tmalinen

Suomen poliitikot ovat epäonnistuneet

Elämme hiljaisinta vaalikevättä miesmuistiin. Poliittisen keskustelun hampaattomuus, massapako eduskunnasta sekä alhainen kiinnostus vaaleja kohtaan viestivät neuvottomuudesta ja epäilyistä vaikuttamismahdollisuuksia kohtaan. Miten tähän on tultu?

Uskoa poliittisiin ratkaisuihin ovat vähentäneet kahden edellisen hallituksen epäonnistumiset ja virheet. Esimerkiksi eduskuntavaaleissa vuonna 2011 yksi teema oli ylitse muiden: euroalueen yhteisvastuun vastustaminen. Käytännössä tämä tarkoitti perussuomalaisten äänestämistä, koska he ensisijaisesti vastustivat Kreikan toista tukipakettia. PS sai suuren vaalivoiton eli ”jytkyn”. Puolue oli vaaleissa toiseksi suurin Keskustan jälkeen. Kansa toisin sanoen äänesti selkeästi Kreikan tukipakettia vastaan. Toisin kuitenkin päätettiin.

Kataisen kausi

Perussuomalaiset jätettiin Kataisen sateenkaarihallituksen ulkopuolelle vuonna 2011. Heti kokoamisensa jälkeen hallitus päätti osallistua Kreikan tukemiseen lainaksi naamioidulla tulonsiirrolla. Kreikalle oli myönnetty jo aiemmin lainoja kahdenvälisin sopimuksin Kataisen ollessa valtiovarainministeri. Kreikalle myönnettyjen tukien saajat olivat saksalaiset ja ranskalaiset pankit, jotka näin pelastettiin mm. Suomen veronmaksajien varoilla. Kreikkalaisille rahoista jäi arviolta noin kymmenesosa. Myöhemmin hallitus myös siunasi Kreikan kolmannen tukipaketin, joka toteutettiin Euroopan Vakausmekanismin (EVM) kautta. Yhteensä Kreikalle myönnettiin tukea lähes 300 miljardia euroa. Suomen kansan vuonna 2011 ilmaisemasta yhteisvastuun vastustuksesta ei näkynyt Kataisen hallituksen politiikassa jälkeäkään.

Kataisen hallitus yritti syksyllä 2012 myös käynnistää merkittäviä rakenneuudistukia. Tavoitteena oli mm. kaventaa kestävyysvajetta ja joustavoittaa työmarkkinoita. Rakenneuudistuksista kuten SOTE ja työmarkkinat ei kuitenkaan tullut mitään. SOTE-uudistus pohjautui Kokoomuksen ehdottamana suurten kuntien malliin. Kolmikannan puitteissa yritettiin kehittää paikallista sopimista. Siitä ei päästy yksimielisyyteen. Osaltaan näiden epäonnistumisten seurauksena perinteiset julkiset menot pystyttiin rahoittamaan vain jatkuvalla julkisen velan kasvattamisella.

Sipilän hallitus

Eduskuntavaaleissa 2015 äänestettiin Suomen uudistamisen puolesta. Taloutemme oli ollut taantumassa jo yli kolme vuotta ja työttömyys oli korkealla kymmenen prosentin tasolla. Kansalaistenkin laajalti kannattama jäsenyys euroalueella oli tehnyt mahdottomaksi säädellä kilpailukykyämme valuuttakurssilla. Heikko vienti, kasvu ja työllisyys osoittivat, että korvaavaa välinettä tarvittiin kipeästi.

Vuoden 2015 vaalien jälkeen Sipilän hallitus tarttui tomerasti toimeen. Pääministeri Sipilä näytti tuovan uutta näkemystä hallituksen työskentelyyn. Perussuomalaisetkin otettiin hallitukseen. Kolmen S:n hallitus (Sipilä, Stubb, Soini) määritteli korjaustarpeen pääkohdiksi: työvoiman kustannustason (kilpailukykysopimus, kiky), työmarkkinat (joustavuus) ja SOTE (julkiset menot).

Näistä uudistuksista toteutui suunnitellusti vain kiky, eikä sekään edennyt ongelmitta. Muista tavoitteista jäätiin joko suureksi osaksi (työmarkkinauudistus) tai täysin (SOTE). Kolmikannan puitteissa yritettiin joustavoittaa paikallista sopimista, mutta tässä ei onnistuttu taaskaan. Yritystukiakin piti karsia, mutta mitään ei saatu aikaiseksi. Kiky-sopimus oli kuitenkin jonkinlainen saavutus ja paransi jonkin verran Suomen kilpailukykyä. Koulutukseen ja tutkimukseen käytettyjä julkisia varoja kyllä leikattiin, mikä aiheellisesti aiheutti voimakasta kritiikkiä. 

