli hyvin eriytynyt, eli työvoima ei juuri liikkunut esim. etelästä pohjoiseen, ja dollarialuetta hallitsivat keskuspankki Fedin alueelliset yksiköt.

Lama iski koko Yhdysvaltoihin, mutta alueelliset erot olivat huomattavia. Pääomat hakeutuivat Keskilännestä itään. Itäiset osavaltiot, kuten New York, toimivat eräänlaisina turvasatamina, ja ne myös toipuivat lamasta Keskilännen osavaltioita nopeammin. Lama iskikin Keskilänteen ja Etelävaltioihin huomattavan rajuna, missä lama kaatoi satoja pankkeja. Pääomapako tietyiltä alueilta oli niin suurta, että alueelliset keskuspankit eivät sen syvimmässä vaiheessa enää halunneet välittää maksuja pahiten kärsineille alueille tappioiden pelossa. Dollarialuetta uhkasi hajoaminen.

Liittovaltion johdossa uhka kuitenkin tiedostettiin. Nopeassa tahdissa säädettiin erilaisia liittovaltion tukiohjelmia: työttömyyskorvaus, sosiaaliturva ja maataloustuet. Näillä tasattiin pääomapaon vaikutuksia sen kohde- ja lähdeosavaltioissa. Esimerkiksi Minneapolisin keskuspankkialue menetti vuosien 1929 ja 1933 välillä 247 miljoonan (nykyrahassa n. 4,8 miljardin) edestä yksityisiä talletuksia, mutta vastaanotti 229 miljoonan (nykyrahassa n. 4,5 miljardin) edestä liittovaltion tukia. Bostonin keskuspankkialue vastaanotti 644 miljoonan (nykyrahassa n. 12,4 miljardin) edestä talletuksia, mutta maksoi 575 miljoonan (nykyrahassa n. 11,1 miljardin) edestä liittovaltion tukia. Liittovaltion tuilla taattiin keskisten ja eteläisten osavaltioiden elintaso. Tämän, sekä työmarkkinan eriytymisen loppuminen (työvoima alkoi siirtyä köyhästä etelästä itään ja pohjoiseen) dollarialue säilyi.

Nykyään tulonsiirtomekanismi Yhdysvalloissa toimii ennen kaikkea verojen ja tulonsiirtojen kautta. Esimerkiksi osavaltioiden velkoja ei kuitenkaan taata liittovaltion taholta (no bailout). Taantuman iskiessä osavaltioon sen maksut (lähinnä verot) liittovaltiolle vähenevät. Sen saamiset liittovaltiolta myös kasvavat. Nopeasti kasvavien osavaltioiden maksut puolestaan kasvat ja tuet vähenevät. Veroihin ja tukiin perustuva järjestelmä luo osavaltioiden välille huomattavan tulonsiirtomekanismin: yhden dollarin lasku osavaltion asukasta kohden mitatuissa tuloissa johtaa liittovaltiolle maksettavien menojen pienentymiseen noin 0,38 dollarilla. Osavaltioiden väliset erot nettomaksuissa ja -saamisissa ovatkin suuria. Liittovaltiotason tulonsiirroista huolimatta osavaltiot saattaisivat joidenkin tutkimuksien mukaan silti hyötyä omasta valuutasta.

Euroalue ei selviä ilman tulonsiirtoja, mutta…

San Franciscon aluekeskuspankin tutkimuksen mukaan Kreikan bruttokansantuote asukasta kohti olisi vuosina 2008 – 2011, eli velkakriisin akuutin vaiheen aikana laskenut arviolta 6,9 prosenttia, jos euroalueella olisi ollut käytössä Yhdysvaltojen tulonsiirtomekanismia vastaava järjestelmä. Todellisuudessa Kreikan bruttokansantuote laski yli 11 prosenttia.  Samanaikaisesti asukasta kohden mitattu BKT olisi Saksassa noussut vain 3,7 prosenttia nykyisen 5,9 prosentin sijasta. Yhdysvalloissa käytössä oleva liitovaltiotason järjestelmä olisi toisin sanoen tasannut sekä Kreikan talouden laskua että Saksan nousua.

