*

tmalinen

Euroerokeskustelusta

EuroThinkTank julkaisi viikko sitten ensimmäisen kahdesta euroeroa tutkivasta raportistamme. Tarkoituksenamme on muodostaa selkeä kuva siitä, mitä euroero käytännössä tarkoittaisi ja mitä se maksaisi. Idea raporttiin syntyi kuunnellessani eri alustajien näkemyksiä euroerosta Liberan vuoden 2015 syksyllä järjestämässä Kaikki mitä olet halunnut tietää eurokriisistä -seminaarissa. Tutkijana en voinut pitää uskottavana argumentteja euroeron mahdottomuudesta tai sen kalleudesta, koska ne eivät perustuneet minkäänlaisiin tutkimuksiin tai selvityksiin. Ajattelin, että EuroThinkTankin oli riippumattomana toimijana selvitettävä asia.

Maanantaina 3.10. julkaistussa raportissa esitimme yleiset periaatteet erolle modernista rahaliitosta. Ne perustuvat vuoden sisällä tekemäämme analyysiin sekä useiden asiantuntijoiden, mm. Teksasin yliopiston professorin James K. Galbraithin, kanssa käymiimme keskusteluihin. Raportin osia tai kokonaisuutta kommentoi joukko eri alojen asiantuntijoita, jotka aiheen arkaluonteisuuden ja/tai asemansa vuoksi halusivat pysyä nimettöminä. Väitänkin, että jo raporttimme ensimmäinen vedos on perusteellisin rahaliitosta eroamisesta koskaan tehty selvitys.

Analyysimme lähtökohtana oli ainoastaan, että eron täytyy olla mahdollista, koska kyse on ihmisten luomista järjestelmistä, jotka ihmiset voivat siten myös purkaa. Maailmanhistoria on myös täynnä esimerkkejä rahaliiton hajoamisista ja yksipuolisista eroista niistä. Kyse olikin ainoastaan siitä kuinka paljon ero modernista rahaliitosta maksaisi? Näin ollen tutkimuskysymyksemme oli miten ero onnistuisi pienin mahdollisin kustannuksin ja mitä ero käytännössä vaatisi. Toisin kun mediassa on paikoin esitetty, tarkoituksenamme ei ollut kannustaa tai edistää euroeroa vaan ainoastaan sen ympärillä käytävää keskustelua.  

Eurojäsenyys tarkoittaa Suomelle kahta asiaa. Aina kun kohtaamme taantuman tai globaalin talouskriisin, meidän täytyy sopeuttaa talouttamme palkkojen laskun kautta. Keskimäärin tämä tarkoittaa uutta KIKYa noin 6-7 vuoden välein. Vaihtoehtona on työttömyyden ja julkisen velan huomattava kasvu. Tämä on jo vuosikymmeniä tunnettu taloustieteellinen tosiasia, ei mielipide. Toinen asia on, että vaikka Suomi onnistuisi tarvittaessa tasapainottamaan talouttaan palkanalennuksin, muut euromaat eivät siihen välttämättä kykene. Maailmahistoriassa ei ole yhtäkään esimerkkiä rahaliitoista, jotka olisivat selvinneet ilman että niistä eroaminen olisi ollut mahdollista tai että ne olisivat muuttuneet myös poliittisiksi unioneiksi. Näiden asioiden jättäminen ulkopuolelle Suomen taloudellista tilaa käsittelevistä keskusteluista on älyllisesti epärehellistä.

EuroThinkTankin tavoitteena on ollut ja on jatkossakin esittää Suomen kansalle ja poliittisille päätöksentekijöille tiukkaan taloustieteellisen analyysiin perustuvia euroalueen ja EU:n tulevaisuudennäkymistä sekä vaihtoehdoistamme niissä. Sitä työtä jatkamme, ilman minkäänlaista korvausta keneltäkään myös tämän talven ajan tuottamalla kriittisen, mutta realistisen skenaarion tai skenaariot Suomen euroerolle. Se ei tule olemaan kannanotto Suomen euroeron puolesta tai vastaan, vaan ainoastaan analyysi siitä miten ero käytännössä toteutuisi ja mitä se maksaisi. Päätökset eurojäsenyydestä jätämme Suomen kansalle ja heidän poliittisille edustajilleen.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

22Suosittele

22 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (42 kommenttia)

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala

"Tarkoituksenamme on muodostaa selkeä kuva siitä, mitä euroero käytännössä tarkoittaisi ja mitä se maksaisi. Idea raporttiin syntyi kuunnellessani eri alustajien näkemyksiä euroerosta Liberan vuoden 2015 syksyllä järjestämässä Kaikki mitä olet halunnut tietää eurokriisistä -seminaarissa. Tutkijana en voinut pitää uskottavana argumentteja euroeron mahdottomuudesta tai sen kalleudesta, koska ne eivät perustuneet minkäänlaisiin tutkimuksiin tai selvityksiin. Ajattelin, että EuroThinkTankin oli riippumattomana toimijana selvitettävä asia."

Kiitos.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Hyvä että joku tuo esille sen seikan että euroero ei ole pelkkä valuutan nimen muutos yks yhteen, vaan se myös maksaa jotain ja siinä on ongelmansa. Nimittäin kun itse mainitsin tästä niin joku populisti yritti väittää "hallituksen propagandan uhriksi".

