*

tmalinen

Talouskasvun vastustamisen järjettömyydestä

Ceteris paribus tarkoittaa taloustieteessä jonkin asian tai tilan muutosta kaikkien muiden muutokseen vaikuttavien tekijöiden pysyessä muuttumattomina. Voidaan esimerkiksi todeta että tomaattien hinnan noustessa niiden kysytty määrä laskee, ceteris paribus. Jos tomaattien hinnan noustessa myös niiden laatu paranee, kysytty määrä voi jopa kasvaa, ja tilanne ei siis ole ceteris paribus. Taloudesta puhuttaessa monet kommentoijat tekevät ceteris paribus olettaman tietämättään. Paras esimerkki tästä on jonkin verran julkisuuttakin saanut (esim. HS Puheenvuoro 19.4.), jatkuvaa talouskasvua vastustava degrowth -liike.

Myönsivätpä he sitä tai eivät, degrowth -liikkeen juuret ovat englantilaisissa 1800-luvun alkupuolella vaikuttaneissa koneenrikkojissa, luddiiteissa. Luddiitit ajattelivat koneiden vievän ihmisten työpaikat tehtaista ja vastustivat siksi teknologista kehitystä. Luddiitit eivät aavistaneet, että vaikka koneellistuminen vei työpaikkoja, se nosti työn tuottavuutta ja mahdollisti suurimittaiset investoinnit sekä teollisuuteen että palveluihin. Investoinnit synnyttivät työpaikkoja huomattavasti enemmän kuin mitä teollisuudesta koneellistumisen seurauksena poistui. Koneellistuminen johti myös elintason huomattavaan nousuun. Degrowth -liikkeessä ajatellaan, että teknologinen kehitys käytettäisiin tuotannon vähentämiseen vähentämättä työntekijöiden määrää. Toisin kuin luddiitit degrowth -liike pyrkii teknologisen kehityksen uudelleensuuntaamiseen, ei sen katkaisemiseen. Tavoite on kuitenkin sama. Kontrolloida ja ohjata teknologista kehitystä.

Degrowth talousmallissa tuotantoa ja työllisyyttä ohjataan ulkopuolelta. Liikkeen piirissä ajateltaneen, että yritysten tuotantoprosessia ohjaamalla saadaan aikaan tila, ceteris paribus, jossa teknologisella kehityksellä varmistetaan täystyöllisyys ilman talouskasvua. Työtä siis vaihdettaisiin vapaa-aikaan. Ajattelun ongelmana on, että teknologinen kehitys ei itsessään luo työpaikkoja, vaan se pikemminkin tuhoaa niitä, aivan kuten luddiitit ajattelivat. Teknologisen kehityksen seurauksena työn tuottavuus nousee, mikä tarkoittaa, että pienemmällä työpanoksella saadaan aikaiseksi sama tuotanto kuin ennen. Tämä vähentää työvoiman tarvetta. Työn tuottavuuden kasvusta syntyy kuitenkin ”lisäarvo”, joka on ennallaan pysyneen tuotannon ja pienentyneen työpanoksen erotus. Tämä arvonlisäys vastaa käytännössä talouskasvua. Arvonlisäys näkyy kasvaneena kysyntänä suurempien työ- ja pääomatulojen johdosta. Kysynnän kasvu synnyttää investointeja sekä uusia tuotteita että palveluja. Investoinnit kasvaneeseen hyödyketuotantoon lisäävät työpaikkoja. Tuottavuuden kasvu ruokkii markkinatalouksissa talouskasvua, joka lisää työpaikkoja. Mitä tapahtuisi, jos talouskasvua ei enää syntyisikään? Työttömyys kasvaisi teknologisen kehityksen vuoksi. Vielä pahempaa seuraisi, jos noudatettaisiin degrowth talousmallia. Tuottavuuden kasvu ohjattaisiin palkkojen suhteelliseen nousuun pääoman omistajien voittojen sijasta. Pääoman omistajat eivät enää saisi vapaasti päättää varojensa kohdentamisesta teknologian, koneiden ja työvoiman välillä. Yksityisen sektorin investoinnit vähenisivät, ja valtion olisi pakko ottaa suurempi rooli taloudessa. Tuloksena olisi käytännössä sosialistinen talousmalli.

Keskiajalla, jolloin talous ei juuri kasvanut, ihmiset jakaantuivat kahteen kastiin: hallitsijoihin ja alamaisiin. Talouskasvu mahdollisti sekä väestön että tulojen yhtäaikaisen kasvun. Talouskasvu synnytti keskiluokan. Onkin lähes varmaa, että talouskasvun loppuminen tuhoaisi keskiluokan. Siirtymä takaisin feodaaliyhteiskuntaan olisi hidas, mutta vääjäämätön. Esimerkiksi Japanissa kuluttajien käytettävissä olevat tulot ovat laskeneet viimeiset kaksikymmentä vuotta, eli saman ajan jolloin Japanin talous ei ole kasvanut. Vaikka keskiluokan koko on tuona aikana pienentynyt vain marginaalisesti, saman kehityksen jatkuminen 50 vuoden ajan johtaisi jo keskiluokan huomattavaan pienentymiseen. Yhdysvalloissa keskiluokan katsotaan myös yleisesti pienentyneen viime vuosina. Siellä kyse on ollut kuitenkin tulojen epätasaisesta jakautumisesta eikä niiden laskusta.    

Degrowth liikkeen piirissä puhutaan teknologisen kehityksen uudelleensuuntaamisesta ”sosiaalisesti ja ekologisesti kestävämpään suuntaan”. Mitä tällä tarkoitetaan? Ovatko teknologiset innovaatioponnistelut olleet suunnattu luonnon tuhoamiseen ja tuloerojen kasvuun?  Degrowth liikkeen piirissä toistellaan näkemystä, että talouskasvu ei ole ekologisesti tai sosiaalisesti kestävää. Vaikka talouskasvu kasvattaa luonnonvarojen käyttöä, sen vaikutus sosiaaliseen ja ekologiseen hyvinvointiimme ei todellakaan ole yksioikoinen. Globalisaatio ja nopea talouskasvu ovat laskeneet maailmanlaajuista köyhyyttä dramaattisesti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana.  Thomas Piketty osoittaa uudessa kirjassaan, että talouskasvun hitaus on suurin yksittäinen tuloeroja kasvattava tekijä, koska se johtaa pääomien kasaantumiseen yhä pienemmälle piirille. Tutkimukset kertovat myös elinolosuhteidemme yleisestä paranemisesta. Kööpenhaminalaisen Consensus Center tutkimuslaitoksen tutkijat selvittivät luontoon, ihmisiin ja yhteiskuntiimme kohdistuneita kustannuksia 1900 -luvun alusta nykypäivään. Tulokset olivat tutkijoillekin yllätys. 1900 -luvun nopean talouskasvun ja markkinatalouden voittokulun aikana elinolosuhteemme ovat parantuneet lähes jokaisella elämämme osa-alueella. Luonto, ihmiset ja yhteiskunnat voivat huomattavasti paremmin nyt kuin 1900 -luvun alussa, ja tilanne näyttää paranevan edelleen.

Historiallisesti ihmiskunnan suurimmat ongelmat ovat, sotien ja luonnonkatastrofien jälkeen, liittyneet talouskasvun hiipumiseen, eli taloudellisiin taantumiin ja talouskriiseihin. Talouskriiseissä ja -taantumissa on yksi lainalaisuus: eniten kärsivät köyhimmät kansalaiset ja köyhimmät maat. Rikkaiden maiden pyrkimys pienempään kulutukseen ja nollakasvuun suistaisikin miljoonia ihmisiä takaisin köyhyyteen, jonka vastineeksi ehkä saisimme paremmin voivan luonnon.

Degrowth -liikkeen lähtökohdat ovat varmasti vilpittömät. He haluavat paremman maailman. Liikkeen sisällä ei olla ymmärretty, että maailma paranee koko ajan. Talouskasvun poistaminen kääntäisi suunnan varmuudella päinvastaiseen. Markkinatalous ei ole ongelmaton talousjärjestelmä, mutta sen vahvuudet ovat ilmeisiä. Se on kasvattanut ihmisten elintasoa tavalla, josta esimerkiksi 1800 -luvulla eläneet esi-isämme eivät voineet kuvitella. Ihmisten vapaus omistaa, yrittää ja sijoittaa varallisuutensa parhaaksi katsomallaan tavalla ovat markkinatalouden kantavia voimia. Markkinataloudessa kuluttajat viime kädessä päättävät mihin suuntaan järjestelmä kehittyy. Niin kauan kuin ihmiskunta haluaa paremman elintason kaikille jäsenilleen, ainoa keino siihen on talouskasvu. Sen loppuminen tai huomattava hidastuminen tarkoittaisi ihmiskunnan kehityksen kääntymistä jälleen kohti köyhyyttä ja harvainvaltaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (83 kommenttia)

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

"Ovatko teknologiset innovaatioponnistelut olleet suunnattu luonnon tuhoamiseen ja tuloerojen kasvuun?"

Osa on. Esimerkiksi televisioita, kännyköitä, tulostimia jne suunnitellaan tarkoituksella siten, että ne rikkoutuvat takuuajan umpeuduttua. Innovaatioponnistelujen nimenomaisena tarkoituksena on siis näissä tapauksissa heikentää keinotekoisesti tuotetta. Samoin vaateteollisuudessa tuotteista tehdään usein tahallaan sellaisia, että niiden käyttöikä on lyhyt.
Hyvin suosittu menetelmä on myös ns partakone/sähköhammasharjahinnoittelu, jossa tuotteesta tehdään kertakäyttöinen hinnoittelemalla joku nopeasti kuluva osa uutta tuotetta kalliimmaksi. Jos esimerkiksi mustesuihkutulostimet myytäisiin suoraan kertakäyttöisinä, siitä nousisi meteli. Jos taas kasetit maksavat enemmän kuin uusi tulostin kasetteineen, siitä ei nouse.
Toiminnan varsinaisena tavoitteena ei tosin ole luonnon tuhoaminen vaan se tulee kaupanpäällisenä. Tarkoituksena on saada kuluttaja ostamaan tuotteita mahdollisimman usein sekä saada osakkeenomistajien sijoittamalle pääomalle mahdollisimman suuri tuotto.

Käyttäjän anttipesonen kuva
Antti Pesonen

Tärkeä aihe.

Kirjoittaja sivuuttaa muutaman oleellisen asian.
Ensinnäkin luonnonvarojen kulutus liittyy talouskasvuun keskeisesti. Ja nyt luonnonvaroja kulutetaan n. 1,4 kertaisesti niiden uusiutumiseen verrattuna. Lienee selvää ettei näin voi pitkään jatkua.