Tämänkaltaisen järjestelmän luomista Ranskan presidentti Macron on viime aikoina ajanut. Syyskuussa 2017, juuri ennen Saksan parlamenttivaaleja, hän piti laajan puheen Sorbonnessa, jossa hän esitteli näkemyksiään EMU:n ja koko EU:n kehittämisestä. Pääosin viralliset ehdotukset ja Macronin ehdotus ovat olleet samoilla linjoilla. Niissä halutaan tehdä pankkiunioni valmiiksi, jolloin yhteinen talletussuoja pitäisi hyväksyä. Pääomamarkkinaunioni pitäisi kehittää, mikä onkin jo aloitettu, mutta eteneminen onkin ollut hidasta. Nämä toimet ovat kuitenkin auttamattoman riittämättömiä seuraavan kriisin iskiessä, jonka Macron mitä ilmeisemmin tiedostaa.

Kun EU:n nykyinen budjetti on vain noin prosentin jäsenmaiden BKT:sta, Macron on ehdottanut pelkän euroalueen budjetiksi noin 4 prosenttia BKT:sta. Muita eri tahoilta tehtyjä ehdotuksia ovat olleet: suhdannetasausrahasto tai investointirahasto, osin yhteinen työttömyyskorvausrahasto, eurobondien tai synteettisen bondin luominen (erityisesti Ranskan ja Italian taholta) ja yhteisöveropohjan harmonisointi tai  ja jopa yhteisöverotuksen siirtäminen unionin tasolle, jota on ehdottanut Ranskan valtiovarainministeriö, ja euroalueen oma valtiovarainministeriö.

Näissä ehdotuksissa ainakin rehellisesti myönnetään, että euroalueen selviytyminen vaatii tulonsiirtoja. Kokonaan toinen asia on, kuinka toimiva tulonsiirtounioni olisi. Koska markkinakuri on jo pelastuspakettien ja Euroopan keskuspankin (EKP) velkakirjaostojen takia menetetty, seurauksena voisi olla moraalikadon huomattava kasvu euroalueella. Kilpailukykyisimmät ja tuottavimmat maat häviäisivät ja heikoimmat voittaisivat. Olisiko tämä todella Euroopan etu, vai pitäisikö euro vain yksinkertaisesti purkaa?

Tosia kuitenkin on, että seuraava taantuma syöksee heikommat jäsenvaltiot todennäköisesti jälleen talouskurimukseen ja pääomapakoon, joka Target2 tasapainojen perusteella on euroalueella jatkunut lähes keskeytyksettä vuodesta 2008 lähtien (ks. kuvio). Kun heikkojen jäsenmaiden talous sakkaa ja pankit alkavat kaatua, mitä silloin tehdään? Ylivelkaantuneilla mailla ei ole varaa elvyttää, eikä niillä ole suhdannepuskureita. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessaan korostama jäsenmaiden ”ketterä” talous- ja finanssipolitiikka ei toimi.  Ainoina vaihtoehtoina on joko alkaa jakaa vastikkeetonta euroalueen tai EU-tason tukea valtioille ja pankeille tai sallia maiden euroero. Tämä on tosiasia, jota ei hienoilla termeillä tai vaikenemisella muuteta.  

Taantuma on (todennäköisesti) jo matkalla

Euroopan alkuvuoden talousluvut ovat olleet synkkiä. Euroalueen talousveturin, Saksan, teollisuustuotanto on laskenut 4 kuukautta putkeen. Pudotus on ollut syvintä sitten vuoden 2009. Euroalueen tuotantoteollisuuden ostopäällikköindeksit ovat laskeneet alimmille tasoilleen sitten velkakriisin vuonna 2012. Citi-pankin julkaisema euroalueen talousyllätysten indeksi on romahtanut alimmalle tasolleen 10 vuoteen. Italia on teknisessä taantumassa, sen bruttokansantuotteen laskettua vuoden viimeisillä kvartaaleilla. Saksan (”turvasataman”) velkakirjojen korot ovat painuneet jälleen negatiivisiksi.

