*

tmalinen

Mitä taloustiede on?

Osallistuin 25.11. Kalevi Sorsa -säätiön järjestämään ”Taloustiede kriisin jälkeen” -seminaariin, jossa oli ilmeisesti tarkoitus käsitellä taloustieteen kehitystä vuosien 2007 - 2009 finanssikriisin jälkeen. Seminaarin pääpuhujan (Devrim Sakir Yilmaz) alustuksesta paljastui kuitenkin varsin nopeasti tilaisuuden todellinen tarkoitus. Alustaja vääristeli ja muunteli nykyisen taloustieteen lähtökohtia, teorioita ja tutkimustuloksia tavalla, jota harvoin akateemisissa piireissä pääsee todistamaan. Esitys sai hetkittäin jopa vainoharhaisia piirteitä etenkin nykyisiä taloustieteilijöitä (allekirjoittanut mukaan lukien) ”uusliberalistien” kätyreiksi leimattaessa. Seminaari oli, Seppo Honkapohjan erinomaista kommenttipuheenvuoroa lukuun ottamatta, myötähäpeän täyttämä kaksituntinen.  

Yllä mainitun alustajan sekä niin kutsutun Poliittisen talouden tutkimuksen seuran kirjoituksissa taloustiedettä kutsutaan usein todellisuudesta irtaantuneeksi. Taloustieteilijöiden käyttämät mallit ja niiden oletukset kritisoidaan epärealistiseksi, niissä käytetty matematiikan väitetään vääristävän talouden tutkimusta sekä analyysien sanotaan ohittavan reaalimaailmasta saatavan informaation. Mikä sitten on taloustieteen todellisuus?

Nykyaikaisen taloustieteen mallintaminen perustuu optimointiin. Oletamme, että kuluttajat ja yritykset optimoivat resurssiensa käyttöä parhaan tietämyksensä mukaan: kuluttajat ja yritykset jakavat varansa mieltymyksiensä mukaan parhaimmaksi kokemallaan tavalla tämän hetken kulutuksen ja tulevan kulutuksen (säästämisen ja investoinnin) välillä. Tieto tulevan kulutuksen tuotosta on epävarma ja sen hankkimiseen voi liittyä erilaisia kustannuksia. Tähän taloustiede perustuu: yksilöiden ja yritysten valinnanvapauteen varojensa käytöstä epävarmuuden vallitessa. Perusmallissa oletetaan, että ihmisillä ja yrityksillä on rationaaliset mieltymykset, erilaisten valintojen tuotot tiedetään sekä että ihmiset maksimoivat hyötyään ja yritykset voittoaan. Nykyaikaisessa taloustieteessä kuitenkin tutkitaan esimerkiksi mieltymyksien, tapojen ja altruismismin vaikutuksia ihmisten ja yritysten taloudelliseen päätöksentekoon. Näitä erilaisia päätöksenteon malleja ja päätöksenteon rationaalisuutta tutkii käyttäytymistaloustiede.

Yksilöllisten valintojen yhdistäminen kansantaloudeksi vaatii erilaisia oletuksia kuluttajien ja yrittäjien käyttäytymisestä, sekä niiden käyttäytymiseen vaikuttavista instituutioista (verotus, rahoitusmarkkinasektori, palkkajäykkyydet, jne.). Usein joudutaan olettamaan, että markkinoilta on löydettävissä populaatiota edustava yritys ja kuluttaja, joiden käytös keskimääräisesti vastaa muiden yrityksien ja kuluttajien käyttäytymistä. Nämä yksinkertaistavat oletukset eivät automaattisesti tee malleista epärealistia ja oletuksia testataan jatkuvasti reaalimaailman havainnoilla. Ilman näitä oletuksia mallit eivät kuitenkaan usein olisi ratkaistavissa. On selvää, että taloudellisilla päätöksillä on vaikutuksia yhteiskuntaan, joka vaikuttaa takaisin yrityksen ja kuluttajien käyttäytymiseen ja sitä kautta optimointiin. Tällaisia moniulotteisia optimointiongelmia ei osata vielä ratkaista. Toisin sanoen monimutkaisempien taloustieteellisten mallien ratkaisemiseen vaadittavaa matemaattista tietoa ei ole vielä olemassa.

Miksi taloustieteessä ylipäätään käytetään matematiikkaa? Yksinkertaisesti siksi, että sen avulla pystytään johtamaan tuloksia, joita ei olisi mahdollista löytää käyttämällä ns. käytännön järkeä tai arkiajattelua. Kuten muissakin matematiikkaa käyttävissä tieteenaloissa, myös taloustieteessä matemaattinen mallinnus lähtee siitä, että ensimmäiset (yksinkertaisimmat) tulokset ovat käytännön järjen mukaisia (esim. että tietyn tuotteen hinnan noustessa sen kysyntä laskee ceteris paribus). Matemaattisen mallinnuksen avulla saadaan kuitenkin tuloksia, joihin päätyminen olisi ollut mahdotonta käyttämällä vain järkeilyä. Mikäli käytetty malli ei ole realistinen, matemaattinen analyysi ei tuota (järkevästi) tulkittavissa olevaa tulosta ja/tai mallia ei saada ratkaistua. Tällöin vika ei kuitenkaan ole matematiikassa vaan mallissa, johon sitä on sovellettu. Matematiikka on siis taloustieteessäkin vain keino ymmärtää havaitsemiemme tapahtumien syvempää luonnetta. Sen käyttämättä jättäminen johtaisi ainoastaan yksinkertaisempaan ja puutteellisempaan analyysiin.