Jossain todettiin että jos munat rikkomalla saa munakkaan niin munakasta on vaikeampi saada takaisin muniksi.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Totta. Tuo Roger Wessmanin vertaus on vain pahasti epäonnistunut. Omaan rahaan palaamisessa on kyse hankalasta, mutta ei missään nimessä mahdottomasta asiasta. Taloushistoria tuntee lukemattomia rahaliittoja ja huomattavan määrän niiden onnistuneita tai vähemmän onnistuneita purkautumisia. Euro on ihmisten luoman järjestelmä ja siksi myös purettavissa ilman "munakkaasta takaisin muniksi" palaamisen ihmettä.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Suomen euro-jäsenyys on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.

Maastrichtin sopimuksen mukaisesti Hallitusmuodon 72 §:ään kirjoitetusta Suomen markasta luopuminen olisi pitänyt päättää marraskuussa 1994 EU-liittymislakiesityksen HE 135-1994 yhteydessä.

Koska HM 72 §:n muuttamiseen ei olisi eduskunnasta löytynyt 5/6 kiireellisyysenemmistöä, oli EU-ministeriryhmän kokouksessa 20.12.1993 (salainen pöytäkirja 16/93 20.12.1993) päätetty tehdä pöytäkirjan 6 §:n tekstiin EMU-varaumaan viittaava teksti, jolla eduskuntaa kesäkuussa ja perustuslakivaliokuntaa syksyllä 1994 HE 135-1994 yhteydessä harhautettiin eli, että eduskunta saa myöhemmin erillisen lakiesityksen markasta luopumiseksi.

Erillisen lakiesityksen antaminen jopa kirjoitettiin Lipposen hallituksen hallitusohjelmaan.

Europäätös kuitenkin tehtiin huhtikuussa 1998 pelkällä hallituksen luottamuslauseäänestyksellä valtioneuvoston tiedonantona.

Totuusterveisin

Jorma Jaakkola, Kokoomus
salaisen EMU-varaumapöytäkirjaotteen 1.12.1999 haltuunsa saanut kansalainen
http://jormajaakkola.fi/EMU-petos

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #12

Lue Lipposen hallituksen hallitusohjelmasta (erillisen lakiesityksen antamisesta markan hävittämiseksi) alla olevasta osoitteesta toisen sivun viimeiset rivit.

http://www.satanen.com/kuva.php3?sivu=42

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #34

Lipposen hallitusohjelman laatijoilla ei ollut tiedossa, että EU-jäsenenä Suomella ei enää ollut mahdollisuutta tehdä kansallista europäätöstä.

Tästä syystä salaiseen pöytäkirjaan tekaistulla EMU-varaumalla tulevaisuuden ongelmaksi siirretty asia ratkaistiin tiedonantonäytelmällä huhtikuussa 1998.

Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö siis tekivät Suomen euro-päätöksenteosta itsensä kannalta kiusallisen näytelmän, jossa oppositiojohtaja Esko Aho sai näytellä puhdasta pulmusta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"euroero ei ole pelkkä valuutan nimen muutos yks yhteen, vaan se myös maksaa jotain ja siinä on ongelmansa."

Niin maksaa myös yhteisvaluutassa pysyminen ja taitaa pitkän päälle tulla huomattavasti kalliimmaksi.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Juuri näin.

Markkaan palaaminen maksaa yks yhteen paljon vähemmän kuin markan euroon vaihtaminen muuntokursilla, koska kaikki hintalaput oli muutettava.

Euro-kriisimaiden tukeminen saadaan laittaa silloisten pää- ja valtiovarainministerien henkilökohtaiseen piikkiin kuten aikanaan tehtiin Rytin ribbentrop-sopimuksen kanssa. Olen lähetellyt ko. henkilöille;
http://www.promerit.net/2014/10/sahkopostia-valtio...

Suomen valtion ulkomaan velan ottamisen tilalle Suomen Pankin keskuspankkirahoitus julkisen sektorin rahoittamiseen.
Samalla Suomi saa mahdollisuuden valuutan arvon laskemiseen, jolloin viesti alkaa vetämään.

Jonkinlaisena ongelmana on, miten ulkomaalaisomistukseen siirtynyt teollisuus saadaan suomalaisomistukseen.

Tosin ei ulkomaalaisomistuksestakaan Suomelle hyötyä ole, koska voitto ei jää kiertämään Suomeen, vaan valuu maan rajojen ulkopuolelle ja verottaja joutuu nuolemaan näppejään veroparatiisin kautta toimivan omistajan vuoksi.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen Vastaus kommenttiin #14

Ja taas. Kyllä valuutan vaihdossa on muustakin kyse kuin hintalappujen vaihdosta. Omaa valuuttaa haetaan todennäköisesti siksi, että se voidaan heti devalvoida. Jos ei se devalvoidu itsestäänkin. Mistään ei tule ilmaista ylimääräistä rahaa, vaan devalvaatio on tulonsiirto yksityisiltä kuluttajilta vientiteollisuudelle. Tuontitavarat kallistuvat ja kun emme vielä ole oppineet omavaraiksiksi öljyn, autojen ja kulutuselektroniikan suhteen. Tuotteiden hintojen nousu nostaa vastaavasti kotimaisten tuotteiden ja palvelujen hintaa ja kierre on valmis. Lainojen korot todennäköisesti nousevat ja lainan pääoman ja vakuutena olevan asunnon arvo laskee.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen Vastaus kommenttiin #24

Sinnepäin, mutta ei kuitenkaan. Valuutan ulkoisen arvon laskun mekanismi tunnetaan taloustieteessä ja taloushistoriassa jo aika hyvin.