Tilannetta pahentaa, että Euroopan keskuspankin elvytyskeinot on käytännössä käytetty. Ohjauskorko on nolla ja EKP:n tase on täynnä eurovaltioiden sekä eurooppalaisten yritysten velkakirjoja. EKP:sta vakuutellaan julkisuuteen, että elvytyskeinoja on vielä jäljellä, mutta tämä on epäuskottavaa. EKP voisi toki alkaa ostaa osakkeita tai lisätä velkakirjaostojaan, mutta mikä olisi niiden vaikutus? Kymmenen vuotta keskuspankkien erilaisia rahanluontioperaatiota on osoittanut rahapolitiikan rajat. Maailman keskuspankit ovat saaneet poikkeustoimillaan aikaiseksi pääomamarkkinoiden hinnoittelun vakavan vääristymisen.

Kansainväliset merkit taas viittaavat siihen, että taustalla voi olla pahempaakin eli maailmanlaajuinen talouden hidastuminen, taantuma. Vastassamme saattaa pahimmassa tapauksessa olla jopa globaali lama. Vaikka jo pelkkä taantuma voi pakottaa euroalueen perimmäisten kysymysten (tulonsiirtojen) ääreen, maailmanlaajuinen lama tekisi sen varmasti.

Uhat pitää tunnistaa ja niistä pitää puhua

EKP:n poikkeukselliset rahapoliittiset toimet ovat toistaiseksi estäneet toisen finanssi- ja velkakriisin syntymisen. EKP:n eväät on kuitenkin syöty. Samalla poikkeusohjelmat ovat edistäneet taloudellista tehottomuutta kannustamalla horjuvia pankkeja tukemaan tuottamattomia yrityksiä. Ne ovat myös luoneet piilotettua yhteisvastuuta kasaamalla EKP:n taseeseen suuren määrän potentiaalisesti tappiollisia yritysten ja valtioiden lainapapereita. Nämä vastuut on tulevaisuudessa joko loputtomiin rahoitettava tai selvitettävä alaskirjauksin ja konkurssein.

Euroalueen jäsenenä Suomen on varauduttava lähivuosina kantamaan osaansa näistä todennäköisesti erittäin merkittävistä kustannuksista. Samoin on ratkaistava kanta euroalueen budjettiin, suhdannetasausrahastoihin ja EU-tason veroihin. Koska taantuma (lama) lähestyy, nämä todennäköisesti lankeavat Suomen seuraavan hallituksen ratkaistaviksi. Niistä ei kuitenkaan juuri puhuta, ja jos puhutaan niin sitten totuutta kierrellen.

Suomessa pitäisikin nyt vaalien alla keskustella siitä, mitä tehdään, jos euroalue seuraavassa taantumassa uhkaa hajota? Teemmekö ”Kataiset” ja hyväksymme yhteisvastuun kansan mahdollisesta vastustuksesta huolimatta siirtäen samalla päätösvaltaa taloudestamme ja budjetistamme EU:lle? Jos emme, olemmeko valmiita vastaamaan seurauksista? Olemmeko valmiita tarvittaessa palaamaan omaan rahaan? Uhat pitäisi tunnistaa nyt, eikä jälleen ajaa sammutetuin lyhdyin jyrkänteeltä alas, kuten meillä on niin usein ollut tapana.

Tuomas Malinen, Heikki Koskenkylä, Peter Nyberg

Tilastotiedot ja liittovaltion ohjelmien yksityiskohdat Yhdysvaltojen suuren laman ajalta ovat H. Rockoffin artikkelista: How long did it take the United States to become an optimal currency area? Rockoffin vastaus artikkelin otsikon kysymykseen on: noin 150 vuotta.

VTT Tuomas Malinen on Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti.

VTT Peter Nyberg on eläköitynyt valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtaja.

VTT Heikki Koskenkylä on eläköitynyt Suomen Pankin tutkimusosaston johtaja. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän jukkakleppalahti kuva
Jukka Leppälahti

YLE sensuroi tämän aiheen pois vaalikeskusteluista estäessään Väyrysen Tähtiliikkeen osallistumisen.

Tämän pitäisi olla vaalien tärkein keskustelunaihe. Malisen ja kumppanien kirjoitus pitäisi jokaisen äänestäjän lukea ennen äänestämistä.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Meillä on maan tapana vaieta ikävät asiat ”kuoliaaksi.” Näin se on myös tulonsiirtojen osalta.
Vaalituloksesta riippumatta tulonsiirtounioni otetaan vähin äänin vastaan. Sama koskee EVM-sääntöä, jossa päätöksissä kaikkien osapuolten hyväksymisestä tullaan luopumaan ja siirtymään 85 %:n määräenemmistöön. Pienen maan vaikutusvalta pienenee siten entisestään.