Toiseksi on erotettava talouskasvun vastustaminen siitä, että nähdään tarve talousmallille, joka ei tarvitse talouden kasvua.
Nykyinen talousmalli tarvitsee toimiakseen kasvua ja tämä tarve johtuu pitkälti rahan velkaluonteesta. Kun raha on velkaa, tuon velan maksaminen korkoineen vaatii kasvua.

Paradoksaalisesti on niin, että jos keskityttäisiin kasvun sijasta järjestämään työkykyisille töitä ja huolehtimaan ympäristön kannalta kestävämmällä pohjalla olevasta tuotannosta, saataisiin luultavasti aikaan myös kasvua, sivutuotteena.

Tämä väite
"Tuottavuuden kasvu ruokkii markkinatalouksissa talouskasvua, joka lisää työpaikkoja." on kyseenalainen.
Kasvun tulokset viedään usein veroparatiiseihin ja keinottelutalouteen, jonka koko on monikymmenkertainen reaalitalouteen verrattuna.

Meneillään olevan talouskriisin aikana on maailman miljardöörien omaisuus kaksinkertaistunut. Samaan aikaan työttömien määrä on kasvanut n. 20 miljoonalla.

Yksi ongelma liittyy keskusteluun talouden vaihtoehdoista. Asiantuntijuus jollakin alalla ei kerro mitään kokonaisuuksien hallinnasta. Ja yhteiskunta talous mukaan lukien on moninainen kokonaisuus, jota ei yhden tieteenalan tai edes niiden kaikkien hallinta voi selittää.

Taloustiede on oma lukunsa. Yksi tunnetuimpia taloustieteilijöitä oli J.K. Galbraith. Hän kutsui taloustiedettä uskomusjärjestelmäksi.

Tulevaisuuskeskustelun suurin ongelma on kuitenkin siinä, että sitä ei juuri ole.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Hyviä huomioita.

Luonnonvarojen kulutus suhteessa BKT:hen on laskenut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Luonnonvaroja kulutettaisiin joka tapauksessa (ts. talouskasvusta huolimatta), ellei palattaisi jonkinasteisiin maatalousyhteiskuntaan, tai johonkin "Linkolaiseen" malliin.

Sosialistisessa talousmallissa keskityttiin juuri työn tarjoamiseen. Tuloksena oli luonnon (ja ihmisten vapauden) kannalta hirvittävin talousmalli, jota on ikinä kokeiltu.

Nykyinen talouskriisi on juuri alleviivannut talouskasvun ja markkinatalouden perusperiaatteiden noudattamisen tärkeyttä. BKT:n supistuminen sekä poliitikkojen ja keskuspankkien toteuttamat "pelastustoimet" ovat siirtäneet varallisuutta keskiluokalta ja köyhiltä rikkaille. Toimien vaikutuksia arvioitaneen taloustieteessä pitkään.

Taloustiede ei toki ole eksakti tiede, kuten vaikka fysiikka. Se ei silti tarkoita, ettei talouden toiminnasta olisi mahdollista löytää lainalaisuuksia ja trendejä matemaattisten ja tilastollisten menetelmien avulla. Haasteita silti riittää.

Susanna Kaukinen

Ehkä uskottavin trendi koko touhussa on nousu- ja laskukausien jatkumo, joka osaltaan voimakkaasti keskittää pääomaa, kun rikkaat myyvät kun kaikki on kallista ja ostavat kaiken halvalla pois, kun lama ajaa toimijoita konkurssiin.

Tämä sosialismin muoto - sosialismia rikkaille - kapitalismia köyhille on jopa markkinatalousmallin irvikuva, jota kutsun mielestäni aiheellisesti kilipääkapitalismiksi. Samaan ilmiöön liittyy työväen palkkojen polkeminen sillä seurauksella, ettei väellä enää ole ostovoimaa, jolla ylläpitää kasvua.

Ironisesti täysrobotisoituminen johtaa samaan: pääoma omista kaiken ja tuottaa kaiken ilman työväkeä ja myy sen kenelle? Niille työttömillekö, joilla ei ole sentin latia, kun ei ole töitä eikä pääomaa?

Tämä symbioottinen suhde kapitalismissa unohtuu usein ja liikaa valtaa saadessaan pääoman edustajat tappavat lypsylehmänsä.

Jos katsotaan viime vuosisadan valtiososialismeja, on helposti nähtävissä mikä meni pieleen: hierarkiat ja vallan keskittyminen. Tästä syystä inhimillinen sosialismi välttämättä edellyttää aitoa demokratiaa tavalla josta me emme nykyisin tiedä mitään, koska elämme lumedemokratiassa.

Tuosta nyt pari artikkelia tältäkin tontilta.

#1. Valta ja raha

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

#2. Valtiososialismista (aka. korporaatiomonopoli = Neuvostoliitto)

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Muutakin voisi sanoa, mutta ehkäpä en nyt kuitenkaan jaksa. Johan sinulle 14 linkkiä luettavaa olen tänne laittanut.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen Vastaus kommenttiin #8

Nousukaudet keskittävät pääomia, laskukaudet uudelleenjakavat. Ongelmana on laskukausien liiallinen välttely.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo Vastaus kommenttiin #29

Mihinhän tämä väitteesi perustuu? Laskukaudet eivät käänny nousukausiksi itsestään, vaan siihen tarvitaan valtion tai yksityisen sektorin velkaantumista.
Jos ei velkaannnuttaisi lisää, ei olisi rahaa ostaa laskukaudella myytäväksi tulevia reaalipääomia. Osaatko sanoa, keiden tahojen omistukseen reaalipääomat tällaisessa (ehkä teoreettisessa) megalamassa päätyisivät?

Ilmeisesti kasino, joka houkuttelee pelaamaan kaiken omaisuutensa, on mielestäsi hieno idea. Pelaajille ei kyllä pääomia lopulta kovin paljon kasaannu, ja hauskaakin on kaikilla aikansa, niin kauan, kun kasinolta saa lainaksi pelimerkkejä.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen Vastaus kommenttiin #36

No, tässä on tietenkin havaittavissa pieni epäloogisuus. Vaikka taantumat tahtovat vaikuttaa eniten köyhiin ne kuitenkin myös uudelleenjakavat etenkin finanssivarallisuutta. Esimerkiksi finanssikriisit kaatavat pankkeja ja valtion sekä oikeusistuimien toimista riippuu miten niiden pääomat jakautuvat. Suomessa 1990-luvulla pankkikriisissä vaarasssa olleet sijoittajien pääomat pelastettiin, kun taas Islannissa 2008-2009 sijoittajat kantoivat suurimman osan tappioista.

Teknologisen kehityksen seurauksena talouskasvu on vallitseva trendi nykyaikana. Sen arvioitu/laskettu vuotuinen aiheuttama talouskasvu on globaalisti noin 2%. Lasku- ja nousukaudet syntyvät vaihtelusta tämän trendin ympärillä. Maailmantalouden parin viime vuosikymmenen tätä selkeästi nopeampi kasvu on syntynyt pitkälti velkavetoisesti. Olisi toivottavaa, että osa tulevasta kasvusta käytettäisiin tämän velan takaisinmaksuun. Se hidastaisi kasvua, mutta tekisi siitä myös vakaampaa.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo Vastaus kommenttiin #42

"Esimerkiksi finanssikriisit kaatavat pankkeja ja valtion sekä oikeusistuimien toimista riippuu miten niiden pääomat jakautuvat."

Eikö näistä oikeudellisista kiemuroista pitäisi puhua paljon enemmän? Eihän muuten voida perustellusti lainkaan puhua siitä, keskittyvätkö pääomat vai ei. Talouskasvu on sitten hieman eri asia. Ihmisillä on mielestäni oikeus valita, haluavatko ne sellaista talouskasvua, joka keskittää kaiken vallan lopulta pienelle eliitille. Ihmiset eivät ole mitään hyvinvointirobotteja, on muitakin arvoja.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #29

Onko mielekäs sellainen talosjärjestelmä joka edllyttää nousu- ja laskukausia? Mistä lähtien ekonomistit on ruvennut hyväksymään taantumat systeemin sisäärakennettuina välttämättöminä ilmiöinä?

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen Vastaus kommenttiin #29

"...Nousukaudet keskittävät pääomia, laskukaudet uudelleenjakavat..."

Hetki... tuo on hiukan monimutkaisempi juttu. Laskukausilla pääoman tuotto laskee jolloin näennäisesti näyttää siltä että tuloerot pienenevät. Taantumissa kuitenkin niillä joilla on pääomia voivat muuttaa sen ale -hinnalla realiseksi varallisuudeksi tai osakkeiksi. Reaalivarallisuuden siirrot laskukauden aikana näkyvät sitten seuraavassa nousukaudessa siltä että tuloerot kasvavat entisestään. Laskukaudet hyödyttävät etenkin niitä joilla on kertyneitä pääomia. Velalliset, jotka siis tuottavat talouden "voiteluaineen", ovat häviäjiä laskukausina.
Verotus on paras tasa-arvon tae kapitalismissa.

Raha tulee rahan luokse, ja aivan loogisilla mekanismeilla.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Vallitsevan taloustieteen premissit ovat uskonvaraisia.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Tuottavuuden kasvu kasvattaa myös työstä maksettavaa korvausta. Pk-sektorin arvonlisäykset myös harvoin viedään ulos maasta. Veroparatiiseihin rahoja piilottavat lähinnä suuryritykset.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Tuottavuuden kasvu, ei mitenkään automaattisesti kasvata palkkaa. Jokaisesta pennistä ja sentistä AY-liike on joutunut taistelemaan.

Susanna Kaukinen

Moikka Antti, tosi hyviä pointteja - ja onnistuneesti - eri kriitikit kuin mitä minä esitin alempana, vaikka keräsin kahdessa minuutissa kymmenen blogia, jotka purkaa jotain kulmaa tästä tekstistä.

=> http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166115-ta...

Mikael Kerokoski

Talouskasvua tarvitaan niin kauan kun maailman väestön annetaan kasvaa miljoonilla päivässä. Kuokkimalla ei näitä miljardeja ruokita.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Rahallako niitä sitten ruokitaan?

Mikael Kerokoski Vastaus kommenttiin #44

Kasvulla. Nykyisellä ruokamäärällä Live Aidin aikainen maapallon väkimäärä olisi ruokittu ja hyvin. Tosin kasvu tuottaa lisää kasvua, joka vaatii lisää kasvua, joka tuottaa lisää kasvua...

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #74

ja rahamäärän kasvu tuottaa lisää velkaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #78
Martti Laines

"nyt luonnonvaroja kulutetaan n. 1,4 kertaisesti niiden uusiutumiseen verrattuna."