Valuutan devalvoitumisen ensimmäisessä vaiheessa viennin hintakilpailukyky paranee ja viennin volyymi yleensä kasvaa lähes välittömästi. Samalla ulkomaalaisten palveluiden ja tavaroiden tuonti kallistuu, mikä nostaa niiden hintoja. Tämä kuitenkin kannustaa kotimaisen tuotannon lisäämiseen, koska kuluttajien kysyntää suuntautuu kotimaisiin tuotteisiin. Inflaatio kyllä varmasti kiihtyy ainakin väliaikaisesti, mutta koska nykyään olemme lähellä delfaatiota olisi se vain hyvä asia. Suomi on vielä tässä mekanismissa siinä mielessä erittäin hyvässä asemassa, että vientiteollisuudemme ns. välituotteista ja -palveluista huomattava osa tuotetaan Suomessa. Hintakilpailukyvyn paraneminen siirtyy siis yritysten voittoihin lähes täysimääräisenä mikä näkyy niiden kyvyssä työllistää. Pääoman omistajat, joilla on sijoituksia ulkomailla, ovat suurimpia häviäjiä.

Kukaan täysijärkinen poliitikko ei enää nykyään vaatisi kurssin kiinnittämistä (tämä ei tosin takaa sitä, että sitä ei tapahtuisi). Kelluva kurssi joustaisi taloutemme kantokyvyn ja kasvun mukaan.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #29

Kiitos Tuomas Malinen, kun vastasit puolestani!

Käyttäjän juhakuittinen kuva
Juha Kuittinen

Jos Eu:sta pystyttäisiin luomaan poliittinen unioni niin se tulisi olemaan "Eurostoliitto" niin talouden kuin demokratian kannaltakin.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Euroopan Unionin kehittäminen liittovaltioksi on ollut tavoitteena niin kauan kuin koko yhteisö on ollut olemassa. En ymmärrä, miksi se on tulevinaan yllätyksenä niin monille vuosi vuodelta uudestaan.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"En ymmärrä, miksi se on tulevinaan yllätyksenä niin monille vuosi vuodelta uudestaan."

Kerrottiinko EY-äänestyksessä kansalle Suomen menettävän itsenäisyytensä ja rahapolitiikkansa? EU ja varsinkin yhteisvaluutta on ollut fiasko eikä mikään lupaus ole pitänyt.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Alkoholin matkustajatuonnin vapauttaminen, joka oli luvattu ennen kansanäänestystäkin, piti. Monille tuli pettymyksenä, että sitä vitkuteltiin vuoteen 2004 asti. :-)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #10

"Alkoholin matkustajatuonnin vapauttaminen"

Hienoa että löysit tuon oleellisimman syyn EY-äänestyksestä. Yhteisvaluutasta keskusteltaessa puhumme vaihtoehtoiskustannuksista, paljonko maksaa yhteisvaluutassa pysyminen ja paljonko eroaminen. Brexitistä näimme että poliittinen painostus on massiivista kaikille liittovaltiovenettä keikutteleville.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #10
Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #15

Et liene käynyt hiljattain Viron laivoilla. Olut- ja siiderilavat sekä viinapullot ovat kyllä siellä suorastaan kaiken kruununa ja keskipisteenä kun matkustajat palaavat putkea pitkin laivasta Helsingin satamaterminaaleihin. EU:n kylkiäisenä tullut Schengen-sopimus näkyy myös siinä, että passintarkastukset ja tullitarkastukset ovat erittäin satunnaisia ja harvinaisia tapahtumia.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #39
Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Euroeron kustannuksia tulisi verrata EMU-jäsenyyden aiheuttamiin kokonaiskuluihin ja siitä epäsuorasti ongelmista johtuviin ja seuraaviin kustannuksiin.

Esim. kokonaisen vuoden lähes hukkaan valunut kiky-ponnistus vahingoitti moni tavoin suomaisen yhteiskunnan ja parlamentarismin toimintaa, kun kaikki eri osapuolet kaivautuivat poteroihinsa vaikeuttamaan aidosti ja positiivisesti talouteemme vaikuttavan kokonaisratkaisun syntymistä.

Sen hintana oli mm. pitkä riitely, lakkouhkia, mielenosoituksia, pitkäaikaistyöttömyyden kasvua, AY-liikkeen oman aseman kapeakatseinen näkemys vs. parlamentaarinen demokratiasta...
Emme edes näytä oppineen siitä paljonkaan.

Jukka Laine

Itse muistan nuorena miehenä miten omalla markalla raha- ja talouspolitiikka epäonnistui täydellisesti ja ajauduttiin lähes suoritustilaan.