Olen ollut aina markan kannattaja, mutta sen suhteen ei ole mitään tehtävissä nykytilanteessa.

Oma valuutta on itsenäisen valtion perustan yksi sen kulmakivistä.

J. V. Snellmanin patsas ei ole turhaan Suomen Pankin edustalla. Hän ymmärsi oman valuutan arvon, jolla taataan maan rahataloudellinen itsenäisyys.

Vanha kansanviisaus sanoo ”ei pidä lähteä herrojen kanssa marjaan.” Suomi-neito lähti ja seuraukset joudutaan nyt sitten kantamaan.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

TM: "Teemmekö ”Kataiset” ja hyväksymme yhteisvastuun kansan mahdollisesta vastustuksesta huolimatta siirtäen samalla päätösvaltaa taloudestamme ja budjetistamme EU:lle? Jos emme, olemmeko valmiita vastaamaan seurauksista?"

Kataiset on tehty. Katainen ei ole valmis vastaamaan teoistaan, mutta hänen vastuunsa (ja kabinetin johtaja Mari Kiviniemen sekä koko kabinetin vastuu) teosta ohittaa omavaltaisesti eduskunnan budjettivalta ei vanhene. Valtiorikos ei vanhene. Sektoriministerinä Jyrki Kataisen vastuu on erityinen.

Tuolloinen oikeuskansleri Jaakko Jonkka oli kädet sidottuina, hänellä oli luurankoja kaapissaan. Asiasta, Kataisen omavaltaisesta teosta luvata budjettivarojamme 8 miljardia euroa maasta omin luvin, jätettiin lukuisia kanteluita, jotka jokainen torpattiin ja arkistoitiin. Katsoin parhaaksi turvautua adressiin, jonka avasin 19.5.2011, koska tunnetuksi tullessaan sillä olisi voinut nostattaa julkisen keskustelun ja vaatia tekijät vastuuseen.

On huomattava, että perustuslain mukaan myös muita keinoja on käytettävissä tekijöiden saattamiseksi vastuuseen. Esimerkiksi se, että kymmenen kansanedustajaa vaatii asian tutkimista.

Jyrki Kataisen (ja muun kabinetin) ministerivastuulain vastainen teko johti myöhemmin ERVV:n ja sittemmin EVM:n hyväksymiseen. Muut Pohjoismaat omine valuuttoineen eivät osallistu siihen eikä niillä siten ole tällaista taloudellista taakkaa, avointa piikkiä, kannettavanaan.

-------------------------------------------------------------------------------

https://www.adressit.com/katainen_ja_kiviniemi_toi...

Katainen ja Kiviniemi, toimien luvallisuus ja ministerivastuulaki

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja pääministeri Mari Kiviniemi lupasivat maaliskuussa Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) käyttöön noin kahdeksan miljardia Suomen verovaroja, syynä ns. Portugalin tukipaketti. Molemmat kielsivät tällaisen aluksi, mutta asia tuli sittemmin julki. Ministerit toimivat omin luvin, sillä he eivät pyytäneet eduskunnalta valtuutusta toimelleen. Suomessa eduskunnalla on budjettivalta, joten teko oli ja on yhä yksiselitteisen laiton.

Unionin perussopimus kieltää tällaisen jäsenvaltioiden keskinäisen takaamisen Maastrichtin sopimuksen 125 artiklassa. Koska tällainen on kiellettyä, mainittu ERVV perustettiinkin Unionin hallintorakenteiden ulkopuolelle osakeyhtiöksi, jonka omistajia tosin Unionin jäsenvaltiot ovat. ERVV:n on tarkoitus korvata myöhemmin Euroopan vakausmekanismi (EVM), jota koskee sama ongelma.