Tällaisia tutkimuksia tuottavat yleensä Greanpeace:n kaltaiset aatteelliset tai muutoin poliittisesti latautuneet järjestöt. Näissä tutkimuksen tulos on selvillä ennen ensimmäistäkään analyysiä lähdeaineistosta. Ja lähdeaineisto koko maailman kaikista mahdollisista resursseista ja kulutuksesta on enemmän tai vähemmän arvausta. Mihin tutkimukseen viittaat?

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

olen valmistelemassa blogia aiheesta:" uudet tutkimukset paljastavat, ihmisen onni riippuu elintasosta." uudet tutkimustulokset nimittäin paljastavat, että kansakunnan bruttokansantuote selittää ihmisten onnellisuutta hyvin paljon. talouskasvu siis selkeästi lisää ihmisten onnellisuutta. nämä uudet tulokset osoittavat, että kasvuun tähtäävä talouspolitiikka tulee olla politiikan ytimessä.

Susanna Kaukinen

Ihan mielenkiinnosta, varmasti tiedät mikä ilmastonmuutos on, mutta tunnetko öljyhuipun ja kivihiilihuipun käsitteet? Entä onko termi fossiilikapitalismi tuttu?

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Kapitalismi idea ei pohjaudu energiaa. Se on dynaaminen. Tulevaisuudessa toivottavasti enemmän ja enemmän suunnataan pääomia uusiutuvien ja uusien energian muotojen selvittämiseen.

Susanna Kaukinen

Mun mielestä on melko kammottavaa, että kirjoitat tuolla taustalla tällaisen tekstin. Mainitsemasi Piketty sanoi nimittäin paljon muutakin ja sen sivuuttaminen tekee tekstistäsi propagandistisen.

Piketty nimittäin sanoi, että tarvitaan 80% ylin veromarginaali kaikkein rikkaimmille ja nimenomaan jos oikein ymmärsin, nimenomaan pääomia tulisi verottaa raskaasti.

Tiedät välttämättä nämä seikat itsekin. Noh, Piketty jatkaa, että tulo- ja omaisuuserot eivät ole vain kasvussa, vaan niiden kasvu kiihtyy. Tämä johtaa välttämättä sosiaaliseen romahdukseen.

Edelleen sivuutat tilanteen vakavuuden ympäristön kannalta. Et sano mitään ilmastokriisin vakavuuden asteesta ja sivuutat tyystiin öljy- ja kivihiilihuiput. Et havainnoi sitä, että talouskasvu ikuisena on täydellinen looginen paradoksi.

Laitanpa tähän nyt sitten pari artikkeli luettavaksesi, vaikka oletankin, että olet jo indoktrinoinut itsesi kestämättömällä tavalla ja mikään faktojen määrä tuskin muuttaa mieltäsi.

...

#1. Markkinatalouden ytimessä olevat rakenteet ovat kasvavan eriarvoistumisen syy, a la Robin Hahnel.

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

#2. Ilmastokriisi on todella vakava.

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

#3. Ikuinen kasvu on mahdotonta.

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

#4. Sosiaalinen romahdus on tulossa (tämä liittyy Pikettyyn)

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

#5. Hieman siitä mitä Piketty tutki ja sanoi, muuta kuin tuo herne minkä poimit.

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

#6. Eräs keino jolla eriarvoisuuden kasvun kiihtymistä kenties voitaisiin rajoittaa

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

#7. Nykyisen vihreän liikkeen ideologisesta perikadosta

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

#8. Hyvinvointi ei tule rahasta

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

#9. Palkkatyöjärjestelmä itsessään on diktatorinen ja nostaa narsistit pintaan

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

#10. Mitä aiemmin sanoin verotuksesta samaan tapaan kuin Piketty sittemmin

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

...

Löydät lisää blogejani täältä:

#A.

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

#B.

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Susanna, minulla ei valitettavasti ole aikaa lukea blogikirjoituksiasi (vaikka pitäisi olla loma...). Vastaan siis näihin yleisiin kommentteihisi.

Kyllä, Piketty ajaa voimakkaan progressiivista globaalia veroa pääomalle. Tämä on kirjansa ehkä kiistanalaisin näkemys. Tämä siksi, koska kapitalistessa talousjärjestelmässä on sisäänrakennettuna liiallisen kertymän ehkäisevä mekanismi: konkurssit. Nykyisen finanssipääoman olisi pitänyt huomattavasti pienentyä menneen talouskriisin seurauksena, mutta poliitikkojen ja keskuspankkien toimien takia näin ei käynyt. Rikkaat pelastettiin ja lasku annettiin keskiluokalle. Näistä toimenpiteistä tullaan akateemisissa piireissä keskustelemaan pitkään. Pääomien keskittyminen on ongelmallista, mutta suurin syy Pikettyn mukaan tähän on talouskasvun hiipuminen.

Teknologista kehitystä on ollut huomattavan hankala ennustaa. Uskon, että mikäli poliitikot eivät olisi menneet sotkemaan energiantuotannon markkinoita tuulivoiman ym. tuilla, vaihtoehtoja hiilelle etsittäisiin parhaillaan kuumeisesti eikä hiilen käyttö olisi kasvanut näihin mittoihin. Markkinat ovat myös osoittaneet, että ydinvoima ei ole taloudellisesti kestävä vaihtoehto (sen rakentamista ei haluta rahoittaa). Jotain muuta kuin säteileviä höyryturbiineja tai tuulimyllyjä tarvittaisiin. Poliitikot ovat vain harmillisesti vaikeuttaneet niiden löytämistä.

Susanna Kaukinen

Hyvä. Tiivistän sitten erittäin tiukasti tähän asiaa, jonka argumentointi jää vajaaksi minimalistisen esitysmallin vuoksi. Pääkohdat voin silti sanoa.

Ilmastonmuutos todennäköisesti tulee tappamaan 2-3 miljardia ihmistä. Tämä on siis arvio, joka ei ole ääriarvio, ääriarvio on se, että me kuolemme sukupuuttoon sen takia, että koko ekosysteemi romahtaa. Kysymys ei ole kuitenkaan pelkästään ilmastonmuutoksesta vaan myös luonnon muusta kestämättömästä riistämisestä, mistä toinen hyvä esimerkki on se, että yli 90% kaikista suurista kaloista on kalastettu meristä ja syöty pois. Me elämme vastaavanlaisessa sukupuuttoaallossa kuin mikä silloin vallitsi, kun dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon.

On selvää, että edellämainitussa kontekstissa olisi tärkeintä varmistaa ruokahuolto ja sikäli koko keskustelu kasvusta on hieman redundanttia sen vuoksi, että ilmastokriisi tulee lähes välttämättä romauttamaan nykyisen talousjärjestelmän sellaisena kuin me sen nyt tunnemme. Systeemi on niin fragiilissa tilassa, että se ei tule kestämään niitä taloudellisia seurauksia mitä ilmastokriisi tuo tullessaan.

Samaan aikaan kriisiytyy siis ilmastokriisin vuoksi ruokahuolto, fossiilikapitalismin huipun saavuttamisen vuoksi kasvu muuttuu muutenkin lähes mahdottomaksi ja näiden yhdistelmänä koko hutera finanssitorni todennäköisesti tulee rymisten alas. Heikentynyt ekosysteemi saattaa sekin kokonaan romahtaa joltain osin ja vaikkapa aiheuttaa maailmanlaajuisen nälänhädän vaikkapa mehiläiskuolemien vuoksi. Samaan aikaan sosiaalisen romahduksen todennäköisyys kasvaa, koska kun nälkää aletaan näkeä, loppuu hampaitten kiristely eliitin järkyttävään aatelisasemaan nähden ja alkaa veitsien teroitus.

Hieman epäkoherenttia, mutta kokonaisuutena koetan sanoa, että me olemme lähestymässä kulminaatiopistettä lähivuosikymmeninä, jossa niin monet planeetan rajallisuuden ja ympäristön kantokyvyn ominaisuudet törmäävät kaasu pohjassa jatkuvan kasvun filosofiaan ja nokkakolarista tulee lähes välttämättä sen näköinen, kun se olisi ajettu Saksan moottoriteillä, joissa ei ole nopeusrajoituksia.

Voit kohauttaa olkiasi ja todeta, että Kaukinen on päästään vialla tai sitten kaivella hieman asioita ja nähdä, mistä syistä tämä kulminaatiopiste on edessä.

Valinta on sinun.

Susanna Kaukinen

Mitä sitten tulee tuohon energiantuotanoon, aika monet ovat melko vakuuttuneita siitä ettei fossiilikapitalismin aiheuttamaan energiavajeeseen pystytä vastaamaan joko ollenkaan tai missään tapauksesssa riittävän ajoissa. Tämä tulee nostamaan energian hintaa kenties rajustikin ja sen seurauksena esim. ydinvoima (josta en pidä) saattaa tulla houkuttelevaksi ihan sen tähden, että investoinnit alkaa taas kannattaa.

Jos tästä jotenkin selvitään, mielestäni optimaalinen lopputulema olisi huomattavasti nykyistä hajautetumpi energiainfra, koska se on paitsi turvallisempi (resilienssi) ja myös demokraattisempi, koska jokainen voisi tällöin varmistua omasta energiansaannistaan keskusvallan suopeudesta riippumatta.

Mielestäni uraaniakaan ei ole tarpeeksi kovin pitkäksi aikaa ja tarvitaan radikaali läpimurto, jotta tulossa oleva energiakriisti ei lyö meitä korville todella huolellisesti.

Ongelmana nimittäin tässä on se, että energiankulutus on niin suurta, että edes suuret öljylöydökset eivät auta kuin vuoden pari jotain USA:n kokoista maata. Puuttuvaa energianlähdettä kaivataan niin älytön määrä.

Jos jotain pitäisi heittää ja koettaa keksiä joku positiivinen skenaario, niin aurinkoenergian potentiaali on suuri (tosin ikuinen kasvu kuluttaisi muistaakseni kaiken planeetalle auringsta säteilevän energian jossain n. 1400 vuodessa jollain 2-3% jatkuvalla kasvulla).

Sen ongelmiin kuuluu mm. se, ettei se ole fossiilienergiariippumaton. Aurinkokennojen ja -panelien valmistus ja kuljetus kuluttaa paljon fossiilisia polttoaineita suorasti ja epäsuorasti.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen Vastaus kommenttiin #15

Ihmiskunta ei ole koskaan ollut niin väärässä kuin silloin kun se on veikannut tietyt asiat mahdottomiksi. Tieteen ja teknologisen kehityksen historia on tästä täynnä esimerkkejä. Fossiilikapitalismi -termi on siinä mielessä rajoittava, että talouskasvun riippuvuus primäärienergiasta on koko ajan laskenut. Öljyn tuotantohuipun piti olla 2000-luvun alussa (ajattelin näin silloin itsekkin), mutta fracking -teknologia on siirtänyt sitä johonkin hamaan tulevaisuuteen. Ihmiskunnan historia on täynnä tuomionpäivän ennustajia. Koskaan he eivät vielä ole olleet oikeassa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #21

Maailmanloppu ei tapahdu yhdessä päivässä vaan on pitkä satojen vuosien piina.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ilman säätelyä liberalistisessa markkinataloudessa kävisi kuten Monopoli-pelissä. Ilman politiikkojan sotkeentumista kapitalismi olis kaatunut aikoja sitten omaan mahdottomuuteensa.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

"Tämä siksi, koska kapitalistessa talousjärjestelmässä on sisäänrakennettuna liiallisen kertymän ehkäisevä mekanismi: konkurssit. "

Minusta konkurssit eivät ole liiallista pääomankertymää ehkäisevä mekanismi.