Poliittisen talouden tutkimuksen edustajien väite, että taloustiede unohtaa tilastolliseen havainnointiin perustuvan lähestymistavan on absurdi. Nykyisessä taloustieteessä huomattava osa analyysistä on empiiristä, eli tilastolliseen havainnointiin perustuvaa. Taloudellisten mallien antamia tuloksia testataan aina empiirisesti, kun aineistot sen sallivat. Tällä saralla taloustieteen suurin este onkin aineistojen saatavuus.

Poliittisen talouden tutkijoiden hyökkäykset nykyaikaista taloustiedettä vastaan ovatkin pahasti harhaisia. Taloustiede, kuten tieteenalat yleensä, on kehittynyt nykyiseen muotoonsa valitsemalla menetelmistä ja teorioista ne, joiden on havaittu toimivan parhaiten. Sekavimmillaan Poliittisen talouden tutkijat ovat puhuessaan ”heterodoksisesta” taloustieteessä, mitä he kokevat edustavansa, mutta mikä on jotenkin erillään taloustieteen ns. valtavirrasta. ”Heterodoksisella” taloustieteellä Poliittisen talouden tutkijat ilmeisesti tarkoittavat taloustieteen erilaisia koulukuntia, kuten Itävaltalaista koulukuntaa tai institutionaalista taloustiedettä. Nämä eivät kuitenkaan millään tavalla ole erillään nykyaikaisesta taloustieteestä. Tunnen henkilökohtaisesti useita Itävaltalaisen taloustieteellisen koulukunnan edustajia, jotka toimivat professoreina ja tutkijoina arvostettujen yliopistojen taloustieteen laitoksilla ympäri maailmaa. Institutionaalinen taloustiede vaikuttaa edelleen voimakkaasti mm. talouskasvun tutkimuksessa. Ei olekaan olemassa mitään jakoa ”heterodoksiseen” ja ”valtavirtataloustieteeseen”. On vain huonoa ja hyvää taloustieteellistä tutkimusta. Esimerkiksi Marxin lisäarvoteoriaa, sosialistista taloustiedettä ja tiettyjä anarkokapitalistisia teorioita ei opeteta taloustieteessä, koska ne on osoitettu vääriksi reaalimaailman havaintoihin perustuen.

Outoa kyllä taloustiedettä kohtaan esitettävä kritiikki perustuu usein vanhentuneisiin ja/tai epäonnistuneisiin teorioihin. Taloustiede toimii silti kuten muutkin tieteenalat. Empiirisesti toimiviksi havaitut teoriat hyväksytään ja muut hylätään. Finanssikriisin jälkeen taloustieteellisessä tutkimuksessa tehtiin suuria muutoksia. Kestää kuitenkin aikansa ennen kuin uudet mallit ehtivät taloustieteen opetukseen ja oppikirjoihin. Tätä odotellessa olisi syytä pitäytyä näyttöön perustuvassa tutkimuksessa eikä harhautua pseudotieteen maailmaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Tuo optimointioletus (tai vanhempi rationaalinen päätöksentekijä) on lähtökohdiltaan varsin ongelmallinen. Millä tavoin mallinnatte erilaiset arvomaaiilmat ja opitimoinnin kannalta varsin keskeisen ongelman, eli sen etteivät edes valveutuneet ihmiset tiedä tarpeeksi kovinkaan tehokkaaseen optimointiin? Lisäongelmana on vielä ihmisten taipumus nähdä lähellä olevia asioita suurina ja kaukana olevia pieninä, eli esimerkiksi yksilön optimointi mm kulutustottumuksissa tarkoittaa helposti yhteiskunnan tasolla myös tuolle optimoivalle kuluttajalle suurempia haittoja kuin mitä hyötyä optimoinnista lopulta on.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Tapojen, mieltymyksien ja arvojen vaikutusta optimointiin vasta tutkitaan. Tiedon rajoitteita on tutkittu vuosia, esim. http://www.princeton.edu/~achaney/tmve/wiki100k/do....

