*

tmalinen

Maailmantalouden riskeihin ei kiinnitetä riittävästi huomiota

  • Investoinnit fyysiseen pääoman isoissa teollistuneissa maissa. Lähde: GnS Economics, Maailmanpankki
    Investoinnit fyysiseen pääoman isoissa teollistuneissa maissa. Lähde: GnS Economics, Maailmanpankki

Syksyn ennustekausi alkaa olla loppupuolella. Lähes kaikki suuret ennustelaitokset ja pankit ovat jo julkaisseet ennusteensa, viimeisimpinä niistä Palkansaajien tutkimuslaitos. Tämänhetkisten ennusteiden lista kuluvan vuoden talouskasvulle  (suurimmasta pienimpään) näyttää tältä: 3,6 % (Palkansaajat), 3,1 % (GnS Economics), 3,0 % (Nordea), 2,9 % (ETLA ja Valtiovarainministeriö) ja 2,8 % (Aktia). Ennusteiden perusteella Suomella on aihetta juhlaan. Kauan odotettu nousukausi on vihdoin täällä, mutta kuinka kauan?

Talousennustajista, GnS Economicsin lisäksi, käytännössä vain Valtiovarainministeriö ja Aktia ottavat edes jollain tasolla kantaa maailmantalouden riskeihin. Kummatkin listaavat kaksi suurinta riskiä: keskuspankkien poikkeustoimien alasajon sekä Kiinan velkakuplan. Riskien kokoluokkaa ei kuitenkaan juuri kommentoida. Aktia kuitenkin, aivan oikein, varoittaa, että kasvukaudesta tuskin tulee pitkäaikaista.

Keskuspankit rahoitusmarkkinariskinä

Ehkä suurin maailmanmarkkinoihin liittyvä asia, josta Suomessa ei juuri puhuta, ovat keskuspankin poikkeustoimet. Monelle suomalaiselle ekonomistille ja suurella osalle tavallisista kansalaisista tulee yllätyksenä, kun heille kertoo, kuinka suuri rooli keskuspankeilla maailmanmarkkinoilla tällä hetkellä on.

Harva esimerkiksi tietää, että Japanin keskuspankki (BOJ) omistaa tällä hetkellä yli 75 % Japanin indeksiosuusrahastoista, joita se on ostanut etenkin niinä päivinä, jolloin Nikkei tai Topix -indeksit ovat laskeneet. Toinen yllätys on, että Sveitsin keskuspankki (SNB) omistaa jo lähes 90 miljardin dollarin arvosta yhdysvaltalaisten yritysten osakkeita. SNB:llä on esimerkiksi huomattava omistus Googlesta ja Applesta. Moni ei myöskään tiedä, että globaalit keskuspankit ovat lähes kolminkertaistaneet taseensa vuodesta 2008. Huomattava osa tästä 14 biljoonalla dollarin lisäyksestä keskuspankkien taseissa selittyy arvopapereiden, kuten valtioiden ja yritysten joukkovelkakirjojen sekä osakkeiden ostoilla. Maailman johtavat keskuspankit omistavat tällä hetkellä noin neljäsosan valtioiden joukkovelkakirjoista. Myös Yhdysvaltojen osakkeet ovat tällä hetkellä erittäin kalliita lähes kaikkien mittareiden mukaan (ks. esim. tämä ja tämä). Syynä ovat mitä todennäköisimmin keskuspankkien osto-ohjelmat, jotka ovat luoneet ”likviditeetti-tsunamin”, joka on nostanut osakkeiden ja joukkovelkakirjojen hinnat kestämättömiin korkeuksiin.  

Suomessa ei myöskään juuri keskustella siitä, miten EKP aikoo vetäytyä euroalueen valtioiden arvopapereiden osto-ohjelmastaan. Vaihtoehtoja sillä on kovin vähän. EKP voi lopettaa ostot, mutta tämä johtaisi velkaantuneiden valtioiden velkakirjojen korkojen huomattavaan nousuun, ja eurokriisin paluuseen, heti kun maat kohtaisivat jonkin shokin. Ainoat keinot tämän estämiseksi on taata osa heikoimpien maiden veloista vahvempien jäsenmaiden toimesta tai paketoida euroalueen velkoja ”turvabondeiksi”, jotka myytäisiin eteenpäin sijoittajille. Ensimmäinen vaihtoehto vaatisi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (TFEU), joka kieltää velkojen yhteisvastuun, muuttamista. Jälkimmäinen lisäisi euromaiden yhteisvastuuta ilman, että veronmaksajilta kysyttäisiin (taaskaan) mitään. Kumpikaan päätös ei ole EKP:n käsissä.