Talouskasvu ja työllisyys

Sipilän hallitus kyllä saavutti työllisyystavoitteensa, eli työllisyysaste kohosi 72 prosenttiin, talouskasvu nopeutui ja budjettialijäämä saatiin leikattua. Myös velka-aste kääntyi lievään laskuun BKT:n kasvun nopeuduttua. Sipilän hallituksen kiky-sopimuksella oli kohtalainen vaikutus kasvuun ja työllisyyteen kilpailukyvyn parantumisen myötä.

Hyvä kansainvälinen suhdannekehitys oli kuitenkin tärkein syy Suomen talouden elpymiseen ja työllisyyden paranemiseen. Kiitos maailman keskuspankkiirien rahapoliittisen elvytyksen sekä Yhdysvaltojen presidentti Trumpin ja Kiinan presidentti Xi:n valtavien velkaelvytysohjelmien, maailmantalous kasvoi ripeästi vuosina 2016-2018. Kansainvälisen kasvun viime aikoina hidastuessa on Suomenkin kasvuvauhti vaimenemassa jälleen kerran.

SOTE-uudistus

Suomessa on yritetty tehdä sosiaali- ja terveyspalveluiden (SOTE) uudistusta jo yli 10 vuoden ajan. Uudistus on tarpeen, koska julkiset SOTE-menot kasvavat voimakkaasti väestön vanhentuessa ja palveluiden saatavuudessa on liian suuria eroja. Kataisen hallitus yritti ns. suurkuntamallia, mutta ehdotus kaatui. Sipilän hallitus yritti 18 maakunnan ja valinnanvapauden mallia, mutta sekin kaatui. Outoa tässä mallissa oli uusi väliportaan hallinnon perustaminen peräti 18 maakunnan alueelle. Muissa Pohjoismaissa on menty tai ollaan menossa huomattavasti pienempään itsehallintoalueiden lukumäärään.

Myös yksityisten SOTE-alan yritysten päästäminen valinnanvapauden nimissä perusterveydenhuoltoon on herättänyt kovaa kritiikkiä. Hallitus ei myöskään pystynyt osoittamaan, että sen mallilla olisi voitu saavuttaa kolmen miljardin euron säästöt SOTE-menoissa. Laajasti epäiltiin, että uusi hallintohimmeli ja yksityisten hoivayritysten vaatimat voitot päinvastoin vain kasvattaisivat julkisia menoja palvelutasoa parantamatta.

Hallituksen kaaduttua Kokoomus ja Keskusta hylkäsivätkin oman yhteisen mallinsa heti ja toivat julkisuuteen omat uudet SOTE-mallinsa, jotka eroavat nyt olennaisesti toisistaan. Keskusta on hylännyt valinnanvapauden ja Kokoomus puolestaan maakuntamallin.

Euroalue

Euroalueen uudistamisessa suunnaksi on käsittämättömästi valittu yhtä aikaa sekä yhteisvastuun kannattaminen että sen vastustaminen. Kun Jyrki Katainen päätti Suomen osallistuvan Kreikan toiseen tukipakettiin, kannettiin ”vastuuta”. Silloin kasvatettiin yhteisvastuuta lainaamalla ylivelkaantuneelle Kreikan hallitukselle rahaa, jotta se voisi maksaa velkansa Euroopan suurille pankeille. Samalla hyväksyttiin yhteisvastuuseen perustuvan Euroopan vakausmekanismin, EVM, luominen. Ylivelkaantuneiden maiden pelastaminen lisävelalla oli loogisesti mahdollisimman nurinkurista, mutta silti suurin osa suomalaisista poliitikoista ja talousmediastamme antoi sen tapahtua ilman sen suurempaa kritiikkiä.

Kun tuli puhe yhteisvastuun rehellisestä kasvattamisesta euroalueen oman budjetin muodossa vuonna 2018, Sipilän hallituksen kanta oli selkeä vastustus. Silti yhteisvastuuseen perustuva pankkiunioni on nauttinut hallituksen vankkaa kannatusta eikä huolta ole esitetty yhteisvastuullisen eurojärjestelmän kasvavista riskeistä mm. Euroopan keskuspankin (EKP) arvopapereiden osto-ohjelman kautta. Poliitikoillemme onkin näköjään kelvannut piilotettu yhteisvastuu (lainat, joita tuskin maksetaan takaisin sekä takuut, jotka varmuudella joskus lankeavat), mutta ei suora (rehellinen) yhteisvastuu, eli tulonsiirtounioni.