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Valtavirtaisen taloustieteen kritiikki ei ole vain suomalainen ilmiö. Kymmeniä opiskelijajärjestöjä ympäri maailman on mukana aloitteessa taloustieteen opintojen monipuolistamisesta. Miksi tälläinen liike, jos kritiikissä ei ole mitään perää?

http://www.isipe.net/open-letter/

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Kritiikissä on tottakai perää. Taloustieteen sisällä sokki oli kriisin jälkeen iso ja tutkimusta on voimakkaasti uudelleensuunnattu. Kuten kirjoitin, kestää kuitenkin aikansa ennenkuin uusi tieto ehtii oppikirjoihin asti. Nykyisen taloustieteen ongelmat eivät myöskään ole syy palata jo kauan aikaa sitten toimimattomiksi havaittuihin teorioihin.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Kerrohan noin taloustieteen edustajana,että mihin sitten menemme,jos ei ole syytä palata toimimattomaan,mutta ei ole myöskään syytä tehdä nyt toimimattomaksi todettua?

Anna jokin tähän? Tehdään jotain mitä ei ole keksitty?

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen Vastaus kommenttiin #8

Niinkuin tieteessä yleensä. Kehitetään jotain mikä toimii, eli mennään eteenpäin.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #9

No pitäisikö sitä jäädä odottelemaan,laitetaanko hanskat naulaan ihan sitä odotellessa,kun vituiks on mennyt vai riittääkö ihan,kun muutama tuhat kuolee siinä sivussa?

No ei..vaan nyt kaikki menee päälaelleen,taloustiedettä käytetään siihen,että koitetaan keksiä keinoja ohjata ihmisiä toimimaan talousrationaalisesti ja silloin voidaan taas sanoa tämän toimivan. Siitähän nyt on kyse.Etkä edes voi lähteä kiistämään tätä,koska sanot juuri itse niin.

Missä on se vastuun kantaminen?

Pekka Heliste

Syksy Räsänen oli aika oikeassa, kun hän kertoi ettei taloustiede ole tiedettä vaan uskomusta.

Oikeassa tieteessä teorian ja havaintojen pitää olla yhteneväisiä, jos havainnot poikkeavat teoriasta niin on korjattava teoriaa, ei havaintoja, kuten taloustieteessä

Esimerkiksi taloustieteen tunnetumpia väittämiä on , että työn tarjonta lisää työpaikkoja.Kuitenkin meillä oli vuonna 1989 2,5 miljoonaa työllistä ja 2007 meillä oli edelleen 2,5 miljoonaa työllistä

Ainoa mikä kasvoi oli työttömyys 80000:sta tuonne 350000 tienoille.

Jos tarjonta olisi ainoa tekijä markkinoiden kasvulle niin meidän kannattaisi tehdä vain sinkkiämpäreitä, ne kävisivät kaupaksi tuon teorian mukaan

Kun selitykset ovat loppuneet niin Variaisen viimen veto oli,e ttä työttömä on pistettävä palkattomiin orjatöihin.Näin vain sen vuoksi,että hänen teoriansa pitäisi edes jotenkin paikkansa

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Vartiainen edustaa yhtä taloustieteen osa-aluetta. Muitakin näkemyksiä on. Eräs vastaus Räsäselle: http://asiatonlehdistokatsaus.blogspot.fi/2014/05/....

Pekka Heliste

Olen ollut töissä sellaisissa maissa kuin Indonesia, Sri Lanka, Pakistan Kenia etc mutta eivät ihmiset käyttäydy kuten länsimaiset taloustieteilijät olettavat.

Eivätkä ihmiset näissä maissa tule töihin millä ehdoilla tahansa vaan ovat hyvn tarkkoja siitä , että palkalla elää ja jää vielä perheen elättämiseenkin ja huvituksiin.Näin siitä huolimatta , ettei sosiaaliturvaa ole

Ikävä puoli näissä maissa ovat pakkotyössäolevat orjat ja ilmeisesti taloustieteiljöiden teoriat lähtevätkin siitä, että osa työntekijöistä onkin orjatyöläisiä.

Nyt tätä mallia ollaan ajamassa Suomeenkin

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

En nyt suoraan kirjoituksestasi näe, miten ihmiset noissa maissa käyttäytyisivät eri tavalla. Heillä vaikuttaisi myös olevan samanlaisia mieltymyksiä kuin meillä länsimaalaisilla.

Pekka Heliste

Taloustieteiijät väittävät, että sosiaaliturva passivoi ja että työttömyys johtuu sosiaaliturvasta.

Ratkaisuksi esiteteään, että sosiaaliturva lopetetaan ja ihmistä pitää rangaista ja ajaa pakkotyöhön, aivan kuten natsi-Saksassa.Kävin Dachaun keksitysleisrissä, joka oli se ensimmäinen leiri, jossa ntsit kehittivät systeemiään. Alunperin leiriin sijoitettiin 30-luvun laman syrjäyttämiä ja ajatuksena oli, että heidät koulitaan tiukalla kurilla ja järjestyksellä yhteiskuntakelpoisiksi.