Tiivistäen voidaan sanoa, että keskuspankit ovat sotkeneet pääomamarkkinat lähes täydellisesti. Niiden osto-ohjelmat ovat olleet ”erittäin tehokkaita” osakkeiden ja joukkovelkakirjojen hintojen nostamisessa. Jokainen voikin tahollaan miettiä mitä tapahtuu, kun osto-ohjelmat muuttuvat myyntiohjelmiksi, jotka Yhdysvaltojen keskuspankki (Fed) ilmoitti aloittavansa ensi kuussa.

On myös huomioitava, että manipuloidut keskusjohtoiset järjestelmät, kuten nykyiset arvopaperimarkkinat, eivät yleensä korjaannu kontrolloidusti ja hitaasti, vaan romahtaen. Kun käänne maailman arvopaperimarkkinoilla viimein tapahtuu, se on todennäköisesti nopea ja brutaali.

Kiinan kuplatalous

Kiinan kasvutarina hakee vertaistaan. 1970-luvun lopulla tehdyt, vapaaseen yrittäjyyteen tähdänneet uudistukset johtivat huimaan, yli kolme vuosikymmentä kestäneeseen kasvuun. Kiinan talouskasvu oli pitkään vakaalla pohjalla, kunnes vuoden 2008 finanssikriisi muutti kaiken. Maailmantalous sukelsi ja Kiina aloitti jättimäisen velkaelvytyksen talousromahduksen estämiseksi.

Vuosien 2007-2008 finanssikriisin jälkeen Kiina on dominoinut maailmantaloutta (ks. kuvio). Kun Kiinan talous sakkaa, maailmantalous seuraa sitä taantumaan.

Kiinan kasvutarina siis koki vuonna 2008 ikävän käänteen, josta se ei ole koskaan toipunut: velan kasvu ohitti talouskasvun. Tämä on johtanut ennätyksellisen nopeaan velkaantumiseen, josta mm. OECD varoitti reilu viikko sitten.  Viimeisimmät raportit Kiinan pankkisektorin ulkopuolista rahoitusta välittävästä yrityssektorista, eli niin kutsutusta varjopankkisektorista, asettavat sen kooksi järkyttävät 37 biljoonaa dollaria. Huomattava osa tästä summasta on kertynyt viime vuoden (eli yhden vuoden) aikana, mikä kertoo karua kieltään velkaantumisen nopeudesta.  Kiinan tavanomaisen pankkisektorin koko on noin 23 biljoonaa dollaria. Kun nämä luvut yhdistää, saadaan pankkisektorin koko yli 500 % Kiinan vuotuisesta bruttokansantuotteesta (BKT). Kun tätä vertaa esim. Yhdysvaltojen tavanomaisen ja varjopankkisektorin yhdistettyyn kokoon finanssikriisin alkaessa vuonna 2008 (noin 235 % BKT:sta) käy hyvin selväksi, että Kiinan talous on valtavassa ja kestämättömässä velkakuplassa.

Kiina on estänyt taloutensa romahtamisen tiukoilla pääomakontrolleilla, eli kieltämällä talletuksien ja varojen viennin pois maasta, kiihdyttämällä velkaelvytystä ja lisäämällä valtion menoja. Nämä kaikki ovat keinoja, jotka maat perinteisesti ottavat käyttöön ainoastaan kriiseissä. Jos Kiinan taloudella menee niin hyvin, miksi se toimii niin kuin se olisi kriisissä?

Loppu häämöttää

Kiinan velkavuoren ja keskuspankkien markkinamanipulaation aiheuttamat riskit Suomen talouskehitykselle tulee tiedostaa. Yhdysvaltojen keskuspankki ilmoitti aloittavansa määrällisen tiukentamisen ensi kuussa ja Kiina voi vetäytyä elvytysohjelmastaan lokakuussa pidettävän Kiinan kommunistisen puolueen kokouksen jälkeen. Toteutuessaan ne eivät voisi olla vaikuttamatta maailmantalouteen negatiivisesti.

Suomessa ei tule tuudittautua talouden nopeaan kasvuun. Käänne pahempaan voi olla edessämme yllättävän nopeasti, ja se kuoppa, mihin käänne vääjäämättä johtaa, voi olla huomattavan syvä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Hyvä tiivistelmä Tuomas Maliselta!

--

Keskuspankkien (G3: ECB, BoJ, Fed) rahaelvytyksen seuraukset näkyvät yksiselitteisesti zerohedgen julkaisemasta käppyrästä:

http://www.zerohedge.com/news/2017-09-11/will-cent...

ts. keskuspankkien rahaelvytys, mikä on toteutettu velkakirjaostoin, (bonds) on nostanut bondien hinnat ylös ja vastaavasti niiden markkinakorot alas. Sijoittajilla ei tällöin ole ollut muuta mahdollisuutta kuin sijoittaa rahansa osakkeisiin, joiden hinnat ovat kuplaantuneet.

--

Minäkään en usko, että tilanne olisi enää hallitusti purettavissa, vaan edessä on velkakirjamarkkinoiden romahdus ja siitä seuraava äkillinen markkinakorkojen nousu.

Toimituksen poiminnat