Suomen osalta siis kahden ministerimme toimi oli yksiselitteisen laiton. Toimitusministeristön (kunnes Suomella on uusi hallitus) pääministeri Mari Kiviniemi ei luvannut esitellä Portugalin tukipakettia. Hallitusneuvottelija Jyrki Katainen jätti sivuun tehtävänsä, johon hänet oli nimitetty, ja keskittyi hankkimaan jonkinnäköisen legitimaation, laillisen oikeutuksen, tälle kahdeksan miljardin euron siirtämiselle Suomen ulkopuoliseen käyttöön. On kyseenalaista, voiko hallitusneuvottelija menetellä näin ja samoin on kyseenalaista, voiko suuri valiokunta menetellä niin, että se yleensä käsittelee tällaisen asian, samoin on kyseenalaista, voiko vaaleissa luottamuksensa menettänyt vanha hallitus nyt toimitusministeristönä yleensä ajaa tällaista asiaa. Hallitusneuvottelija Jyrki Katainen kuitenkin järjesti asialle käsittelyn eduskunnan suuressa valiokunnassa, jossa tämä ns. Portugalin tukipaketti hyväksyttiin.

Tässä adressissa katsotaan, että Jyrki Katainen ja Mari Kiviniemi ylittivät valtuutensa ja toimivat budjettivallan haltija eduskunnan luvatta ja lisäksi salaa siltä. Lisäksi tässä katsotaan, että Jyrki Katainen on toiminut raskauttavalla tavalla, koska on jälkikäteen varmistanut, että maan verovaroja siirretään Suomen eduskunnan ja hallituksen ulottumattomiin useita miljardeja. Tässä katsotaan myös, että Jyrki Kataisen osalta lähtökohtaisesti laiton menettely on pyritty peittelemään hankkimalla sille jälkikäteinen legitimaatio ja laitonta tekoa on siten jatkettu. Koska tällaisena teko luvata Suomen verovaroja maan ulkopuoliseen käyttöön on lähtökohtaisesti laiton, huolimatta jälkikäteisestä lainmukaisuuden hankkimisesta, mutta väärin premissein, katsotaan tässä adressissa, että suuren valiokunnan lupaus siirtää ERVV:lle suomalaisia verovaroja on laiton ja siten sen tekemä päätös on kumottava.

Tässä adressissa vaaditaan ministerien Mari Kiviniemi ja Jyrki Katainen yllä kuvatun toimen käsittelyä ministerivastuulaissa säädetyllä tavalla eli valtakunnanoikeudessa. Tätä varten tarvitaan perustuslakivaliokunnassa asian alustava käsittely. Lisäksi vaaditaan, että kaikki tähän luvattomaan lupaukseen liittyvät verovarojemme siirtämistä koskevat päätökset eri hallintoelimissä kumotaan välittömästi.

Normaalisti ministerien toimien lainmukaisuutta valvotaan ministerivastuulailla ja ylin valvoja on eduskunnan oikeuskansleri Jaakko Jonkka. Lisäksi eduskuntatyöskentelyn perustuslain mukaisuutta valvoo eduskunnan puhemies. Tässä tapauksessa valvonta ei ole toteutunut. Kuitenkin adressi luovutetaan ensisijaisesti oikeuskanslerille, koska ensisijaisesti vedotaan siihen instituutioon, jonka vastuulla asia on. Asian etenemisen varmistamiseksi eli lain toteutumiseksi adressi kuitenkin luovutetaan myös eduskunnan puhemiehistölle sekä tasavallan presidentille, jonka vastuulla ulkopolitiikka osaltaan on, ja tämä asia liittyy Suomen ulkosuhteisiin. Adressi voidaan myös luovuttaa näiden lisäksi harkinnanvaraisesti muuallekin, jos tämä edistää lain toteutumista.

Jouni Suonsivu

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Vertailun vuoksi on mainittava, että Suomen maksamat sotakorvaukset itänaapurille olisivat nykyrahassa mitattuna noin 4 miljardia euroa. ”Kataiset” ovat näin ollen sotakorvaukset kaksinkertaisena.

Tämän tyyppinen rahojen jakelu eduskunnalta mitään kysymättä toimii tuskin missään itseään kunnioittavassa oikeus- ja sivistysvaltiossa.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Ranskan presidentti Macron on ollut jo viikkokausia kansansa boikotoinnin kohteena. Saamme valitettavan heikosti tietoa ko. maan nykytilanteesta.

Macron todennäköisesti pyrkii kaikin keinoin toteuttamaan 'unelmaansa', liittovaltiota ja yhteistä puolustus-, vero- ja budjettipolitiikkaa, joilla toimilla, on pienten jäsenmaiden näkökulmasta kestämättömät seuraukset.