Konkurssit ovat seurausta investoinnin kannattamattamattomuudesta, ja niiden yhteydessä rahaa siirtyy. Mielestäni on kyseenalainen oletus, että konkurssissa pääomien ja työntekijöiden varallisuus tasaantuisi. Minusta kyseenalainen on myös oletus, että investoinneista tulisi kannattamattomia, kun pääoman varallisuus kertyy hyvin korkealle. Toinen oletus perustuu näkemykseen, että muut kuin pääoman omistajat ovat ensisijaisesti kuluttajia.

Miten köyhät Intiassa aiheuttavat länsimaissa konkursseja? Aiheuttaako ompelijan euron päiväpalkka automaattisesti konkurssin ja tuloerojen tasaantumisen? Ei aiheuta.

Mikäli jompikumpi näistä pohjalta mielestäni löytyvistä olettamuksista olisi paikkansa pitäviä, silloin mielestäni vois aiheellisesti väittää, että konkurssit olisivat teoreettisesti pääomankertymää ehkäisevä mekanismi. Eli jos konkurssin yhteydessä voisi olettaa pääoman jakaantumisen tasaisesti ihmisille, esimerkiksi länsimaalaisen yrityksen konkurssin yhteydessä nämä Intialaiset ompelijat saisivat osansa. Tai vaihtoehtoisesti, jos ainoastaan palkkatyöläiset olisivat kuluttajia, silloin rahassa mitattu ostovoima laskisi sitä mukaa kun ihmisten tulot perustuisivat pääomaan, eli jos ainoastaan Intialaiset ompelijat olisivat länsimaalaisten yritysten asiakkaita, konkurssit voisivat toimia pääoman kerryttämistä ehkäisevänä mekanismina.

Susanna Kaukinen

Itseasiassa perintöverokysymyskin on tässä relevantti:

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Samoin kun on meritokratia, joka ei perustu oikein mihinkään:

=> http://susannakaukinen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Robotiikan vastustaminen voitaisiin verrata koneiden vastustajiin, sitäkin kuulee nykyisin, että robotit vievät työt. Mutta tarvitaanhan ihmisia käyttämään ja tuottamaan robotteja, ellei ihmiset sitten tylsistyvät siinä määrin, että muuttuvat itseohjautuvan systeemin osaksi.
Jatkuvan taloudellisen kasvun kyseenalaistaminen perustuu järjen käyttöön
ja tosiasioihin. Onko mitään järkeä muuntaa luonnonvarat kiihtyvällä nopeudella kaatopaikkakamaksi ja saasteiksi? Kiinassa jo viidesosa maaperästä on saastunut ja korealaislaivan pelastusoperaation yhteydessä paljastui, että meri on pahasti saastunut. Esimerkkejä on loputtomiin.
Kuluttaminen on länsimaissa muuttunut jo rasitteeksi joten mikä olikaan ceteris paribus?

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Talouskasvu alkoi, koska ihmiset halusivat paremman elintason. Jos vertaat saastumista vaikka 1900-luvun alkuun, elämme nyt paljon puhtaammassa maailmassa. Kiina on teollistumisen siinä vaiheessa, että saasteita syntyy. Saastumisen lopettaminen onnistuu lähes kokonaan kun palaamme takaisin maatalousyhteiskuntiin. Emme kai sitä sentään halua?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ei todellekaan pidä paikkaansa mikään noista väittämistä.
Totta hitossa Kiinakin voisi käyttää nykyteknikan mahdollisuuksia vähentää saasteita. Eläämme globaalissa maailmassa.
Juuri tänään ajattelin, että kehitys saattaa johtaa pienempiin tuotantoyksiköihin maataloudessa.
En todellakaan kaipaa kaikkea krääsää mitä tuotetaan ja ahdistaa kun joudun marketeissa tekemään ostoksia. Todella mielelläni eläisin entisajan monilaijisella maatilalla. Kunhan en itse tarvitsisi hoitaa sitä.
Talouskasvu loppuu viimeistään silloin kun kaikki luonnonvarat on "hyödynnetty". Vai uskotko vihreiden tavoin, että puhtaalla hengellä on loputtomat markkinat?

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen Vastaus kommenttiin #27

http://ccc.040works.se/how-much-have-global-proble....

Teollistuminen etenee aina (tai sillä on taipumus edetä) likaisesta puhtaaseen. Ruhrin teollisuusalue lienee tästä yksi hyvä esimerkki.

Talouskasvu todennäköisesti loppuu silloin kun kaikki luonnonvarat on käytetty, mutta on täysin epäselvää kuinka lähellä tuo piste on. Luonnonvarojen käyttö ja hyödyntäminen muuttuu koko ajan teknologisen kehityksen myötä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #31

Teknologia ei kehity itsestään vaan sitä voi kehittää siihen suuntaan kuin tahdotaan.
Eikä teollistuminen ole mikään itseohjautuva prosessi. Teollisuus saastuttaa kun seurauksista piittamatta maksimoidaan voitot.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #31

Teollisuudella ei ole minkäänlaista taipumusta puhdistautua. Ilman poliittista painostusta ja lainsäädäntöä päästöt olisivat vain pahentuneet. Ns. inhimilliset virheetkin olisi mahdollista välttää paremmalla varmistuksella.0
Meinaatko, että kun ei täsmällisesti osata ennakoida milloin luonnonvarat loppuvat niitä voidaan surutta tuhlata?
Minun mielestä luonnonvaroja pitäisi käyttää mahdollisimman säästäväisesti ja mielummin jättää mineraalitkin maahan, mahdollisesti tulevien sukupolvien tarpeisiin.

Veikko Virkkunen

Kaikki vain puhuvat oireiden hoidosta, mutta kukaan ei puhu siitä, että mistä se kenkä oikeasti puristaa. Kukaan ei puhu väestönkasvun pysäyttämisestä. Populaatio saastuttaa maapallon, syö kaikki kalat vedestä ja aiheuttaa hallitsemattoman kansainvaelluksen esimerkiksi Afrikasta Eurooppaan.

Käyttäjän JoonasHelander kuva
Joonas Viktor

Poliittisesti arkoja asioita.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Tulevaisuudessa tarpeet tulevat tyydytettyä yhä enemmän ilman talouskasvua, omavaraisuuden kautta. Energiaomavaraisuus tarkoittaa ettei energiayhtiö luo liikevaihtoa, ravinnon kotitarvetuotanto tarkoittaa pienentyviä myyntimääriä vähittäiskaupalle ja ruuantuotantoketjuille, sähköposti tekee kirjeenkantajat työttömiksi 3-D tulostus tulee ihan kohta jne... tarpeet tulevat tyydytettyä ilman liiketaloudellista toimintaa (kukkamultaa ja paneeleja aluksi myydään). Omavaraisuus on mahdollista lisääntyvän vapaa-ajan (työttömyys) vuoksi ja se on samalla näiden ihmisten selviytymiskeino. Taloudellinen kasvu tarkoittaa lisääntyvää vaihdantaa, mikä tarkoittaa kuljetuskustannuksia. Kuljettaminen kallistuu ja näemme vielä "nollarajan", mitä kauempaa tuotteita ei enää kannata kuljettaa markkinoille, energian hinnan kohotessa.

Käyttäjän KariLeinonen1 kuva
Kari Leinonen

Itse en ymmärrä väitteitä, että jatkuva talouskasvu on se ainoa ja oikea tapa säilyttää elintaso. Tai että kuvitellaan ikuisen talouskasvun olevan yleensäkään realistista. Itse ajattelen asioita näin:

1. Kun kansantaloudet kehittyvät, ne siirtyvät alkutuotannosta jalostusteollisuuden kautta enemmän ja enemmän palveluja tuottaviksi talouksiksi. Palvelutuotannossa tehokkuuden kasvu on paljon hankalampaa kuin kahdessa ensimmäisessä vaiheessa . Osittain tästäkin syystä talouskasvu on hiipunut johtavissa länsimaissa viimeisen 10-20 vuoden aikana. Kotimarkkinakysyntä on kuitenkin usein se merkittävin tekijä kansatuotteessa ja se koostuu enemmän ja enemmän palveluista. Vääjämättä
tämä kasvu hidastuu merkittävästi ja pysähtyy jossain lähitulevaisuudessa. Romahtaako talous tämän jälkeen? Häviääkö keskiluokka?

2. Nykyinen tapa ylläpitää talouskasvua pohjautuu kehittyneissä länsimaissa osittain harhaan. Tämän harhan on luonut ahne pääoma. Tästä hyvänä esimerkkinä ns. tuotteiden ohjelmoitu vanheneminen. Eli tuotteet suunnitellaan lähtökohtaisesti niin, etteivät ne kestä käytössä niin kauan kuin olisi teknisesti mahdollista. Esim. tulostimet lopettavat toimimisen tietyn tulostusmäärän jälkeen. Kun Du Pont yritys keksi nailonsukkahousut 40-luvulla, se lähetti tuotekehittäjät takaisin töihin, koska alkuperäiset sukkahousut olivat liian kestävät. Samoin tehtiin hehkulampuille aikanaan.

Koska kasvuun vaikuttaa tuotettujen hyödykkeiden (tavarat ja palvelut) määrä, onkin aiheellista esittää kysymys: Mikä osa tuosta kasvusta on tätä ennenaikaisesti vanhentuneiden tuotteiden korvaamista uusilla?
Sehän on täysin keinotekoista kasvua.

3. Kasvuun liittyy myös sen mittaamisen ongelma. Nykyinen talousmalli, kuten Antti tuossa aikaisemmin mainitsikin, pohjautuu jatkuvan kasvun oletukseen. Tätä mitataan usein esim. BKT:n kasvuna. Miten realistista kasvu on, jos hallitus päättää korottaa ALV:ia, mutta silti taloudessa tuotetaan määrällisesti yhtä paljon hyödykkeitä kuin edellisenä vuonna? Pelkkä ALV:n korotus sai siis aikaan BKT:n kasvun.