Tuosta mallsita tulee tuo iskulause Arbeit Macht Frei. Leirimalli levisi muuallekin , mm USA:ssa oli 3000 leiriä.II maailmansota purki leirit ja Saksassakin niiden käyttötarkoitus muuttui ja ulos pääsi vain piipusta

Suomesta nuo leirit lopetettiin vasta 70-luvulla

Nyt ollaan palaamassa vastaavaan systeemiin, työkkäri vastaa modernia keskitysleiriä, joka myy ns heikompaa ainesta orjaksi

Ja talostieteilijät taputtavat käsiään , näin työttömyys poistuu.Ainakin se lakaistaan varjoon

Työllisyyspolitiikka oli inhimillistä 70-90-lukujen välissä ja minäkin osallistuin noihin talkoisiin, kun olin suuressa valtionlaitoksessa työssä.

Siihen aikaan puoli vuotta työttömänä olleelle tarjottiin aivan oikea työpaikka ja niinpä työttömyys laski täystyöllisyyteen

Nyt taloustieteilijöiden mallissa työttömyys on pidettävä korkeana ja työttömiä piestävä ja nöyryytettävä, työttömyys kun kuulemma lomailua ja sellista ei sallita

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen Vastaus kommenttiin #15

Tätä esittävät jotkin taloustieteilijät (huomattava vähemmistö). Eivät suinkaan kaikki.

Pekka Heliste Vastaus kommenttiin #22

Kyllä kaikki merkittävät suomaliset taloustieteilijät ovat tätä mieltä , aste-eroja toki on mutta jopa Vihreiden Soininvaara kannattaa sitä, että työttömiä on pakotettava ja nöyryytettävä

Vartianen on varsinainen työväen ampuja

Samoin Kanniainen tai Puttonen

Näitähän löytyy kun viitsisi kaivella

Käyttäjän oskuraunio kuva
Osku Raunio

Taloustieteen vääntäminen empiiriseen, ennustavaan tai mallintavaan tieteeseen on siksi hieman ongelmallista, että talous toimii ihmisten oman harkinnan mukaan, ja jotta tiede olisi validia, sen olisi toimittava universaalisesti,eli kaikkien pitäisi olla mahdollista se omaksua.

Ja jotta tätmä uusi tieto olisi hyödyllistä, niin ihmisten pitäisi muuttaa käytöstään niin, että he myös hyödyntävät tätä uutta tietoa.

Jokainen talouden toimija, eli tuottaja, myyjä, ostaja ja kuluttaja toimii oman tulevaisuusennusteensa perusteella, koska ihmisen jokainen tominta perustuu tulevaisuuden ennustamiselle. Tähän kuuluu myös ennustus siitä, mitä muut tekevät. Jos siis taloustiede todistaa jonkun uuden mallin siitä, miten ihminen ihminen reagoi johonkin kirjaimeksi agregoituun muuttujaan, niin silloin nämä ihmiset muuttavat toimintaansa hyödyntääkseen tätä uutta tietoa. Tällöin alkuperäinen malli ei tietenkään ota huomioon sitä, että ihmiset ottavat kyseisen mallin huomioon.

Toinen ongelma on, ettei taloutta voi pistä laboratorioon ja testata sitä uusilla lähtöarvoilla. Ainoa vaihtoehto on etsiä historiasta tilanteita, jossa lähtöarvot ovat sopivasti muuttuneet, mutta tällöin on mahdotonta kontrolloita kaikkia muita muuttujia, jolloin tutkijalle jää hyvin suuri liikkumara tulkita, korjata ja valikoida tilastoja mielensä mukaan. Jos ensimmäinen laskutapa ei tuota toivottua tulosta, voidaan tapaa muutta loputtomasti, kunnes oikea tulos löytyy.

Fysiikasta tuttu empiirinen tapa muodostaa yhtälöitä mittaamalla ei siis ole helposti talouden ennustamiseen, ja teorioiden todistamiseen niiden ennustavuuden perusteella sopiva metodi. Ihminen kuitenkin saa täysin toisenlaisen ymmärryksen talouden toiminnasta, koska on itse yksi talouden toimija. Hän siis ymmärtää, miksi vaihtaa rahaa johonkin tuotteeseen, toisin kuin fysiikasa, hänelle ei ole itsestään selvää, miksi atomi vaihtaa elektornia toisen kanssa.

Tästä täysin vastakkaisesta tavasta johtuen, talouden teorioista voi tehdä selittäviä, mutta ei ennustavia. Teoriat, kuten budjettirajoite, kysynnän ja tarjonnan laki, suhteellinen etu, vangin dilemma, etc. ovat itsestäänselvistä väittämistä johdettavissa. Näitä ei kuitenkaan voida laboratoriossa todistaa, tai falsifioida. Ne eivät ole siis mitenkään ennustavia teorioita, vaan pelkästään selittäviä. Jos ne ovat kuitenkin laadittu oikein, niitä voidaan käyttää muiden tieteenalojen, kuten psykologian kanssa selittämään historian tapahtumia ja käyttää apuna tulevaisuuden ennustamisessa.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Tätä kuvaamaasi ongelmaa (forward-looking behaviour) on taloustieteessä tutkittu jo varsin kattavasti. Näyttö on ristiriitaista. Inflaation kohdalla se toimii, eli ihmiset muodostavat odotuksia tulevasta inflaatiosta, joka välittyy palkkapyyntöihin ja siitä hintoihin. Kuitenkaan esimerkiksi bruttokansantuotteesta ei ole toistaiseksi löydetty tällaista, voimakkaasti eteenpäin katsovaa komponenttia. Nämä piirteet eivät todellakaan helpota talouden mallintamista ja ennustamista vaan tekevät siitä, erään matemaatikon sanoin, "paljon mielenkiintoisempaa". :)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Aika erikoista.. ja varmasti pitää sisällään muutamia oletuksia tuokin tutkimus.