Valitettavan harvat suomalaiset ymmärtävät ranskan kieltä, että voisivat seurata paikallisia tiedotusvälineitä. Suomessa näkyvä France24 on tosin englanninkielinen, mutta osittain sensuroitu todellisesta maan tilasta.

Kannatan vaalien alla ja jälkeen avointa keskustelua EU:n ongelmista, joita on ja tulee olemaan.

Talouspolitiikkaa tuntevia ministereitä meillä ei juuri ole ollut.

Asiantuntemusta kysellään lähes aina Sixten Korkmanilta, tai pankkien ekonomisteilta, joiden arviot ovat yleensä yhdensuuntaiset, eli myötäsukaiset kulloinkin hallitusvastuussa olleille.

Toivottavasti uuteen eduskuntaan saadaan talouspolitiikkaa laajasti ymmärtäviä, pitkän linjan koulutettuja, joilla englannin kielen osaamisen lisäksi, on sekä ranskan- että saksankielentaito.

Näin voidaan välttyä kielitulkkien nyanssivirheiltä.

Ja ennen kaikkea, tavallisen suomalaisen on saatava relevanttia tietoa, missä mennään. Salailulla on aina ikävät seuraukset.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

MP: "Toivottavasti uuteen eduskuntaan saadaan talouspolitiikkaa laajasti ymmärtäviä, pitkän linjan koulutettuja, joilla englannin kielen osaamisen lisäksi, on sekä ranskan- että saksankielentaito."

Ranskan ja saksan ohessa joukossa on syytä olla italian- ja espanjantaitoisia.

Mielen ja kielen läheinen yhteys on tunnettu. Mieleni rajat ovat maailmani rajat. Kieleni on mieleni.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Jouni S., usein noissa EU:n huippukokouksissa istuu itseoikeutettuna maamme pääministeri, joka osaltaan on vastuussa siitä tiedosta, jota kussakin kokouksessa käsitellään.

Tunnetusti, nyt jo ex-pääministeri Sipilä, on onnistunut vaikenemaan kaikilla kielillä, myös suomen. Pääministerien kielitaitokin taitaa olla enimmäkseen vain englanti, joka mielestäni ei riitä valtion korkeimmalle päättäjälle.

En tiedä tarkkaan käytäntöä, miten kokouksista raportoidaan muille ministeriöille, virkamiehille ja eduskunnalle.

Demokratian nimissä, kaikkien kansalaisten oikeus on saada objektiivista tietoa, missä EU:ssa mennään.

Meppejämme haastatellaan aika ajoin radiossa, mutta harvoin niistä saa mitään irti.

Oman ryhmänsä kannanottojen merkillistä paasausta se on ollut ja sitä en jaksa kuunnella.

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu Vastaus kommenttiin #6

Käänsin freelancena 1997 alusta 2000 loppuun Euroopan parlamentin toimeksiantoja: istuntoselostuksia, mietintöjä, mietintöluonnoksia, lausuntoja, erilaisia muita raportteja. Määräjärjestyksessä italiasta, saksasta, espanjasta, portugalista, englannista - joskus oikolukuja ranskasta, englannista, ruotsista.

Kääntäjää ja toimittajaa yhdistää ainakin se, että molemmat joutuvat olemaan kaikesta perillä ja ylläpitämään valmiuksia tulla olemaan kaikesta perillä (ainakin jollakin tasolla, vaikka ei samalla kuin noiden itse kunkin erityisalojensa ammattilaiset) sekä kyetä välittämään kääntämänsä/toimittamansa mahdollisimman alkuperäiselle uskollisesti ja samalla ymmärrettävällä suomen kielellä.

On myös muistettava, että Unionissa englanti on suhteellisen pieni kieli, selkeästi pienempi kuin saksa ja vähän pienempi kuin ranska, samaa luokkaa italian kanssa ja vaikka Unionissa espanja on pienempi kuin mikään näistä, se on puolen miljardin ihmisen äidinkieli.

MP: "Demokratian nimissä, kaikkien kansalaisten oikeus on saada objektiivista tietoa, missä EU:ssa mennään."

Juuri siksi pitää voida mennä ad fontes eli alkuperäisen lähteille. Kielille, joilla asiat alun perin esitettiin ja voida vielä ristiin tarkistaa esitetty eri lähteistä.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #7

Jouni, olipa kiva kuulla, miten kielitaitoinen olet.