Maallikkona ja täysin ymmärtämättä taloustiedettä tuntuisi ettei Suomi voi erota eurosta ilman toimivaa talouspolitiikkaa ja kasvavaa kansantaloutta. Tarvittaisiin työmarkkinauudistus, sosiaaliturvauudistus, eläkeuudistus, verouudistus ja kansantalouden toimivuuden takia johtamista pitäisi keskittää eli valtaa pois korporaatioilta.

Euroalueessa on ennen kaikkea poliittisia vakavia ongelmia, joita ei näy olevan mahdollista ratkaista ja jotka liittyvät maailmantalouden ja rahoitusmarkkinoiden kehitykseen. Nykyinen rahapolitiikka ei näytä suosivan realitalouden uudistuksia missään ja ajaa pankkisektoria kohti vakavaa kriisiä. Taloussanomien artikkelin mukaan sijoittajavastuu ja lisääntynyt sääntely ennemminkin pahentavat kuin parantavat pankkiunionin tilaa.

Ulko-ja sisäpoliittinen epävakaus näkyy esim. Saksan ja Suomen medioissa, jotka esittävät yksipuolista uutisointia. Maailmassa on kuitenkin yli 6 miljardia muuta ihmistä transatlanttisen maailmankatsomuksen ulkopuolella.

Tällä hetkellä keskiluokka on vaikeuksissa kaikkialla ja se johtuu ennemminkin maiden sisäisistä ongelmista ja uudesta talouden murroksesta kuin ulkoisista seikoista vaikka Saksan johtama EU:n laajentuminen halpatuotantomaihin onkin ajautunut verisiin ongelmiin.

Jos ei Suomi pärjää nykyisessä porukassa, niin vaikea nähdä miten pärjättäisiin ulkopuolella ilman merkittäviä uudistuksia?

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Osittain näin. Silloin kun markka kellui (1992-1996), SP:n rahapolitiikkaa pidettiin erinomaisena jopa siinä määrin, että euron alkuaikoina suomalaisilla oli EKP:n kokouksissa huomattavasti kokoaan suurempi sananvalta. Ongelmat syntyivät aikaisemmassa vaiheessa (n. 1947-1991), jolloin Suomen rahapolitiikan määritti pyrkimys kiinteään valuuttakurssiin. Tässä ei kuitenkaan koskaan onnistuttu, mistä kertoo 8 devalvaatiota.

Joseph Stiglitzin sanoin: hyvä valuuttakurssijärjestelmä ei takaa talouden menestystä, mutta toimimaton johtaa taantumiin ja lamoihin. Kelluva valuuttakurssi ei toisin sanoen pysty ratkaisemaan maan pitkän aikavälin talousongelmia, mutta taloudelle sopimattomassa valuuttakurssissa maa ei pysty menestymään tekipä se mitä tahansa. Nyt pitää vain miettiä kummasta tapauksesta on kohdallamme kyse.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Mistä johtui yksi revalvaatio maaliskuussa 1989?

Mistä johtui suuri devalvaatio syksyllä 1967?
Rafael Paasio on kertonut, että Mauno Koivisto määräsi pitkälti rahapolitiikasta tultuaan Paasion hallitukseen.

Samassa kokouksessa, jossa ko devalvaatiosta päätettiin, valittiin Suomen Pankin pääjohtajaksi Mauno Koivisto.
Koivisto sai Elannon pääjohtajuutta paremman homman voidakseen vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin.

Presidenttinäkään Koivisto ei malttanut jättää puheenjohtajuutta, vaan käskytti pääjohtaja Rolf Kullbergiä.

Markan kellutukset marraskuussa 1991 ja syyskuussa 1992 olivat laittomat.
Maunio Koivisto ohjeisti oikeuskansleria, ettei puutu asiaan, sillä rahalaki - valuutan arvon päätösvallan ryöstö Suomen Pankilta oli vasta tulossa.

Olen koonnut kotisivulleni Koiviston CV:n. On osin päivittämättä, mutta ihmettelemistä riittää.
http://jormajaakkola.fi/Koiviston%20CV

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #18

Ja presidenteistä puheen ollen: nykypressamme ajoi, yhdessä Lippos-kaverinsa kanssa, maamme väen väkisin euroliittoon. Kiitos, Sauli! Kiitos, Paavo!

Hannu Rautomäki Vastaus kommenttiin #20

Sekin tapahtui demokratiaa polkien toisin kuin Ruotsissa vain ilmoitusasiana.
Suomen talouden kohtalonkysymys ja jatkuva alamäki sinetöitiin asiattomalla suunsoitolla tietämättä juuri mistään mitään.
Viite:

https://www.youtube.com/watch?v=7FYpbCPJNy4

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #21

Tuossa youtubessa oppositiojohtaja Esko Aho sai karistaa euro-päätöksen syyllisyyden Lipposen ja Niinistön harteille.

Suomen euro-päätös oli tehty presidentti Koiviston ja pääministeri Ahon välisessä keskustelussa jo 20.12.1991.