Jos on tehty tutkimus inflaation vaikutuksesta ihmisten odotuksiin ja siksi ihmiset pyytävät palkankorotuksia..ja sieltä siirtyy hintoihin niin..tiedätkö yhtään miltä tämä kuulostaa? Siinä ei ole totuudellisuutta pätkääkään paitsi,se että ihmiset jahtaavat omaa häntäänsä ja nyt taloustiede väittää sen olevan tietoista toimintaa. Kuka uskoo,kuka ei.. asia varmasti saadaan näyttämään kovin vakuuttavasti todelta,kun jätetään muutama oletus mistä tavalliset pulliaiset eivät ymmärrä mitään,kuten inflaatio.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen Vastaus kommenttiin #19

Kyseisen ilmiön tutkiminen on tietenkin tilastotieteellisesti kohtuullisen monimutkaista. Yksinkertaistettuna tutkimusasetelma voidaan esittää niin, että kunkin ajanhetken inflaatiota pyritään ennustamaan sen tulevilla arvoilla (esim. vuoden 2012 inflaatiota ennustetaan vuoden 2013 inflaatiolla). Muitakin keinoja tämän ilmiön tutkimiseen on.

Mika Nieminen

Kiitos Tuomas hyvästä kirjoituksesta!

Pekka Heliste

Nykyisten taloustieteilijöiden mukaan täystyöllisyys on pahin katastrofi, joka voi tapahtua taloudessa

Työttömyys on pidettävä niin korkealla tasolla, ettei palkkavaatimuksia synny ja näin inflaatio ja ay-liike pysyvät kurissa ja palkansaajat kilpailevat toisiaan vastaan eivätkä liittoudu.Pyrkimyksenä on luoda tahdoton hajanainen yksilölauma, joka ei kykene taistelemaan liittoutunutta eliittiä vastaan.

Pekka Heliste

Itse asiassa Sixten Korkman vahvisti tuon Syksy Räsäsen kästyksen

Korkmaninkin mukaan taloustiede ei ole tiedettä vaan enemmänkin politiikkaa eli talouspoliittinen tutkimus on aina poliittisesti värittynyttä ja lopputulema on poliittinen valinta ei tieteellesen tutkimuksen tulos.

Titeiden ero näkyy siinä, että matemaatkko/fyysikko kykenee lähettämään satelliitin pyrstötähdelle 10 vuotta ennen kohtaamista ja luotain osuus kohdalle suurella todennäköisyydellä .

Taloustieteilijä ei kykene ennustamaan edes huomista ja kun päivystävä taloustietelijä antaa lausonnon niin sillä on nolla-arvo

Pekka Heliste

Taloustieteilijät ovat lisäksi elitistejä, jotka halveksivat tavallista kansaa ja pitävät demokratiaa ja kansalaistoimintaa vahingollisena.

Taloustieteilijät tuevat estoitta työnantajien näkemyksiä ja halveksivat tavallisten kansalaisten ajatuksia

He ovat valmiit syöksemään tavvalliset ihmiset sosiaalisiin katastrofeihin aivan kuten Stalinin, Hitlerin tai Maon yhteiakuntakokeilujen tapaan

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

Olin kirjoittamassa kommenttia, mutta siitä tulikin lopulta enemmän vastine (:
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/181...

Pekka Helisten kommentit yllä vahvistavatkin mukavasti ydinpointtiani.

Pari otetta:

'Parempi otsikko olisi voinut olla esim. "kapeakatseisen taloustieteen opetuksen vaarat" tai "miksi on tärkeää muistaa, että mallit ovat malleja" tai "akateemisen taloustieteen sisäiset valtataistelut". Käytännössä agendaa ja tyyliä kuvaavin olisi ehkä ollut ”valtavirtataloustieteen arvovalta talouskriisin jälkeen".'

'Uusien ehdotusten joukossa näkyi vahvasti ajatus, että taloustieteilijöille pitäisi opettaa enemmän sosiologiaa. Itse olen toki poikkitieteellisyyden kannalla,** mutta on ymmärrettävää, miten yleisössä istuva talousakateemikko tällaisesta helposti ärsyyntyy. On helppo ottaa tällainen hyökkäyksenä omaa tieteenalaa vastaan.