Sama ilmiö saadaan aikaan, kun korotetaan virkamiesten palkkoja. Virkamiesten palkat lasketaan BKT:hen tuotantokustannushintaan. Vaikka valtionhallinnon virkamies ei vuoden aikana pyöritä yhtään sen enempää papereita kuin edellisenä vuonna, saamme paperilla talouskasvua hänen osaltaan nostamalla hänen palkkaansa.

Eli jo nyt melkoinen osa ns. talouden kasvua on keinotekoista kasvua.
Ja suhdannevaihtelut, jotka muuttavat kansatuotteen ja työllisyyden määrää, ovat enemmänkin rahatalouden aiheuttamia kuin reaalitalouden aiheuttamia. Tai ainakin rahatalouden aiheuttamat liikkeet (esim. liian kireä rahapolitiikka väärään aikaan, valuuttakurssit jne) yleensä suurentavat suhdannevaihtelujen suuruutta eli pahemmassa tapauksessa laskusuhdanne muuttuukin lamaksi.

Käyttäjän mikajahkola kuva
Mika Jahkola

Silloin tällöin keskusteluissa vilahtaa "tuotteiden sunniteltu vanheneminen", jolla viitataan kulutustavaroiden tuottajien salaliittoon kuluttajien pään menoksi.

Totuus on yksinkertaisempi, siihen ei tarvita salaliittoja. Hinta on kilpailutekijä numero yksi ja kaupassa kahdesta samanlaisesta tuotteesta halvempi liikkuu hyllystä, kalliimpi ei. Kaikilla valmistajilla on erittäin kova paine tehdä tuotteensa halvemmalla. Halvemmat kustannukset tarkoittavat heikompaa mitoitusta, pienempiä teknisiä marginaaleja, halvempia materiaaleja.

Tavaroille speksataan jokin tavoiteikä, joka pitää keskimäärin saavuttaa, jotta ei erotuta epäedullisesti kilpailijoista. Sitten tuote tehdään speksin puitteissa niin halvalla kuin voidaan.

Henkilöauton vaadittu kestoikä on tietääkseni 250 000 km. Ei olisi mitään teknistä estettä tehdä miljoona km kestävää autoa, tehdäänhän busseja ja rekkojakin. Autoa vain ei saataisi kaupaksi ja kuluttajat eivät halua maksaa lisää siitä, että saavat ajaa samalla autolla 40 vuotta.

Käyttäjän KariLeinonen1 kuva
Kari Leinonen

Halvat tuotantokustannukset ovat varmaan se suurin ongelma/syy, miksi tuotteet eivät kestä. Mutta kyllä tuota "ohjelmoitua vanhenemistakin" esiintyy eri muodoissa. On esitetty väitteitä,että erään valmistajan joissakin printtereissä on laskuri, jonka estää tuotteen käytön tietyn tulostusmäärän jälkeen. Laskurin pystyy KUULEMMA nollaamaan, jonka jälkeen printteri taas toimii.

Myös Apple on harrastanut tätä suunniteltua vanhenemista. Tai tässä tapauksessa pitäisi kai puhua "ohjelmoidusta vanhenemisesta". Esim. käyttäjät saatiin vaihtamaan iPhone4 puhelimet nopeammin uusiin malleihin, koska
* akkua pystyi lataamaan vain tietyn määrän latauskertoja (akku oli lisäksi rakennettu kiinteästi osaksi puhelinta, joten sen vaihtamiseen joutui tekemään työtä esim joissain tapauksissa juottamaan liitoksia. Akku saattoi olla kiinni myös erikoisruuveilla, joiden avaamiseen tavallisella kuluttajalla ei yleensä ole sopivaa avainta.
* Applen käyttöjärjestelmään tehtiin päivitys, joka lisäsi virrankulutusta ja vähensi siis akun latausta aikaisempaa nopeammin. Oliko käyttöjärjestelmän virrankulutuksen lisääntyminen suunniteltua vai ei, siihen vastauksen tietää vain Apple.

Olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon tuota ohjelmoitua vanhenemista todellisuudessa esiintyy. Sillä kun valmistaja valitsee huonompi laatuisia osia tuotteeseensa, se myös riskeeraa osan tuotoistaan takuukorjausten kustannuksiin. Hajonta tuotteiden kestävyydessä voi olla suurikin huonoissa osissa, joten optimaalisen vaihtoehdon hakeminen (osa rikkoutuu nopeasti, muttei takuuajan sisällä) voi olla aika hankalaa.

Yrityksen kannalta olisi siis houkuttelevaa/helpompaa käyttää tällaista "ohjelmoitua vanhenemista", koska sillä pystytään tarkemmin säätelemään tuotteen käyttöikää.

Yleensä takuuajat ovat tietyissä tuotteissa suurin piirtein samat, joten tältä osin mikään valmistaja ei saavuta "kilpailuetua". Tietty minimi takuuaika sen sijaan on lähes pakollinen, jotta asiakkaat edes harkitsisivat yrityksen tuotteiden ostamista. Kilpailuetu saattaa syntyä tällöin yritykselle, joka pystyy tarjoamaan markkinoilla vallitsevan takuuajan pienemmillä takuukorjauskustannuksilla. Tässäkin suhteessa ohjelmoitu vanheminen voi olla liian suuri kiusaus, koska sen toteuttaminen ja etenkin piilottaminen osaksi sähköpiirejä käyttävän tuotteen normaalia toimintaa on helppoa ja halpaa.

Tässä muutamia lähteitä:

https://www.youtube.com/watch?v=JLsxtTYy8WA

http://computer-hardware.wonderhowto.com/how-to/ge...

http://www.nytimes.com/2013/11/03/magazine/why-app...

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Kuluttajille suunnatut tuotteet nimenomaan suunnitellaan rikkoutumaan ja yleensä siten, että korjaaminen on joko kallista tai mahdotonta. Vai esittääkö joku tosissaan, että tietyn merkin on halvempaa tehdä omia ruuveja joita ei saa normaalityökaluilla auki verrattuna tilanteeseen, että käyttäisi standardikantoja?

Kyseessä ei ole salaliitto, vaan rehellisenä tavoitteena on myydä kuluttajalle kiinalaista roinaa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman usein. Eiväthän he muuten edes kuluttajia olisi, vaan käyttäjiä.

Esimerkiksi televisioissa on käytetty menetelmää, jossa lämmön vaikutuksesta hallitusti vanheneva kondensaattori sijoitetaan laitteen kuumimpään kohtaan jäähdytyslevyn viereen siten, että se tuhoutuu noin 3.5 vuoden kuluttua. Kondensaattorien vaihtotyö poiki pienyrittäjiä, jotka vaihtoivat osan parilla kympillä. Sen jälkeen tuotetta "kehitettiin" siten, ettei osan vaihtaminen enää onnistu. Tätäkään "kehitytyötä" ei tehty siksi, että tuotteesta tulisi halvempi tai kestävämpi. Se tehtiin siksi, että se olisi vaikeampi korjata.

Rikkoutumismekanismi toteutetaan usein lämmönlähteen avulla. Jos tällaista ei ole saatavilla, kuten vähän virtaa kuluttavissa laitteissa on tilanne, se voidaan toteuttaa esimerkiksi ohjelmallisesti (laite jumittuu jatkuvasti enemmän ja enemmmän tai lakkaa kokonaan toimimasta) tai akun avulla (vaihtaminen pyritään estämään).

Käyttäjän KariLeinonen1 kuva
Kari Leinonen Vastaus kommenttiin #47

Mainitsemasi esimerkit ovat eri versioita tästä "suunnitellusta vanhenemisesta". Eli usein niin että ensin tehdään tuotteen ensimmäinen versio, jonka jälkeen palataan suunnittelupöydän ääreen ja heikennetään jotain sen ominaisuutta.

Tavoitteenahan on saada kuluttajat
a) pysymään merkkiuskollisina
b) vaihtamaan/päivittämään tuotetta mahdollisimman usein.

Näiden kahden välillä yritykset sitten tekevät erilaisia kompromisseja.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Onko pakko kilpailla ja siiten kasvattaa kaatopaikkoja ja ostamatta jäänyttä hävikkiä? Sensijaan, että järkevällä yhteistyöllä päästäisiin standarointiin nykyisen mielettömän tuotekaaoksen sijaan. Rationaalinen ostospäätöksen tekeminen on mahdotonta.

T Piepponen

Miksei kokeilla adhd-pulssitaloutta? Kehitetään "rykäyksillä edistystä"/panostaen massivisen haasteellisiin hankkeisiin ja sitten syleskellään kattoon vuosikymmen ja sitten taas säntäillään uuteen asiaan?Tehdään kaikki puolitiehen, jotta piisaa säätämistä kaikille.

Vai näinkö jo? En ole varma.

Santeri Satama

Ensiksi, kiitos puheenvuorosta. Hienoa että tutkijaprofessorikin osallistuu elintärkeään keskusteluun, vaikka - ja koska - on täysin
väärässä. :)

Kun puhut talouskasvusta (ja BKT:stä), on selvää, että puhut finanssitaloudesta ja rahan määrän kasvusta. Rahajärjestelmä, joka luodaan tyhjästä keskus- ja yksityispankkien monopolina velan ja koron muodossa, joutuu pakosta kasvamaan eksponentiaalisesti. Uskon, että taloustieteilijä osaa matematiikkaa sen verran, että tietää mikä ja millainen on eksponentiaalifunktio. Niille, jotka eivät tiedä, tästä taloustieteilijän ja fyysikon keskustelusta voi löytyä hieman selvennystä, ja ehkä muutakin kiinnostavaa: https://physics.ucsd.edu/do-the-math/2012/04/econo...

Raha ja BKT ovat huonoja talouden mittareita, koska ne jo perusluonteeltaan (esim. edellämainittu eksponentiaalinen kasvupakko) ovat reaalitaloudesta - esim. energiankulutus per capita - ja elintasosta täysin vieraantuneita, sekä huonosti määriteltyjä (tarkoitetaanko finanssitaloudella M0, M1, M2 vai M3 kasvua?), joten kun yksi puhuu finanssitaloudesta ja sen kasvusta ja toinen reaalitaloudesta, puurot ja vellit menevät väistämättä sekaisin. OECD-maissa energiankulutus per capita lakkasi kasvamassa 70- ja 80-lukujen vaihteessa, ja 2008 lähtien on laskenut rajusti. Syy taloudellisen eriarvoistumisen jatkuvaan lisääntymiseen ei ole tämän kummempi, kun finanssitalous kasvaa eksponentiaalisesti ja energiankulutus per capita ei enää kasva edes lineaarisesti, vaan ei kasva ollenkaan tai vähenee, niin "1%" joka kontrolloi rahanluontia ja finanssitaloutta ja hyötyy siitä, rikastuu rikastumistaan, ja rahan hallitsemassa maailmassa jossa ravinnontarve ym. perustarpeiden tyydyttäminen edellyttää rahan ansaitsemista ja käyttämistä, "99%" köyhtyvät köyhtymistään.