Tässä on dokumenttina sitaatti Koiviston kirjasta “Historian tekijät Kaksi kautta II", sivulta 534 alkaen:


    “ETA-neuvottelut saatiin ensimmäisen kerran päätökseen 22. lokakuuta 1991. Sittemmin EY-tuomioistuimen tulkinnan vuoksi neuvottelut jouduttiin vielä käynnistämään uudelleen. Tulokseen päästiin helmikuussa 1992. Tämäkin neuvottelutulos jouduttiin vielä käymään uudelleen läpi, kun Sveitsi hylkäsi ETA:n kansanäänestyksessään. Lopullisesti ETA-sopimus allekirjoitettiin maaliskuussa 1993 ja ETA tuli voimaan vuoden 1994 alussa. EY päätti joulukuun 9. päivänä 1991 huippukokouksessaan Maastrichtissa asettaa yhteisön tavoitteeksi kiinteämmän raha- ja talous- sekä poliittisen unionin. Kokouksessa otettiin myös myönteinen kanta yhteisön laajentumiseen. Jäsenyysneuvottelut ilmoitettiin voitavan aloittaa seuraavana vuonna.

    Joulukuun 20. päivänä keskustelin tilanteesta Ahon kanssa.
    Sanoin: “Mitä olen omalta osaltani pyrkinyt aikaansaamaan, on se, ettei haaskattaisi vaihtoehtoja. Välillä oli vaara, että ETA-hommaan ei suhtauduttaisi vakavasti. Halusin korostaa sen merkitystä, sitä, että se kuitenkin on hyvin tärkeä aikaansaada. Se on turvallinen vaihtoehto siinä tapauksessa, että muut vaihtoehdot jäävät toteutumatta.

    Toinen peruslähtökohta minulla on ollut pyrkiä kaikin keinoin välttämään sitä, ettei tasavallan presidentin asema ja päätöksenteko tulisi tarpeettomasti esille.

    Asiaa pitäisi kaikin tavoin pyrkiä hoitamaan parlamentaarisesti sillä tavalla, että hallitus asiaa käsittelee. Tietysti on hyvä, että minäkin olen tietoinen, mitä tapahtuu. Jos näyttäisi siltä, että tapahtuisi jotakin, joka minusta olisi vähemmän perusteltua, niin sitten minä sanoisin.

    Näkemykseni on, että ratkaisevat päätökset tehdään aika pian.”

Pääministeri Aho sai Koivistolta tehtävän ja Koivisto katselisi sivusta.

Merkittävää on, että EY-jäsenyyttä hakeneen valtion oli hyväksyttää EY:n acquis communautaire liittymisestä alkaen.

Sitaatti EU:n sivustolta:

    "Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden maiden on hyväksyttävä acquis communautaire ennen kuin ne liittyvät unioniin. Poikkeukset acquis communautairen soveltamisesta ovat mahdollisia ainoastaan poikkeusoloissa, ja ne ovat laajuudeltaan rajoitettuja. Integroituakseen unioniin ehdokasmaiden on siirrettävä acquis communautaire osaksi kansallista lainsäädäntöään ja sitä on sovellettava heti liittymisestä lähtien.

Siis, kaikkien jäsenmaiksi (1.1.1995 alusta) hakeneiden maiden (myös Ruotsin) oli hyväksyttävä EY:n säädöstö eli acquis communautaire vuoden 1994 loppuun mennessä.

Hyväksyminen oli ilmoitettava jo maan hakiessa jäsenyyttä.
Acquisen hyväksyminen löytyy Esko Ahon puheesta eduskunnassa jo 16.3.1992.

Ruotsin euro-päätöksenteon demokratiaan liittyen mielenkiintoinen kysymys on:
Millä oikeudella Ruotsi sai jäädä euro-alueen ulkopuolelle?

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel Vastaus kommenttiin #25

Ja siitä huolimatta Sauli Niinistö ja Paavo Lipponen pakottivat Suomen väkisin euroliittoon. Olen huomannut, että tämä tosiasia tuntuu olevan Jorma Jaakkolalle (kok) erityisen vaikeata.

P.S. Kyllä, myös Esko Aho ja Manu ovat syyllisiä; sen olet kertonut jo tuhat kertaa, mutta varsinaisen työn tekivät Sale ja Pate.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #26

Ei tämän tosiasian "tunnustaminen" ole minulle ollenkaan vaikeata. Paavo ja Sauli tekivät sen, jonka presidentti Koivisto, pääministeri Aho ja ministeripääneuvottelijana toiminut ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen salaisen EMU-varaumapöytäkirjan 16/93 20.12.1993 6 §:n tekstillä siirsivät tulevaisuuden ongelmaksi.

Ongelman - tulevaisuuden ongelmaksi - siirtämiseen tarvittiin syksyllä 1994 myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Sauli Niinistö, jonka johdolla perustuslakivaliokunnalle valheena syötetyn EMU-varaumalausunnon johdosta perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL 14/1994 vp kirjoitettiin seuraava Ahon hallitukselle tärkeä teksti:


    ”Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Suomen
    puolelta on jäsenyydestä neuvoteltaessa todettu, että talous- ja
    rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtyminen edellyttää valtiosäännön
    mukaan eduskunnan myötävaikutusta. Tähän viitaten valiokunta
    katsoo, että liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista
    osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen
    .”

Edellä oleva perustuslakivaliokunnnan lausunnon yo. lihavoimani teksti oli tärkeä siksi, ettei Ahon hallituksen tarvinnut antaa syksyllä 1994 Hallitusmuodon 72 §:n muutosesitystä markasta luopumiseksi.