Kielitaidon merkitys korostuu myös asiatiedon oppimisen kannalta. Ja tietenkin aiheisiin perehtyminen on välttämätöntä.

Yllättävää on, että englannin osuus on noinkin pieni, kenties brexitin myötä entistä pienempi.

Espanjan ja italian osuutta en edes tullut ajatelleeksi, koska Ranska ja Saksa ovat kuitenkin hallitsevimmat EU -maat.

Tuohan tarkoittaa, että kielitaitoisille kääntäjille ja toimittajille töitä riittää.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

https://www.france24.com/en/20190406-france-yellow...

Oheinen linkki keltaliivien protestoinnista Macronin hallitusta vastaan!

Luultavasti tilanne Ranskassa on epävakaampi kuin myönnetään.

Poliisien itsemurhat hälyttävällä tasolla!

https://www.france24.com/en/20190408-france-wave-p...

Käyttäjän IlkkaSalo kuva
Ilkka Salo

Epäsymmetrisen shokin iskiessä jonkun osavaltion sallitaan laskea työnverotustaan alle budjettirajoitteiden ts. gäppi annetaan valtiolle siten, ettei lyhyen tähtäimen veromenetyksiin tarvitse ottaa lainaa budjetin lisävajeen kattamiseen.

Kun tunnusluvut normalisoituvat niin EU:n budjettituki veronalennusten kompensoimiseksi vähenee ja lakkaa.

Käyttäjän IlkkaSalo kuva
Ilkka Salo

Edellytyksenä ovat minimipalkkajärjestelmä, työkartellin purku ja paikallinen sopiminen.

En ole kuullut että työntekijälle merkitsee niinkään bruttopalkka vaan mitä hän saa ostovoimana käteen. Kun ostovoimaa lisätään helpotusten eikä uuden rahan kaatamisen kautta, niin talous toipuu nopeasti sisäisen devalvaation kautta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Millä perusoletuksilla heität tuollaisen ratkaisun?

Onko siinä mukana yksityinen velkaantuminen vaiko pelkästään julkinen velkaantuminen?

Vai mitä meinasit tapahtuvan,kun kotitaloudella on velkaa ja sisäinen devalvaatio leikkaa palkkaa?

Kaikki muut liikkuu toki paitsi ei velan määrä..paitsi jonkun libertaarihörhön ajatuksissa ja siksi he lähtevätkin ampumaan muita tämän tajutessaan.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Hyvä kirjoitus EuroThinkTank-kollegoilta.

Pari nostoa:
- 1% Suomen bkt:sta on noin 2,3 miljardia, 4% (Ranskan ehdottama euroliittovaltion tulonsiirtotaso) on noin 9 miljardia euroa joka vuosi.
- Ruotsi, Puola, Unkari vapautetaan tästä liitttovaltiomaksun ehdotetusta korotuksesta *vapaaehtoisesti*.

Minusta on käsittämätöntä on että koska mitään keskustelua EU:n ja euron tulevaisuudesta ei olla käyty Suomessakaan, Ruotsille ollaan antamassa tämäkin kilpailuetu.

Itse olen noin viisi vuotta ehdottanut että otetaan nyt edes euroa käyttämättömät vapaamatkustajat mukaan liittovaltioon, ei voi olla kestävä tilanne että Suomen naapurimaat saavat kaikki EU:n edut ja vain Suomi joutuu maksamaan korotut euron kustannukset ja vielä tulonsiirtounionin taakan.

Luulisi olevan poliittisesti jopa helppoa Brexitin kyljessä, mutta ei.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Sami, hyvä, että nostat asian framille.

Meillä on ollut jo kauan vallalla ymmärtämättömyyden ja sisäisen pelonlietsonnan ilmapiiri.

Voit olla varma, että yksikään kadun tallaaja ei edes ymmärrä, mistä on kysymys.

Suomalaisia voi höynäyttää mennen tullen, kun tietoa ei ole, tai tieto on harvojen päättäjien 'sumuverhon' sisällä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Pelkästään US-blogien kommenttipalstaa seuraamalla ymmärtää miksi ei nykyisestä paradigmasta keskustella.

Syy on Venäjä ja 70-luku sekä kuvitelma nykypäivästä.

Toimituksen poiminnat