Koska finanssitalous ja rahatalouden jatkuva kasvu käsittelee pelkästään abstrakteja numeroja ja rakentuu pohjimmiltaan abstraktista matemaattisesta kaavasta (eksponentiaalifunktio), sen jatkuvalle kasvulle ei ole varsinaista estettä, kuten on huomattu esim. Weimarin tasavallassa ja Zimbabwessa. Ongelmat tulevat esiin, kun rahalla pitäisi olla myös ostovoimaa. Ja rahan ostovoima on auttamattomasti suhteessa käytettävissä olevaan energiaan l. eksergiaan. Joka on siis globaalissa mittakaavassa lakkanut kasvamasta per capita reilut 30-vuotta sitten.

Degrowth-ajattelu lähtee reaalitalouden perusteista ja tunnustaa Rooman klubin ja fysiikan perusnäkemyksen tämän planeetan ja eksergian rajallisuudesta, eikä puhtaasti finanssitalouteen ja sen eksponentiaaliseen kasvuun keskittyvä toiveajattelu pysty tätä tietenkään kumoamaan millään tieteellisellä argumentilla. Ei varsinkaan historiallisilla argumenteilla. Finanssitaloudessa tunnetaan hyvin nousu- ja laskukausien vuorottelut, ja kuinka eksponentiaalisen kasvun aallonharjalla poikkeuksetta julistetaan, että tällä kertaa on erilaista ja kasvu jatkuu nyt hamaan tulevaisuuteen. Mutta historiallisessa katsannossa sama pätee valitettavasti myös sivilisaatioiden nousuihin, uhoihin ja tuhoihin, kuten voidaan lukea esim. klassikkotutkimuksesta Top Soil and Civilization (http://files.meetup.com/215138/Topsoil%20and%20Civ...), jonka johtopäätöksiä mm. uusin NASA-tutkimus toistaa (http://www.theguardian.com/environment/earth-insig...).

Eli jos unohdetaan hetkeksi vieraantunut finanssitalous kasvupakkoineen ja perusteeton toiveajattelu, Degrowth-ajattelun eettisenä motivaationa on myös elintaso ja elämänlaatu tässä maailmantilanteessa, jossa eksergia per capita on lakannut kasvamasta, tavoitteena ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä "pehmeä lasku" kestävään elämäntapaan, joka on vapaa ainakin finanssitalouden eksponentiaalifunktion kasvupakosta ja nykyistä rahajärjestelmää kontrolloivien eliittien itsetuhoisten etuoikeuksien puolustamisesta. Mikään ei estä kerään toivomasta ja rukoilemasta Deus ex Machinaa tai muuta ennustamatonta ihmettä, joka kääntää eksergian per capita taas globaaliin nousuun, mutta yliopiston tutkijaprofessori ei voi uskottavasti perustaa argumentaatiotaan silkkaan toiveajatteluun ja ennustamattomien ihmeiden sinänsä kiistattomaan mahdollisuuteen.

Lopuksi, tähän asti kasvutaloutta on käsitelty lähinnä länsimaisen tai eurosentrisen(globalisoidun)kulttuurin sisäisenä kysymyksenä, mutta esim. (syvä)ekologia ja antropologia tarjoavat mahdollisuuksia kysymyksen laajempaankiin tarkasteluun toisenlaisissa luontosuhteissa. Esim. Amazonasin prekolumbiaaninen korkeakulttuuri perustui hedelmälliseen Terra Pretaan (http://en.wikipedia.org/wiki/Terra_preta), joka on myös ihmiskulttuurien aikaansaamaa, ja joka uusiutuu itsestään eli kasvaa luonnostaan jatkuvasti tavalla, jota tieteellisesti ei ainakaan vielä ymmärretä. Tämän esimerkin valossa ei ole syytä olettaa, etteikö luonto voisi kasvaa ja kukoistaa jatkuvasti ja ihmiskulttuurit luonnon osana, vaikka finanssitalouden eksponentiaalinen kasvupakko olisikin tullut tiensä päähän. Ja akateemisen keskustelun osalta tämäkin esimerkki korostaa monitieteellisyyden tärkeyttä, että taloustiedekään ei voi sulkeutua kuplansa sisään ja unohtaa ja kiistää varsinakaan luonnontieteen ja antropologian ja muut tieteenalat.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Tässä on nyt valitettavasti melko monta väärinkäsitystä, joista yritän oikoa sitä merkittävintä. Talouskasvu ei ole suoraan verrannollinen energiankulutukseen, kuten fyysikot monesti virheellisesti väittävät, koska kyseessä on ns. läpivirtauserä. Energia ei itsessään jää taloudelliseen prosessiin, vaan ainoastaan sen tuotos (valo, lämpö, sähkö, voima, jne.), jonka avulla luodaan BKT. BKT, eli ihmisten tuottamien tavaroiden ja palvelujen summa, syntyy tuotannosta, jossa energia näyttelee yhtä tuotannontekijää (jonka rooli on tosin usein ohitettu). BKT on erinomainen mittari taloudelliselle toimeliaisuudelle, vaikka itse toimeliaisuuden mittaamiseen liittyy ongelmia.

Fyysikot eivät myöskään ymmärrä talouskasvun dynaamista luonnetta. Talous ei kategorisesti kasva minkään yhden tuotannontekijän, kuten vaikka energian, seurauksena. Talous kasvaa innovaatioiden luoman tuottavuuden kasvun seurauksena. Tuotantoon tarvitaan toki energiaa, mutta esim. primäärienergian osuus BKT:n kasvusta on laskenut jo 30-40 vuotta (kuten itsekkin mainitset). Tuotantoprosessin lisäksi innovaatiot kohdistuvat myös energiantuotantoon. Aurinkoenergian hinta/tuotossuhteen huomattava paraneminen viimeisten viiden vuoden aikana lienee tästä konkreettisin esimerkki.

Rahatalous on reaalitalouden peilikuva nyt ja aina. Kultakannasta luovuttiin aikanaan, koska se oli joustamaton järjestelmä. Velkarahalla luotuun kasvuun pätee vanha viisaus: "se mikä menee ylös tulee myös alas". Tämä ei kuitenkaan poista sitä trendinomaista, tuottavuuden kehityksestä syntynyttä BKT:n kasvua.

Rooman klubi oli maailmanlopun ennustajien klubi. Silti siinä todettiin, että "jatkuva kasvu on mahdollista mikäli ihmisen jalanjälkeä luontoon saadaan pienennettyä". Näin juuri on tapahtunut. http://ccc.040works.se/how-much-have-global-proble....

Santeri Satama

Luetun ymmärtämisessä on rutkasti parantamisen varaa. BKT mittaa vain ja ainoastaan rahan liikkumista. Rahan liikkuminen ei mitenkään ilmennä fyysistä tuotantoa, joka tyydyttää ihmisten perustarpeet (esim. aurinkoenergia -> yhteyttäminen -> hyötykasvit). Kun luonto tuottaa metsässä puuta ja sieniä ja marjoja ja puutarhassa monenlaista syötävää ja lääkitsevää, ja kaveri rakentaa puustaa talon ja syö metsän ja puutarhan antimia, mikään tästä ei näy BKT:ssä eikä missään muussa rahan määrän ja liikkumisen mittarissa. Vain jos kaveri myy valtion valuutalla (BIS-valuutat) ja virallisilla valtion markkinoilla puutarhatuotteita, tai rakentamansa talon ja talouden, tai valtio ja pankki verottaa ja ryöstää kaverin talouden ja pakottaa kaverin muuttamaan kaupunkiin leipäjonon jatkeeksi, BKT kasvaa.

Tavallisille ihmisille talous tarkoittaa perustarpeiden tyydyttämistä, taloa, puutarhaa, metsää, vettä; vain akateeminen taloustiede sulkeutuu rahakuplansa sisään ja rahaa tuijottaessaan sokaistuu kaikelle muulle. Tämän vuoksi usein sanotaankin, että taloustiede nykymuodossaan ei ole tiedettä, vaan mammonaa palvova perverssi uskonnollinen kultti.

Kun rahavallan pääoma esim. rakentaa uraanikaivoksia ja hydraulisesti murtaa lisää fossiilista polttoainetta ja myrkyttää juomaveden ja maaperän tehden paikasta ihmisille elinkelvottoman, niin raha liikkuu, BKT kasvaa, mutta ihmisten taloudet tuhotaan. Kun BKT:n kasvattaminen on saastuttanut jo viidesosan Kiinan viljelysmaasta (http://www.npr.org/blogs/thetwo-way/2014/04/18/304...), vain vakavasti mielenterveyshäiriöinen voi kutsuu talouden tuhoamista talouskasvuksi ja pitää sitä myönteisenä kehityksenä, jota pitää jatkaa ja kiihdyttää. Toisaalta, kun esimerkiksi Venäjällä puolet ruuasta tuotetaan edelleen datshoilla omavaraisviljelynä (monin verroin tehokkaammin kuin rahatalousviljelyssä suhteessa pinta-alaan), tämä ei näy BKT:ssä, vaan tekee ihmisistä ja reaalitaloudesta riippumattomampia rahataloudesta ja sen romahteluista.

Rahajärjestelmiä on tietysti paljon muitakin kuin Kansainvälisen järjestelypankin (BIS) tunnustamat ja käyttämät FIAT-valuutat, joihin ilmeisesti viittaat termillä 'rahatalous'. On aikapankkien toveja, monenlaisia muita paikallisrahajärjestelmiä, bitcoineja ym. hajautettuja nettivaluuttoja, jne. Ja historian saatossa suurin osa kaikista ihmiskulttuureista - jotka kaikki tietysti ovat eläneet ja elävät reaalitaloudessa - ei ole elänyt missään rahataloudessa. Tässä valossa väite, että (BIS-valuuttojen) "rahatalous on reaalitalouden peilikuva nyt ja aina", on järjetön.