Mainittakoon, että jo heti EY-neuvottelujen avaustilaisuudessa 1.2.1993 ministeripääneuvottelija ministeri Pertti Salolainen ilmaisi luovutun Suomen markasta:


    ”Kolmannen vaiheen kriteerit ovat yhtenevät Suomen hallituksen
    talouspoliittisten tavoitteiden kanssa. Hallitus pyrkii
    talouspolitiikallaan määrätietoisesti tilanteeseen, jossa
    edellytykset kolmanteen vaiheeseen siirtymiseen täyttyvät.”

ja


    ”EMU:n kolmanteen vaiheeseen on vielä aikaa. On luonnollista, että
    käydään keskustelua siitä, millainen rooli kansallisilla tulo- ja
    finanssipoliittisilla toimilla tai mahdollisilla yhteisötason toimilla voisi
    olla esimerkiksi suhdannevaihtelujen tasaajana. Tulevana EMU:n
    osapuolena olemme kiinnostuneita osallistumaan tähän
    keskusteluun.”

Lähde:
Eurooppatietoa 130/1993, s.7

En puolustele Lipposta enkä Niinistöä, vaan kerron, että poliittinen päätös euroon siirtymisestä oli tehty kansalta salaa paljon aikaisemmin kuin kyseisessä youtubessa (huhtikuussa 1998) annetaan ymmärtää.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #25

Ruotsi "jätti EMU-varaumansa" jo EY-neuvottelujen avaustilaisuutta (1.2.1993) edeltävänä iltana, kun Ruotsin edustaja oli komission edustajalta kysynyt, onko avaustilaisuuden puheessa pakko ilmoittaa, että Ruotsi haluaa olla EMU:n III vaiheessa eli euron käyttöönotossa ensimmäisessä ryhmässä.

Suomen edustajat olivat keskeisen ETA-/EY-neuvosttelijan Antti Kuosmasen tuhotun kirjan "Suomen tie EU:n jäseneksi" mukaan näreissään neuvottelujen varaslähdöstä, jonka Ruotsi oli tehnyt.

Myös Heikki Oksanen kirjoitti asiasta Helsingin Sanomissa 5.5.1998 otsikolla

”Suomen ja Ruotsin Emu-tiet erosivat jo 1992”

Oksasen teksti on kotisivullani
http://jormajaakkola.fi/Suomen%20ja%20Ruotsin%20EM...

Kannattaa lukea.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #25

Millä oikeudella Ruotsi sai jäädä euro-alueen ulkopuolelle?

Sillä oikeudella, että Ruotsi ei mennyt mukaan ERM-tarkastelujaksoon ja jälkikäteen se oli ilmoittanut, että Ruotsin lainsäädäntö ei ole sopusoinnussa euron käyttöönottosäädöstön kanssa.

Todisteena on 4.6.2014 päivätty EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSION asiakirja, jossa tarkastellaan myöhemmin euron jäseniksi haluavien maiden lähentymiskriteereitä,

Tässä komission asiakirjassa on todella mielenkiintoista luettavaa:


    ”EUROOPAN KOMISSIO
    Bryssel 4.6.2014
    COM(2014) 326 final
    KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
    LÄHENTYMISKEHITYKSEN ARVIOINTI 2014
    (laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 140 artiklan 1 kohdan mukaisesti)
    {SWD(2014)177 final}”

Sitaatti sivulta 23:

    ”9. RUOTSI
    Lainsäädännön yhteensopivuudesta ja lähentymiskriteerien täyttymisestä sekä muista tekijöistä laatimansa arvion perusteella komissio katsoo, että Ruotsi ei täytä euron käyttöönoton edellytyksiä.

    Ruotsin lainsäädäntö – etenkään keskuspankkilaki, hallitusmuoto ja valuuttapolitiikkaa koskeva laki – ei ole täysin sopusoinnussa SEUT-sopimuksen 131 artiklan kanssa. Yhteensopivuusongelmat ja puutteet koskevat keskuspankin riippumattomuutta, keskuspankkirahoituksen käyttöä koskevaa kieltoa ja keskuspankin liittymistä EKPJ:ään euroa käyttöön otettaessa.”

Tuossa asiakirjassa komissio kertoo ensimmäistä kertaa euron olemassaolon aikana syyt, miksi Ruotsi ei täytä euron käyttöönottamisen edellytyksiä.

Lataa edellä oleva komission asiakirjan teksti osoitteesta
http://www.ipex.eu/IPEXL-WEB/dossier/files/downloa...

Suomikin olisi voinut ilmoittaa, ettei Suomen kansallinen lainsäädäntö mukaanlukien Hallitusmuodon 72 § eivät ole sopusoinnussa euron käyttöönoton kanssa.
Mutta Suomen korkea valtiojohto halusi jo 20.12.1991 (presidentti Koiviston ja pääministeri Ahon keskustelu) tulevan euro-aluuen ytimiin valtiopetoksellisella toiminnalla.

Lisäksi uusi presidentti Martti Ahtisaari vahvisti valtiopetoksella tehdyn europäätöksen 8.12.1994 allekijoittamassaan ratofiointiasiakirjassa, jota säilytetään Roomassa.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #37

Presidentti Ahtisaari on tutkinut EU-liittymisasiakirjan jokaisen määräyksen ennen ratifiointia.