Johtavat poliitikkomme ovat olleet hiljaa kuin hiiret kun EKP on tuhonnut Euroopan velkakirjamarkkinan toiminnan osto-ohjelmillaan. Tämä tehtiin tietenkin ”elvytyksen” nimissä, mutta käytännössä kyse on ollut euroalueen valtioiden epäsuorasta rahoittamisesta. Tämä on tunnetusti kielletty Euroopan unionin sopimuksissa (TFEUn artikla 125), mutta sillä nyt ei tietenkään euroaluetta pelastettaessa ole ollut Suomessakaan mitään merkitystä. Lait, sopimukset ja kansan mielipide eivät ole paljoa painaneet, kun Euroopan poliitikkojen lempilasta, yhteistä rahaa, on käyty pelastamaan.

Suomen työmarkkinat ja euro

Suomen jäsenyys euroalueella ei ole vähentänyt tarvetta varmistaa kotimaisten tuotteiden ja palveluiden vientiä. Vienti kohtaa, kuten tuotanto yleensä, jatkuvasti kotimaisia ja ulkomaisia häiriöitä (mm. kustannustasojen, tuotevalikoimien, tekniikan ja kuluttajien makujen sekä maailman taloussuhdanteen muutokset). Tarvitaan välineitä, jotka helpottavat yritysten kykyä sopeuttaa eikä lopettaa tuotantonsa tällaisiin häiriöihin.

Eurojäsenyys poisti Suomelta tähän tarkoitetun välineen, eli valuuttakurssin. Valuuttahistoriamme osoittaa, ettei muuta tehokasta välinettä oltu löydetty/hyväksytty, ja eurojäsenyys voidaankin osaltaan ymmärtää yrityksenä pakottaa suomalaisia sellaisia hyväksymään.

Erityisesti Sipilän hallituksen tavoitteena oli työvoimakustannusten kertaluonteinen alentaminen (kiky) sekä työehtosopimusten yrityskohtaisen sopimisen lisääminen. Työttömyyttä haluttiin vähentää karsimalla tukia. Vaikka kilpailukykysopimus todennäköisesti hieman auttoi Suomen taloutta, maksettiin siitä kohtuullisen kova hinta. Se mm. siirsi sosiaalivakuutusmaksuja työnantajilta työntekijöille mutta ei alentanut verokiilaa. Se myös vaikeutti paikallista sopimista työpaikoilla, mitä monet ekonomistit pitävät tärkeänä työmarkkinoiden tehokkuuden kannalta. Korporaatioiden valtaan ei siis juuri puututtu.

Keskeinen ongelma kuitenkin on, että kikyssä ei sovittu jatkotoimista. Se oli kertaluonteinen sopimus, vaikka vientisektorimme kohtaa hinta- ja kilpailukykypaineita jatkuvasti. Ennen niitä helpottivat markan ulkoisen arvon vaihtelut (yleensä devalvoituminen), nyt palkkojen ja työehtojen pitäisi joustaa käytännössä aina taloudellisten vaihteluiden mukaan, etenkin taantumissa. Hyvin harva poliitikoistamme on uskaltanut kertoa tämän valitsijoilleen. 

Yhteenveto

Ison-Britannian EU-eroprosessi, Brexit, on osoittanut, kuinka kyvyttömiä nykyisistä urapoliitikoista on tullut. Valitsijoiden tahtoa kysytään, mutta sitä ei kyetä/uskalleta toteuttaa. Suomen kaksi edellistä hallitusta ovat toimineet aivan yhtä huonosti. Luvattuihin tarpeellisiin uudistuksiin ei ole kyetty. EU:n ja euroalueen ongelmia on yritetty väistellä ja piilottaa, eikä julkista kriittistä keskustelua niistä ole juuri käyty. Silloin kun on keskustelu, on päätökset tehty siitä välittämättä.

Puolueet näyttävät lisäksi jälleen kerran sortuvan katteettomiin lupauksiin. Julkisia rahoja ollaan jakamassa vähän joka taholle, taas tietysti velaksi kun vahvaa talouskasvua ei ole näköpiirissä. Taloutemme olennaisiin kysymyksiin ja haasteisiin ei juuri uskalleta kajota, koska mitään tahoja ei haluta ärsyttää.