Honkapohja (puheenvuorossaan) ja Malinen (blogissaan) keskittyivät molemmat paljolti syyttämään Yilmaz:ia olkinukkejen mätkimisestä. Sen sijaan, että olisi tarjottu rinnalle rakentavampaa kritiikkiä, nämä keskittyivät puolustamaan sitä, miten taloustiedettä nykyisin tutkitaan ja koulutetaan – ja korostamaan, että taloustiede on kehittynyt kriisin jälkeen. Opetus kuulemma vain on jäljessä.'

'Marx korosti luokkakonfliktin ja -taistelun tärkeyttä, sen sijaan että olisi pyrkinyt purkamaan luokka-asetelmaa. Samoin akateeminen keskustelu pyrkii luomaan ja vahvistamaan vastakkainasetteluja sekä oman tieteenalan ja koulukunnan yhteenkuuluvuutta sen sijaan, että hyödyntäisi toisten löytöjä, pyrkisi avoimesti kyseenalaistamaan mallien oletuksia tai metodologiaa ja siten tavoittelisi parempaa ymmärrystä maailmasta. Tällainen vastakkainasettelun ylläpito on itsesuojeluvaistoisille instituutioille varsin tyypillinen taipumus (ks. armeijat, ammattiliitot, rasismi, jne.)'

'Mutta jos suodatetaan pois hieman harhaanjohtava otsikointi sekä luennoijan henk.koht. turhautuminen, niin sessio sisälsi kyllä paljon asiallista kritiikkiä ja huolenaiheita.

Seuraavassa muutama esimerkki:

1. Akateemikoiden ja koulukuntien halu pitää kiinni malleista (joihin ovat hirttäneet uransa ja uskottavuutensa), vaikka niiden käytännön hyödyllisyys alkaisi olla hyvin kyseenalainen (esim. varsin jälkeenjäänyt käsitys rahasta ja pankkitoiminnasta monissa talousmalleissa).

2. Akateemisten journalien ylivalta ja kyky suojella vallitsevia paradigmoja akatemiassa ylipäänsä - ja miten taloustieteen journaleissa konservatiivisuus ja julkaisusyklien hitaus ovat omaa luokkaansa.

3. Miten myös toimivia aiempia huomioita ja näkökulmia on puskettu pois keskustelusta varsin tehokkaasti – joko sisäisen valtataistelun seurauksena tai poliittisista syistä.*

4. Jos koulutus aloitetaan todella kapeiden (ja monesti nykyajasta jälkeenjääneiden) oletusten muodostamista malleista, se voi hyvinkin rajoittaa opiskelijoiden ajattelun luovuutta ja avomielisyyttä uusia näkökulmia kohtaan sekä kykyä sovittaa malleja muuttuneeseen ympäristöön.

5. Taloustieteellä on vahva yhteys poliittiseen valtataisteluun. Taloustieteelliset mallit ovat talouspoliittisen kädenväännön ammuksia. Olisi aikamoinen ihme, jos tämä ei vaikuttaisi akatemian rahoitukseen tai sen sisäiseen valtapeliin ja siten siihen mitä tutkitaan ja mitä malleja suositaan. (ref. Tullock paradox)

6. Nykyinen taloustiede pyrkii olemaan eksaktimpi tiede kuin se oikeasti voi koskaan olla (josta esim. taloustieteen "Nobel"-palkinto lienee oire). Ja tällä tavoin se potkii pahasti oman kehityspotentiaalinsa nilkkaan. Sähköinsinööri ei voi käskeä elektroneja vetämään toisiaan puoleensa. Sen sijaan talouden rakenteita ja insentiivimalleja voi muuttaa radikaalistikin. Taloustieteessä keskitytään paljolti malleihin, jotka ottavat tietyt instituutiot itsestäänselvyyksinä, kuten omistusoikeuksien ja velkasuhteiden rakenteet. (Ja monesti se vielä ymmärtää velkasuhteet hyvin vanhanaikaisesti "lainattuna rahana".) Myös työttömyyden välttämättömyyden ottaminen itsestään selvänä ”luonnonlakina” kertoo jotain.'

Pekka Heliste

Suurin onaglma on, että taloustiede ei lähde havainnoista vaan olettaa, että ihminen on täysin rahan ohjaama eikä ihmisellä ole muita arvoja eikä mikään muu määrää käyttäytymistä.

Toinen ongelma on, että kuten Korkmankin toteaa, että taloustiede ei ole tiedettä vaan politiikka, joka ajaa vain pienen eliitin etuja

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

On totta, että taloustieteessä on sisäisiä konflikteja, mutta niitä on käsittääkseni kaikissa tieteissä, kuten vaikka fysiikassa. Niiden kautta tiede kehittyy. Olen istunut useammassa taloustieteen seminaarissa, missä on kritisoitu DSGE mallinnusta, taloustieteen perusoletuksia, keskusteltu arvometallikannasta, jne. Julkaisuviiveet ovat ongelma ja tieteen sisäinen rigiditeetti johtaa muutoksien hitauteen. Rahoitus jonkin verran ohjaa tutkimusta perustutkimuksen ulkopuolella, mutta tämä ei millään tavalla ole vain taloustieteen ongelma. En tunne taloustieteessä yhtään koulukuntaa sosialistien taloustieteen (harvoista) edustajista anarkokapitalisteihin, jotka väittäisivät että heitä on "syrjitty".