BIS-valuuttoina nykyään ilmenevä rahatalous on aina ollut eliittien projekti ja ryöstön ja tuhoamisen väline. BIS-valuuttoja luo ja kontrolloi pieni eliitti keskus- ja yksityispankkien monopolina, joka usein käyttää valtioiden väkivaltamonopoleja estämään kilpailevat ja korvaavat rahajärjestelmät, joissa raha luodaan vähemmän harvainvaltaisesti. Rahataloustieteen näkökulmasta tällä hetkellä mielenkiintoisin ilmiö on datalouhinnalla luotavat nettivaluutat (bit-, lite-, doge- jne. coinit), jotka eivät ole valtaeliittien hierarkkisia ylhäältä-alas projekteja, vaan poliittisesti jossain anarkokapitalismin ja anarkian välimaastossa. Koska niitä ei luoda valtioiden väkivaltamonopolien turvin velkana ja korkona, vaan datalouhinnalla, niihin ei liity eksponentiaalifunktion kasvupakkoa. Akateemisen rahatieteen ja -tutkimuksen kannattaisi perehtyä näihin ilmiöihin ja niistä saatuihin kokemuksiin ja luoda teoreettista pohjaa rahajärjestelmille, jotka aidosta palvelisivat taloutta ja hyvinvointia, sen sijaan että sitoutuu elitistisesti puolustamaan BIS-valuuttoja ja niiden kasvupakkoa, joka tuhoaa ympäristön kantokyvyn ja ihmisyhteisöt. Entä jos datalouhinnan (tai pankkimonopolien) sijaan raha luotaisiin suoraan "kansalaispalkkana"? Mitä kaikkea tällaisessa järjestelmässä pitäisi ottaa huomioon, ja miten se parhaiten toimisi?

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

BKT ei mittaa tavaroiden ja palveluiden määrä, vaan kuten edellinen nimimerkki kertoo rahamääriä.
Hiljattain uutisissa kerrottiin,että talous onkin kasvanut luultua enemmän kun Suomen BKT-indeksin laskentaperusteet muutettiin kansainvälisesti yhteismtalliseksi.

Rahatalous on fiktioon perustuva rakennelma.
Alun perin raha on ollut kaupankäyntiä harjoittavan reaalitalouden väline, nykyisin se on muuttunut määräväksi tekijäksi ja itseisarvoksi. Rahatalos ei vain heijastele reaalitaloutta vaan on kääntänyt koko homman täysin nurinkurin.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen Vastaus kommenttiin #63

Tiedättekö, nyt alkaa mennä aika vainoharhaiseksi. Jos luette rahan syntyhistoriaa, niin huomaatte, että raha on syntynyt velkasuhteiden korvaajaksi vaihdon mahdollistamiseen todennäköisesti joskus toisella tai kolmannella vuosituhannelle ennen ajanlaskumme alkua. Raha oli siis lähtökohtaisesti "spekulatiivinen" väline. Rahalla voi toki nykyään tehdä rahaa, mutta samat johdannaisperiaatteet olivat jo käytössä ennen rahaa. Voit toisin sanoen myydä (ja ostaa) suojautumista rahassa mitattujen arvoerien arvonlaskua (tai nousua) vastaan.

Arvo itsessään on kokonaan toinen juttu. On kuitenkin aivan sama, mikä on vaihdon välineemme. Sen perusteella kaikille hyödykkeille (perunat, osakkeet, futuurit, optio, luottoriskijohdannaiset) määrättäisiin hinta. Rahaa ei voi olla kierrossa arvoerien ja reaalitalouden vaatimaa määrää enempää. Siitä seuraisi nopea inflaatio. Koko finassipääoman kasvu perustuu ihmisten halukkuuteen suojatua riskeiltä ja ansaita tuottoa (korkoa). Tämä on usein osoittautunut typeräksi tavoitteeksi, mutta ihminen on virheille altis.

Keskuspankkien halu kontrolloida rahan liikkeellelaskua on perustunut haluun kontrolloida rahan määrää. Tämä on totta. Ei sen sijaan ole mitään viitteitä, että rahan kontrolloinnilla pyrittäisiin maailmanherruuteen, kansojen alistamiseen tai kurjuuden levittämiseen. Keskuspankit ovat aina pelänneet vaihtoehtovaluuttoja rahan kontrollin menettämisen takia (kuten vaikka Silvio Gesellin suosituksesta perustettua Stamp Scriptia). Ei voida kuitenkaan mitenkään väittää, että bitcoin (jonka arvo on vaihdellut noin $1 ja $1000 välillä) olisi erityisen hyvä vaihdon väline.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #68

"Ei sen sijaan ole mitään viitteitä, että rahan kontrolloinnilla pyrittäisiin maailmanherruuteen, kansojen alistamiseen tai kurjuuden levittämiseen."

Ilman julistettuja viitteitä voi empiiristen näyttöjen mukaisesti katsoa vaikka euroaluetta miten pääomat ovat keskittyneet ja hyvinvointi laskenut kun rahatalous on keskittynyttä ja pankkeja pidetään pystyssä veronmaksajien tuella.

Santeri Satama Vastaus kommenttiin #68

Rahan syntyhistoria (maanviljelyskulttuurit, hyödykevaluutat kuten vilja ja karja jne. vaihtovälineinä, joissa muut hyödykkeet arvotetaan) on toki laajempi kysymys kuin nykyisten BIS-valuuttojen synty. Eikä ole ollenkaan sama, onko omistamasi ja käyttämäsi raha viljaa (jota voi syödä) ja oravannahkoja (joista voi tehdä vaatteen) ja metalleja (joista voi tehdä monenmoisia tavaroita) vaiko abstrakteja numeroita (joita ei voi syödä, ommella vaatteiksi eikä takoa esineiksi).

BIS-valuuttojen ja yleensä valtioiden ja keskuspankkien valuuttojen syntyhistoria liittyy erottamattomasti verotukseen, ts. luokkayhteiskuntaan ja laillistettuun ryöstöön, jossa parasiittina elävä yläluokka (kuningas, aatelisto, papisto, poliitikot jne) elannokseen "verottaa" eli ryöstää tuottavia luokkia. BIS-valuutat ja niiden edeltäjät ovat rahajärjestelmiä, joissa tuottava luokkaa maksaa veroja hallitsevalle luokalle. Suomessa Ruotsin kuninkaan ja Rooman paavin vallattua tämän kolkan veroja maksettiin ensin nahkoina (sanan 'raha' alkuperäinen merkitys), sitten viljana, jne., ja nykyisin FIAT-euroina valtioille, jotka ovat de facto keskuspankin alamaisia.

Ei ole myöskään ollenkaan sama, perustuuko puhtaasti numeerinen FIAT-rahajärjestelmä velkaan (negatiiviseen rahaan) ja positiiviseen korkoon l. eksponentiaaliseen kasvupakkoon, kuten BIS-valuutoissa, vaiko jonninsortin kansalaispalkkaan (positiiviseen rahaan) ja negatiiviseen korkoon, joka ehkäisee rahan keskittymistä harvojen käsiin ja pitää sen liikkeessä. Jälkimmäisestä löytyy monia esimerkkejä paikallisvaluutoista, jotka ovat menestyneet monenkeskisen vaihdon välineinä ja yhteishyvän tuottajina niin hyvin, että valtio ja keskuspankki kielsivät ne väkivaltamonopolinsa turvin. Negatiivisen rahan ja positiivisen koron järjestelmä sisäänrakennettuine kasvupakkoineen on johtanut globalisaatioon hyvässä ja pahassa, mutta kun järjestelmä on globalisoitu ja reaalitalouden kasvun rajat tulevat vastaan, on eettistä ja järkevää elää sovussa suu säkkiä myöten ja vaihtaa rahajärjestelmä sellaiseen, johon ei ole sisäänrakennettu kasvupakkoa. Positiiviseen rahaan ja negatiiviseen korkoon.

Degrowth-kritiikkisi juontuu tämän keskustelun perusteella kasvupakkovaluuttojen kritiikittömästä ihannoinnista, jolle et osaa kuvitella vaihtoehtoja.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #68

Raha on velkasitomus. Nykytekniikan mahdollistamalla kommunikaatiolla se ei ole enää tarpeellinen; vaitokaupat voihtaisiin merkataan ilmankin rahan välitystä.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari Vastaus kommenttiin #68

Babyloniassa oli savitauluja, joihin oli nuolenpääkirjoituksella kirjattu esim. omistajan "tilisaldo", josta hän saattoi esim. Tyyrokseen tultuaan ja taulua näyttäen "nostaa varoja". Rahan sovellutus sekin. Kaupan helpottamiseksi, muttei kuitenkaan yhteisvaluutan luomiseksi. :D

Voisihan tällaista nimittää esim. "oikeaksi todistetuksi tiliotteeksi"?

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Meidän käy kuin Sopulilauman . Lisäännytään aikamme kunnes ruoka loppuu ja hävitään pois suurelta osin. Pitkittääksemme asiaa,olis arvojen muututtava,mikä ei todennäköisesti tule tapahtumaan,vaan jatketaan turhaa mieletöntä kuluttamista. Kunmaailma nyt globaalisti kilpailee meillekin perinteisillä aloilla,niin emmehän kykene vastaamaan siihen tällä elintasolla. Uusia tuotteita ei tule sitä vauhtia,että pysyvämpiä työpaikkoja syntyisi,joten pätkätöiksi menee ja yhä useampia aloja on hallittava,mikäli aikoo pärjätä työmarkkinoilla. Siksipä maatamme pitäis asuttaa uudelleen ja siirtyä pitkälle omavaraistalouteen. Suuret miljoonavelkaiset tilat,jotka elää EU-tuilla ovat älyttömyyttä. Pientiloihin siirtymisenhän ei tarvitse tarkoittaa sitä,miten jotkut sen kuvaa,eli "kuokka käteen",vaan koneita vois käyttää sopivassa määrin,eikä myöskään sitä,että kaikkien olis nyt hyökättävä maalle.

Kyllä on mieletöntä,ettätäällä Pohjolassa pitäis kantaa huolta koko maailman ongelmista ja köyhyydestä. Juuri kun koit tehneesi velvollisuutesi ja annoit keräykseen rahaa,niin uusi avuntarvitsija huutaa. Jotkut kokoaa omaisuuksia,mutta köyhää hyväsydämistä ihmistä kupataan. Eiköhän unohdeta se globalius ja keskitytä oman maan asioihin. Eikö olis järkevämpää kasvattaa jotain,sen sijaan että räplää joutessaan kännykkää kaiken päivää. Poliitikot huutaa kuin yhdestä suusta:" Työllisyyttä täytyy kohentaa", ilman ainuttakaan järkevää ehdotusta. Kenelle ne huutaa ?
"Tavis"

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Todellakin täysin mieletöntä, että meille tuodaan kahvia ja banaaneja ja tekstiilituotteita maista jossa lapset näkevät nälkää. Sensijaan,että käyttäisivät varojaan omien kansalaisten ruokkimiseen.

Käyttäjän johanneshirvaskoski kuva
Johannes Hirvaskoski

Täällähän käydään merkittävää tulevaisuuskeskustelua. - Eräs oleellinen virhe Tuomas sisältyy kirjoitukseesi. Lainaan sitä tässä:

"" Työn tuottavuuden kasvusta syntyy kuitenkin ”lisäarvo”, joka on ennallaan pysyneen tuotannon ja pienentyneen työpanoksen erotus. Tämä arvonlisäys vastaa käytännössä talouskasvua. ""

Talouskasvua ei synny ennallaan pysyvästä tuotannosta ja pienentyneestä työpanoksesta taikka muista panoksista. Tuottavuuden hyvödyntäminen näin johtaa nimenomaan talouslaskuun. Siis vaihdannan volyymin pienenemiseen. Ainoa tapa jolla tuottavuuden kasvu käytännössä synnyttää talouskasvua, on se että tuotanto kasvaa. Se voi kasvaa määrällisesti tai laadullisesti, mutta kumpikin tapa on resursseja enemmän kuluttavaa, absoluuttisessa mielessä.