Vaaleja edeltävän keskustelun vaisuutta voidaankin lähestyä kysymällä, miksi kiinnostua, kun todellisia uudistuksia ja ratkaisuja ei uskalleta tehdä? Se on erittäin hyvä kysymys. Poliittisen kulttuurimme uudistustarve on valtava.

 

Tuomas Malinen, Peter Nyberg, Heikki Koskenkylä

VTT Tuomas Malinen on Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti.

VTT Peter Nyberg on eläköitynyt valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtaja.

VTT Heikki Koskenkylä on eläköitynyt Suomen Pankin tutkimusosaston johtaja. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän toimikankaanniemi kuva
Toimi Kankaanniemi

Todella arvokas puheenvuoro. Kiitos siitä!

Vain harvoin olemme kuluneella vaalikaudella onnistuneet saamaan juuri teitä, arvoisat huippuasiantuntijat, kuultaviksi eduskunnan valtiovarainvaliokuntaan. Voin todeta, että ehdotuksia teidän kuulemisesta olen itsekin tehnyt. Sanomanne, faktat, ovat olleet liian tulenarkaa.

Vaalikeskustelu on nyt poikkeuksellisen masentavaa. (On jopa hieman kaduttanut, kun suostuin vielä ehdokkaaksi.) Mutta kun olen ehdokkaana niin teen parhaani.

Erityisesti EKP:n valtavasta roskalainaohjelmasta on yritetty saada keskustelua aikaan. Mutta turhaan.

Viimeisessä valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajien ja jaostopuheenjohtajien epävirallisessa palaverissa ehdotin, että uusi valiokunta ottaisi käytännön pitää kerran kuukaudessa tai kahdessa ajankohtaiskuuleminen talouden tilanteesta ja kehitysnäkymistä. Tämä ehdotus sai laajan, jopa yksimielisen tuen. Jospa näin alkaisi tapahtua ja myös terveen kriittiset asiantuntijat pääsisivät ääneen. Tätä toivon!

Keskustelu herätköön NYT!

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen
Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Kirjoitin tämän lehden kommentissani 17.6.2011 ”Suomen tie on Kreikan tie”. Tällä tiellä Suomi-neito näyttää edelleen kulkevan. SDP:n ja Vihreiden mahdollinen vaalivoitto ei tule kulkua pysäyttämään. Heillä ei ole huolta siitä, mistä raha tulee, vaan mihin se saadaan menemään.
Rakennemuutokset jäävät edelleen tekemättä. Sitä ei ole myöskään estämässä ay-liikkeen toiminta tulevan SDP-vetoisen hallituksen ”äänettömänä yhtiömiehenä.” Rinteestä näyttäisi tulevan entisenä ay-aktiivina pääministeri vaalien jälkeen, mikäli SDP:n suosio jatkuu entisellään. Velkaantuminen tulee jatkumaan tulevan nelivuotiskauden aikana.
”Ilmastonmuutoksella” tullaan muokkaamaan verotusta, josta SDP on antanut jo esimakua kestävän kehityksen alv-suunnitelmalla. Toteutuessaan se johtaisi kylläkin kestämättömään kehitykseen. ”Ilmastonmuutos” saattaa heikentää investointihalukkuutta Suomeen.
Suomi-neitoa on odottamassa ja tervehtimässä troikka (EU, EKP, IMF) tien loppupäässä joskus tulevaisuudessa. Nykymenolla siitä ei päästä yli eikä ympäri.

Käyttäjän HarriLeinonen kuva
Harri Leinonen

Olipa selkeästi esitettyä tiivistettyä analyysiä.

Poliitikkomme ovat todellakin epäonnistuneet jo vuosikausia jos katsoo millainen Suomesta on viimeisen puolen vuosisadan aikana tavalliselle kansalaiselle rakennettu. Toisaalta voidaan sanoa, että poliittinen eliitti ja heistä hyötyvät ovat onnistuneet luomaan heille hyvän hillotolppa-automaatin, jota ei muutoksilla haluta horjuttaa. Ehkä se on suurin syy perussuomalaisen yhteisrintamavastustukselle aina mediaa myöten.