Omistusoikeuksien ja velkasuhteiden rakenteet oletetaan vakioiksi vain tarpeen mukaan. Nykyaikainen raha- ja pankkiteoria ei oleta, että pankit muuttavat säästöt lainoiksi. Nykyaikaisessa vähimmäisvarantojärjestelmässä raha luodaan lainausprosessissa. Säästämisen ja lainauksen suhdetta käytetään peruskursseilla ainoastaan havainnollistamaan tiettyjä, yksinkertaistettuja taloudellisia prosesseja. Muutos on sielläkin kuitenkin varmasti tulossa. Työttömyyttä ei oleteta missään vakioksi ja ns. luonnollisen työttömyyden käsite on johdettu pitkälti sosiologiasta.

Koulutus aloitetaan yksinkertaisista malleista, koska suurin osa opiskelijoita ei tunne matematiikkaa riittävästi vaikeampien mallien käsittelyyn. Maisterivaiheessa tilanne on jo eri.

Yilmazin, kuten Poliittisen talouden tutkijoiden kommenteista näkee, että he eivät ole perillä taloustieteen nykytilasta eivätkä välttämättä edes sen lähtökohdista. Yilmazin esitys aiheutti voimakkaan turhautumisen lisäksi vain suuren myötähäpeän. Ainoa asia, josta hän oli perillä oli opiskelijoiden oikeutetut vaatimukset oppihistorian ja talouskriisien kursseihin. Nämä vaatimuksetn ovat puolustettavia ja olen itse luennoinut talouskriiseistä. Huippuyliopistoissa taloustieteen opiskelijoita kannustetaan lukemaan myös muita yhteiskuntatieteitä. Helsingin yliopistossa tätä pitäisi tehdä enemmän.

Taloustiedettä pitää kritisoida, mutta kriitikon pitää tuntea asiansa. Muuten kritiikki on vain turhaa puhetta.

Pekka Heliste

"Taloustiedettä pitää kritisoida, mutta kriitikon pitää tuntea asiansa. Muuten kritiikki on vain turhaa puhetta."

Tuo on elitismiä törkeimmillään. Tuon mukaan taloudesta saa keskustella vain pieni sisäpiiri.

Sen kohde eli kansa halutaan eristää omien asioidensa käsittelystä kokonaan.
Kun taloustiede ei kykene ennustamaan mitään ja selityksetkin ovat sitä luokkaa, että ay-liike ja kansa ovat kaiken paha ja juuri niin taloustieteen uskottavuus on hyvin heikko.
Tästä voi tulla vain siihe johtopäätökseen, että kysymys on keisarin-uudet-vaattet-ilmiöstä eli rajaamalla 99 % kansasta ulos keskustelusta pyritään välttämään se, ettei taloustieteen poliittisuus ja tyhjyys tule ilmi

Toisaalta taloustieteilijät pyrkivät kiinalaismalliseen hallintoon, jossa pieni eliitti hallitsee ja kansa pidetään päätöksenteon ulkopuolella .

Taloustieteilijät ovat eristäytyneet pylväsfilosofeiksi eivätkä halua, että tavalliset ihmiset osallistuisivat yhteiskuntaan muuta kuin lypsylehminä

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

Kyllä, monilla muillakin aloilla on sisäisiä konflikteja (esim. psykologia, kvanttifysiikka, teologia jne.). Mutta taloustieteen tekee erityisen ongelmalliseksi sen keskeisyys poliittisia päätöksiä argumentoitaessa. Tästä syystä myös tutkimusta ja kirjoittamista rahoittavilla tahoilla on paljon intressejä ylläpitää tiettyjä oletuksia ja teorioita, vaikkei niillä juuri olisi pohjaa.

Mitä tuon pankkijärjestelmän toiminnan ymmärtämiseen tai integroimiseen teorioihin tulee, tässä esim. lainaus Sixten Korkmanin kirjasta Talous ja Utopia:
"Ensinnäkin rahoitusjärjestelmä kanavoi säästämisen investoinneiksi tai varoja rahoitusylijäämäisiltä talousyksiköiltä rahoitusalijäämäisille talousyksiköille. On kaikkien etu, että raha voi siirtyä lainana tai osakesijoituksena edellisiltä jälkimmäisille." (Korkman 2012, p. 54)

Jenkkilän puolellla esim. Paul Krugmankaan ei millään suostu ymmärtämään pankkien toimintaa, luottojen lähes ääretöntä korkojoustoa ja että uuskeynesiläiset mallit ovat sen suhteen varsin jäljessä:
http://krugman.blogs.nytimes.com/2012/04/02/a-teac...

Työttömyyttä ei oleteta vakioksi - mutta väistämättömäksi välttämättömyydeksi kyllä (Honkapohjakin oli tästä aika ehdoton).