Ahtisaaren 8.12.1994 allekirjoittaman ratifiointikirjan teksti kuuluu seuraavasti:

    "MARTTI OIVA KALEVI AHTISAARI
    Suomen Tasavallan Presidentti
    tekee täten tiettäväksi:


    SEN JOHDOSTA, että Belgian kuningaskunta, Tanskan kuningaskunta, Saksan liittotasavalta, Helleenien tasavalta, Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta, Irlanti, Italian tasavalta, Luxemburgin suurherttuakunta, Alankomaiden kuningaskunta, Portugalin tasava1ta, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (Euroopan unionin jäsenvaltiot)
    ja
    Norjan kuningaskunta, Itävallan tasavalta, Suomen tasavalta ja Ruotsin kuningaskunta
    ovat Korfulla 24 päivänä kesäkuuta 1994 allekirjoittaneet sopimuksen Norjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin;

    OLEN TÄTEN, tutkittuani ja hyväksyttyäni sanotun sopimuksen, päättänyt sen ratifioida ja vahvistaa sen jokaisen määräyksen;

    MINKÄ VAKUUDEKSI olen omakätisesti allekirjoittanut tämän ratifioimiskirjan ja antanut varustaa sen sinetilläni.

    TEHTY Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 1994.
    Martti Ahtisaari"

Suomesta tuli presidentti Ahtisaaren allekirjoituksella ja sinetillä euro-alueen jäsen.
Kaikki, mitä tuon jälkeen eduskunnan europäätöksenteossa tapahtui, oli Lipposen hallituksen näytelmää.

Ruotsin harhautusratifiointiasiakirja on mielenkiintoinen.

Ilman harhautusta eli Maastrichtin sopimuksen ratifiointia Ruotsin EU-jäsenyyttä ei olisi hyväksytty.

No, Ruotsin vedätys voitiin komissiossa katsoa läpi sormien, koska Ruotsi tarvittiin EU-jäsenmaksun nettomaksajaksi.

Tosin Ruotsi oli saanut neuvoteltua maatatalouden maratonistunnon kalkkiviivoilla 1.3.1994 merkittävän jäsenmaksuhelpotuksen. Suomella moiseen EU-neuvottelujen jälkilypsyyn ei riittänyt rohkeutta, koska kaikki oli levällään.

Mainittakoon vielä, että Norjan neuvottelijat puolestaan olivat lähteneet maratonistunnosta kotiin ilman sopimusta ja tämä ilmeisesti kerrottiin Norjan kansalle avoimesti, Suomen UM:n EU-pöytäkirjojen liitteissä kerrottuna viimeistään huhtikuussa 1994. Norjalaiset saivat jo tuolloin lukea neuvostellun sopimuksen omalla kielellään.

Suomessa sopimusta pimitettiin niin, että vasta vuonna 1999 keskeinen ETA-/EY-neuvottelija Antti Kuosmanen paljasti totuuden tuhotussa kirjassaan "Suomen tie EU:n jäseneksi".

Parikymmentä kirjaa jäi tuhoamatta.
Suomen EY-maatalousneuvottelijana toiminut Esa Härmälä jakoi 10 kirjaa MTK:n pääkallonpaikalla...

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #37

Komission asiakirja latautuu koneelle pdf:nä klikkaamalla linkkiä

http://www.ipex.eu/IPEXL-WEB/dossier/files/downloa...

Katso Ruotsi sivulta 23.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #40

Komissio on 7.6.2016 julkaissut uudemman lähentymiskehityksen arvioinnin asiakirjana

    "EUROOPAN KOMISSIO
    Bryssel 7.6.2016
    COM(2016) 374 final
    KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE
    LÄHENTYMISKEHITYKSEN ARVIOINTI 2016
    (laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 140 artiklan 1 kohdan mukaisesti)
    {SWD(2016) 191 final}"

Asiakirja latautuu pdf:nä
osoitteesta
http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/...

Ruotsi on kohdassa 8, sivulla 20.

HTML-muodossa asiakirja löytyy osoitteesta
http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri...

Huomasin, että Puolan perustuslaki ei ole sopusoinnussa kriteereiden kanssa ja että joillakin valtiolla lukee:

"Yhteensopivuusongelmat koskevat keskuspankin riippumattomuutta, keskuspankkirahoituksen käyttöä koskevaa kieltoa...

EU-säädännössä kansallisen keskuspankkirahoituksen kielto julkisen sektorin rahoittamiseen astui voimaan 1.1.1994.

Suomessa tarvittaisiin nyt Suomen Pankin keskuspankkirahoitusta ulkomailta otettavan valtionvelanoton sijasta.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola Vastaus kommenttiin #20

EMU:STA EI VOINUT PÄÄTTÄÄ KANSALLISESTI EU-LIITTYMISLAIN HYVÄKSYMISEN JÄLKEEN

1. lähde:
Kauppalehti kirjoitti 17.7.1995 seuraavan uutisen:

    ”Komissaari Yves-Thibault de Silguy: ”Jäsenmaat eivät päätä EMU:n kolmannesta vaiheesta.”"