Ja se mistä kaikesta tätä nykyajan aatelistoa syytän:

Jo 80-luvulla todettiin Suomessa olevan ihmisiä hallintohimmelissä yhtä paljon kuin entisessä Länsi-Saksassa. Erona se että Suomessa oli silloin 5 miljoonaa asukasta ja Länsi-Saksassa 50 miljoonaa. Sen jälkeen meille on tullut vielä lisää siivellä eläjiä. Kansanedutajille ja ministereille avustajia, mepit ja heidän avustajansa ja koko EU:n vaatima muu orkesteri. Tämän lisäksi ovat lisääntyneet erilaiset puolueisiin tai muihin "yleishyödyllisiin" yhdistyksiin liittyvät elinikäiset suojatyöpaikat jotka kaikki me veronmaksajat elätämme.
On Ehyt ry:tä ja Sadan komiteaa, Liikenneturvaa päällekkäin Trafin kanssa, eri etnisten ryhmien tukijoita ja vaikka mitä kissanpissittäjien suurmestarien ritarikuntaa.
Ja tätä elätettävien porukkaa lisää vielä hyville veljille ja siskoille rakennettavat suojatyöpaikat. Tragikoomisin ehkä tuo demarien keksintö: Nuoriso- ja liikuntapolitiikan osaston ylijohtaja. Piti keksiä koko osasto jotta saatiin Lipposen kampanjapäälikölle sopivsa eläkepaikka, 9400 euroa kuussa. Enkä nyt syytä tässä pelkästään demareita vaan se on ollut vanhoilla puolueilla maan tapa.

Tämä lisättynä muun julkisen sektorin ylisuureen kokoon näivettää kansakuntaa. Vaikka tulisi millainen nousukausi niin tämä kiviriippa pysyy ja kurjistaa työtätekevää osaa Suomesta.

Ja pääosin tästä johtuen saamme kärsiä EU:n kovimpiin kuuluvasta ellei kovimmasta veroasteesta. Ja tuleva demarivetoinen hallitus lupaa pyhästi miettiä vielä lisää verotuksellisia keinoja joilla nyt pysäytetään ilmastonmuutos. Sivumennen sanoen, yhtäkään puoluetta ei tunnu kiinnostavan pätkääkään, onko meillä töitä. Nyt pitää suomalaisten pelastaa muu maailma. Verottamalla ja etenkin autoilua rajoittamalla.

Ja tässä päästäänkin seuraavaan poliitikkojen huippusuoritukseen: Suomi on EU:n harviten asuttu maa jossa on hyvin pitkät välimatkat. Voisi kuvitella, että meillä pitäisi kansalaisten edun vuoksi EU:n edullisin autoilu mutta eihän se käy. Koska ihmisten on pakko liikkua niin liikenne on silloin loistava lypsylehmä. Siitä saadaan hyvin palkkarahoja poliitikkobyrokraateille. Tavallisen kansalaisen eduista viis.

Ja lisää hienosti rakennettua Suomea: EU:hun liittymismainospuheissa meille luvattiin Eurooppalainen hintataso ruokaan. Tällä hetkellä suomalaiset maksvat ruuasta parikymmentä prosenttia enemmän kuin länsi-ja etelä-Eurooppalaiset. Ja vielä verotuksella heikennetyllä ostovoimalla.

Edes pakkoruotsia nämä tampiot eivät ole saaneet purettua. Ketään ei kiinnosta suomalaisen nuoren kilpailukyky maailmalla. Virkamiesruotsi-pakko on tarkeämpi kuin esimerkiksi EU:ssa hyödyllinen Ranska tai Saksa. Tai itä-Suomessa tarvittava Venäjä.

Ja ei mikään, ei siis mikään, näistä vanhoista betoniin valetuista perusasioista tule muuttumaan näiden vaalien jälkeen.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Erinomainen tiivistelmä. Kiitos.
Luin tekstin taustaoletuksenani, että EU on "lakiin ja sopimuksiin perustuva" unioni. Selväksi on kuitenkin käynyt, ettei sopimuksia kunnioiteta ja lain kirjainta venytetään rajan 'ulkopuolelle', kun komissiosta siltä tuntuu.
Tätä taustaa vasten on erikoista (vai pitäisikö sanoa ymmärrettävää), että komissio ja EU-parlamentti moralisoivat tai hurskastelevat kovin valikoivasti mm. eri jäsenvaltioiden sopimustulkintojen eroista tai arvomaailmojen tulkinnoista, ymmärtämättä historiallista kontekstia.

Suomalaiset poliitikotkin ovat hampaattoman mediamme edessä päässeet kuin koira veräjästä.
EU-mallioppilaan sietäisi hävetä.

Toimituksen poiminnat