Ja kyllä, on hyvä ymmärtää mitä kritisoi. Yilmaz ymmärtää paremmin kuin moni muu kriitikko (sekä ko. alaa lukeneena, että akatemian toimintaa sisältä nähneenä). Se haluttomuus hyödyntää kritiikkiä ja laajentaa opintosuunnitelmia ovatkin ehkä ne valideimmat kritiikin kohde. Toki tässä tapauksessa esitys oli muotoiltu tarkoituksella aika provokatiiviseksi ja kärjistäväksi. Esitys asiantuntijayleisölle olisi varmasti ollut erilainen. Mutta selvästikin talousasiantuntijoita on aika vaikea saada salillista kuuntelemaan kritiikkiä ;)

PS: Voisiko olla, että ehkä tuo koulutuksen alun fokus tarkkaan matemaattiseen mallintamiseen onkin osa ongelmaa? Ehkä juuri se rajoittaa ajattelua ja saa olettamaan, että talous on eksaktimpi koneisto kuin se on? Ja entä jos tiettyjen mallien tiivis hinkkaaminen heti alussa estää näkemästä ja keksimästä aivan toisenlaisia, mahdollisesti paljon parempia, tapoja mallintaa taloutta?

Mitä jos sen sijaan, että lähdetään malleista ja simuloinneista, voitaisiin lähteä vaikka näistä peruskysymyksistä ja niihin liittyvistä teorioista:
- mitä raha on
- mitä "pääoma" on (kaikissa merkityksissään) ja miksi sillä on kustannus (eli tuottovaatimus)
- miksi meillä on keskenään kilpailevia yrityksiä ja mikä yritys on
- miksi ihmisille pitää maksaa palkkaa joistain aktiviteeteistä ja jostain ei

Pekka Heliste

Huomioitavaa on, että esim fysiikan asiantuntijat pyrkivät julkisuudessa avaamaan fysiikan saloja ja osallistuvat keskusteluun tavallisten ihmisten kanssa.

Eivät he rajaa keskustelua vain pienen piirin asiaksi eikä keskustelijoilta vaadita fysiikan arvosanaa yliopistosta

Taloustieteilijät taas pyrkivät eristäytymään ja kinasteleman keskenään.

Sen sijaan heiltä on unohtunut ihminen ja lähtökohtana on, että 1 % on kaikki oikeudet ja vapudet ja muilla ei mitään

Pekka Heliste

Hyvä esimerkki taloustieteilijöiden eksymisestä harhapoluille on työpaikkojen määrän määräytyminen
Tuota taloustieteilijöiden työntarjonta-teoriaa on kokeiltu empiirisesti jo 100 vuotta eikä se vieläkään ole lisännyt tehdyn työn määrää.

Eniten työtunteja tehtiin n 100 vuotta sitten ja sen jälkeen tehdyn työn määrä on vain vähentynyt. Vaikka työvoima on kasvanut niin silti työtunnit vähenevät.

Tämä johtuu siitä, että koneet tekevät yhä suuremman osan työstä, ruumiillinen työ vähenee koko ajan.Eli käytännössä työn tuottavuuskasvaa Se on empiirinen havainto, joka ei oikein tue Vartiaisen eikä muiden Työn-tarjonta- lisää- työtä -uskovaisten ajatuksia.

Tarkkoja lukuja löytyy Tilastokeskuksen sivuiltakin: Vuonna 1989 meillä oli 2,5 miljoonaa työllistä ja kun katsoo 2007 , siis ennen lamaa, niin meillä oli edelleen 2,5 miljoonaa työllistä.

Ainoa mikä oli kasvanut oli työttömien määrä 80000:sta yli 300000 een .Ennen 1990 tuottavuuden noususta osa käytettiin työajan lyhentämiseen eli työn tarjonnan vähentämiseen.
Tehdyt työtunnitkin olivat vähentyneet n 10 % joten edes ne eivät kasvaneet.

Vartiainen ja kumppanit ohittavat täysin markkinatalouden periaatteen eli kun ostovoima kasvaa niin myös kysyntä ja tuotanto kasvavat ja työllisyys kasvaa .

Työpaikkojen määrä on kahden tekijän, ostovoiman ja tuottavuuden tulos, ei siis työvoiman tarjonnan.

Työvoima on kyllä tärkeä, se on yhtä tärkeä kuin öljy tai rauta tai mikä tahansa tuotannon vaatima resurssi, sen vuoksi talous ei kasva, jos työvoimaa ei ole.
Mutta niin käy myös, jos joku muu tuotannon tarvitsema resurssi puuttuu tai on rajallinen

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Tuomas, kirjoituksesi oli erittäin hyvä esimerkki valtavirtaisen taloustieteen nykyisestä tilasta eli täysin sisällötön tunteen purkaus, kuten tämä oma kommenttinikin. Minä sain sen kuitenkin mahtumaan yhteen virkkeeseen.

Toimituksen poiminnat