2. lähde:
Valtiovarainministeriö: Selvitys EU:n talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen siirtymisestä 13.6.1996:

    ”Perustamissopimus ei tunne menettelyä, jossa valtio ilmoittaisi osallistumisestaan III vaiheeseen, tai jossa valtioilta kysyttäisiin, aikovatko ne osallistua III vaiheeseen.”

Maastrichtin sopimus on ko. perustamissopimus.

3. lähde:
Esko Seppänen: Meppielämää, europarlamenttipäiväkirja, 1997, sivujen 91 ja 92 taite:

    ”21.5. Keskiviikko. Lentokoneessa matkalla Brysseliin luin, että EKP:n mahdollinen tuleva pääjohtaja hollantilainen Wim Duisenberg oli ottanut kantaa Suomen ja Ruotsin EMU-jäsenyyteen. Hänen mukaansa maat ovat hyväksyneet Maastrichtin sopimuksen eikä niillä ole oikeutta jäädä EMU:n ulkopuolelle. Näin ollen hän yhtyi siihen kuoroon, jossa olivat jo aikaisemmin laulaneet muun muassa saksalainen komissaari Bangemann ja Sauli Niinistön kertoman mukaan Suomessa käydessään myös ranskalainen raha-asioiden komissaari de Silguy.”

Jukka Laine

Hirvittää vain tuo kasvava velan määrä ja vastuut. Miten ne muuntuvat valuuttakurssien mukaan vai muuntuvatko mitenkään. Kaikki muistanevat valuuttalainat. Sekä minkälaisia mahdollisia sanktioita syntyy jos maa haluaa ulos rahaliitosta (poliittinen rangaistus). Britannia tai Suomi ovat aivan eri kokoluokkaa vaikka britit lähtevät vain koko unionista, eikä pelkästä rahaliitosta. Kova vääntö tulee.

Ruotsi on selvinnyt ilmeisesti selvästi Suomea nopeammin kriiseistä omalla kelluvalla valuutalla. Siellä on tietysti tehty myös muita uudistuksia. Toisaalta heillä on asuntomarkkinoilla mahdollisia ongelmia.

Maallikon näkökulmasta Suomen ongelmat näyttävät moninaisilta alkaen muutoshaluttomuudesta ja ikärakenteen muutoksesta (enää ei isot ikäluokat säästä eläkkeisiin).

Ongelmia syntyy varmasti kaikissa vaihtoehdoissa. Poliittisesti näyttää nykysuuntauksen kaikki vaihtoehdot vähäisiltä. Ihmiset haluavat vain etuutensa. Tietysti ei ole mahdotonta että rahaliitto alkaa rakoilla. Saksa on ostanut kuulemma kultaa isosti eli jokin ajatus heillä on eri vaihtoehdoista.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Näinhän se menee...parhaimillaan tiede on sitä, että kyseenalaistetaan vallalla olevia käsityksiä. Tämä toimii esim. luonnontieteissä hyvin. (eteesi annetaan sellaiset rätingit, että sulla ei voi olla nälkä).

Talouden tutkiminen ja ennakoiminen lienee hankalampaa. Siihen kun liittyy helkkarisn paljon muuttuvia tekijöitä tai tilanne elää koko ajan.

Tämä ei kuitenkaan poisulje tosiasiaa, että Malinen ja kollegat tekevät loistavaa työtä. Kyseessä on avaus joka olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten.

Toiasiassa euro lienee yksi osakokonaisuus isommassa kuviossa ja se on koko euroopan integroituminen liittotasavallaksi, jonka keskusjohto sijaitsee rysselissä.

Peruskysymys lienee onko euroopan valtolla minkäänlaista mahdollisuutta onnistua.

Jukka Laine

En ole vieläkään saanut raporttia kokonaan luettua. On kuitenkin alkanut muodostua mielikuva tilanteesta. Eurojäsenyys on ongelmallinen varsinkin kun euroalue on suurin kilpailija Suomelle ja Ruotsi taas kykenee käyttämään rahapolitiikkaa apunaan. Olemme ikäänkuin palanneet kiinteän valuuttakurssien aikaan vaikka euron arvo vaihtelee ?

Käyttäjän ToniVuorinen1 kuva
Toni Vuorinen

Tavallaan näin. Eurohan on itsessään kelluva valuutta. Mikäli markkaan palattaisiin, tulisi siitäkin tehdä kelluva. Keskeisin ero kelluvan euron ja kelluvan markan välillä on siinä, että kelluva markka kelluu Suomen taloustilanteen mukaan, mutta kelluva euro kelluu Suomen talouden kannalta miten sattuu ja siten vastaa vain satunnaisesti Suomen taloustilannetta. Kumpi on parempi?

Tarvitsemme siis jonkin mekanismin, joka sopeuttaa Suomen tuotannon ulkoisen arvon oikeaksi. Tällä hetkellä sopeutuminen tapahtuu työttömyyden nousun kautta.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

#28

Toni Vuorinen:
"Tarvitsemme siis jonkin mekanismin, joka sopeuttaa Suomen tuotannon ulkoisen arvon oikeaksi."

Juuri näin!

Palkkojen alentamiseen KIKY-sopimuksissa "devalvaation" korvaajana ei ole varaa.
Kansalaisten ostovoima heikkenee.

Toimituksen poiminnat