Näin tulemme muutostarpeen viimekätiseen perusteluun, joka on systeeminen ja ekologinen, kuten täällä on edellä viitattu. Toki se on myös sosiaalinen.

Se, mitä missään keskustelussa ei yleensä kunnolla havaita, on keskittämisen ja kasvun välinen yhteys - nimenomaan skaalaetujen luomisen eli tehostamisen muodossa. Keskittävä kasvu kuitenkin alleviivaa hyvin sitä, miten resurssien käytön suhteellinen tehostuminen johtaa niiden absoluuttiseen lisäkulutukseen. Tämä näkyy aivan käytännössä vaikkapa pääkaupunkiseudun kulutustasossa ja ilmastopäästöjen tasossa per capita.

Keskustelun jatkaminen maltillisesti on tärkeää. Siksi viittaukset luddiitteihin tai linkolalaiseen maatalousyhteiskuntaan ovat turhia kärjistyksiä. Talous voi olla nykyaikainen ja toimiva ja myös teknologisesti kehittyvä, mutta silti ekologisempi ja sosiaalisempi.

Sille on eräs tärkeä ehto - talouden tulee olla paikallisempaa niin, että tuotanto tapahtuu pääsääntöisesti lähellä kulutusta. Tyypillisesti ei korkean teknologian tuotteissa, joissa tapahtuu oikeaa lisäarvon muodostumista laadullisen erikoistumisen kautta, mutta kylläkin esimerkiksi elntarvikkeissa ja vaikkapa tekstiileissä. Niissä (osassa niitä) ei suhteellinen etu perustu laadulliseen erikoistumiseen, vaan hinta-arbitraasiin.

Etenin tästä nyt samantien vapaakaupan kritiikkiin, mutta toivon että keskustelu laajenee. Kotisivuiltani www.johanneshirvaskoski.fi voi ladata uusalkiolaisen keskustelupaperin. Uusalkiolainen seura on poliittisesti riippumaton keskustelukerho, joka pyrkii kokoontumaan pääkaupunkiseudulla.

Santeri Satama

Kyselytytkimus "huippuekonomisteilta" ei täytä millään muotoa tieteellisen tutkimuksen kriteerejä.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Pitäisi ottaa huomioon ja huolehtia muistakin lajeista. Ei ihmisen tarkoitus ole "hyödyntää" loppuun koko muuta luomakunta.

Santeri Satama

Voittajat kirjoittavat historian, joten "luddiitti" on nykyään propagandistinen heitto naivista teknologianvastaisuudesta. Luddiittikapian todellinen historia on sitäkin mielenkiintoisempi, kyseessähän oli luokkasota, jossa rahavalta valtion tuella halusi keskittää tuotannon suurpääoman haltuun ja korvata ja syrjäyttää itsenäisten ammatinharjoittajien hajautetun tuotannon ja alistaa itsenäiset ammatinharjoittajat suurpääoman palkkaorjiksi, proletariaatiksi. Eli "keskittävä kasvu", kuten sanot. Ja luddiittikapinan aikoihin suurempi osa Brittihallituksen sotajoukoista oli käymässä sisällissotaa kuin Espanjassa taistelemassa Napoleonia vastaan: http://en.wikipedia.org/wiki/Luddite

Kaikessa tuotannossa käytetään teknologiaa, joten luddiitit eivät suinkaan olleet teknologiavastaisia. Mutta kun puhutaan "korkeasta" ja "matalasta" teknologiasta, merkitysero ei riipu teknologian tehokkuudesta ja hienostuneisuudesta, tai tuotteiden laadusta. Vaan ero on lähinnä yhteiskunnallinen ja poliittinen: korkea teknologia on keskitettyä ja suuntautuu ylhäältä alas, matala teknologia on hajautettua ruohonjuuritason teknologiaa, joka ei ole keskusvallan valtaeliitin hallitsemaa. Eli tässä merkityksessä esim. Microsoftin Windows on korkeaa teknologiaa, Linux matalaa teknologiaa. Ylhäällä mainittu suunniteltu toiminnan lakkaaminen on korkean teknologian tuotteiden ominaisuus, ei kestämään tehtyjen matalan teknologiasn tuotteiden ominaisuus.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Tarkoittaako kirjoittaja reaalitalouden kasvua vai kokonaistalouden, josta reaalitalouden osuus lienee enää prosentin luokkaa?

Yleensä talouskasvusta puhuttaessa tarkoitetaan kokonaistalouden kasvua unohtaen yllämainittu tosiseikka, eikä sellainen talouskasvu hyödytä muita kuin finanssipelureita. Reaalitaloudella on sen sijaan vastine todellisuudessa, kuten työ ja materiaalinen tai immateriaalinen omaisuus. Eikä mikä tahansa työ ja sen tulos silti hyödytä meitä: talous kasvaa silloinkin jos valmistamme miljoonittain propellihattua ja miljoonat ostavat niitä.

Jos keskitymme propellihattujen myymiseen toisillemme, kuka silloin hoitaa lapset ja vanhukset, opettaa tai huolehtii terveydestämme? Sillä sehän ei ole "tuottavaa" ja siten talouskasvua edistävää työtä.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Mark, kuvauksesi sopii sosialistiseen talousmalliin, missä virkamiehet määrittävät tuotettavat ja sitä kautta kulutettavat tavarat. Markkinataloudessa kuluttajat määräävät. Jos he haluavat propellihattuja, niin niitä varmasti tehdään (ellei valtio kiellä niiden valmistusta). Taloustiede ei ota kantaa kuluttajien haluihin (preferensseihi) eikä niiden "järkevyyteen". Se vaan toteaa niiden olemassaolon.

Käyttäjän kyy kuva
Mark Andersson

Eli jos markkinat saisivat kokonaan määrätä, iso osa vanhuksista ja lapsista jäisi hoitamatta, samoin koulutus ja terveydenhoito, koska ne eivät istu markkinatalouden pirtaan kuin varakkaimpien osalta?

Jos vähävaraisista huolehtiminen on mielestäsi sosialismia, olkoon sitten niin.

Käyttäjän htoyri kuva
Hannu Töyri Vastaus kommenttiin #55

Et Mark taida oikein tuntea Suomen talous- jas sosiaalihistoriaa. Päivähoitojärjestelmä luotiin pääasiallisesti siitä syystä, että naiset pääsivät töihin, koska heidän työpanosta tarvittiin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Markkinatalodessa kuluttajat eivät määrä tuotantoa vaan valitsevat valikoimista mitä tuotetaan ja mitä manipuloimalla saadaan haluamaan.
Harvoin tuotetaan mitään kuluttajien toivomuksesta. Propellerihatut käyvät kaupaksi, jos niistä onnistutaan tekemään muotitrendiä. Muutoin ne menevät kaatopaikalle.

Käyttäjän htoyri kuva
Hannu Töyri

En tiedä kuinka paljon Attacissa on sisäistetty degrowth ajattelu, mutta kehitysmaa keskustelussa on tullut esille se ajatus, että kehitysmaiden elintason nostossas kokonaistuotantomäärä ei saa kasvaa. Sehän merkitsee elintason siirtämistä kehittyneistä maista vähemmän kehittyneisiin. Länsi-Euroopasta on jo tullut tässä elintason luovuttamissa "first degrowth", eikä siihen osallistu "vähän aikaa sitten vaurastuneet" eli Afrikan, lähi-idän ja Aasian rikkaat. Ketkä sitten länsi-Euoroopassa?

Santeri Satama

Fossiilienergian kulutus on laskenut rajusti USA:ssa ja EU:ssa vuodesta 2008 lähtien, samalla kun se on noussut mm. Kiinassa, Intiassa ja viejämaissa. Ei liene puhdas sattuma, että EU:ssa riippuvaisimpia tuodusta fossiilienergiasta ovat olleet Kreikka, Kypros, Portugali ja Irlanti.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Kun finanssitaloudella menee liian lujaa. Kun asuntojen hinnat alkavat kohota "normaalia" enemmän. Kun pankkien lainananto karkaa käpälistä ja yksityinen kuluttaja saa förskottia omaa työtään vastaan rahoitukselta kulutustavaroihin lähes rajoituksetta. Kun keinottelijat käyttävät finanssipuolen jakamaa pääomaa pikavoittojen tavoitteluun.

Joka helkkarin kerta kun on ollut nopea talouskasvu, luonnottoman nopeasti nouseva taloudellisen aktiviitetin käppyrä on lopulta alkanut lama. Siinä sitä talousoppia. Markkintalous on ainoa toimiva keino, mutta kasvun pitää olla tasaista ja kestävää ja sen pitää pohjautua ensisijaisesti tuotannolle ei pokeriin. Nykyinen suurtyöttömyys on viimeisen -90 laman taustasäteilyä, jota uusi kriisimme ruokkii.

Keskuiluokalla menee toistaiseksi välttävästi tai ainakin tuntuu siltä. Suurtyöttömyys on ikään kuin jäänyt päälle ja "luonnolliseksi asiaksi". Harva oikeastaan tajuaa, että se on kallein yksittäinen menoerä oheiskuluineen, johon julkisia verovaroja palaa. Se tulee kalliiksi jok' ikiselle meistä.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Talouskasvulla ei sen virtaluonteen takia ole varsinaisia fyysisiä rajoitteita. Myllyniemi avasi aikoinaan esimerkillä, missä ringissä taputamme miljardin tuntipalkalla toisiamme selkään. BKT pitää siis sisällään ajatuksen, että parempi olla ottamatta kantaa jonkin järkevyyteen, parempi mitata ensin BKT:n määrä ja tarkastella, mitkä tekijät lisäävät tai vähentävät sitä. Koska iso osa BKT:sta syntyy vapaaehtoisen, markkinavetoisen inhimillisen toiminnan kautta, olisi melkoisen ylimielistä lähteä ensin arvottamaan, mikä on "hyvää tai huonoa BKT:ta".

Mielestäni on helpompi pitää BKT:ta itsessään hyvänä juttuna, ja lähestyä mikrotasolta käsin eli bottoms-up erilaisia mahdollisia ongelmia, kuten ympäristö, resurssit, työllisyys, julkisen sektorin osuus jne. Markkinat tunnetusti epäonnistuvat joillakin alueilla, mutta ei se tee BKT:sta mittarina huonoa.

Luddiitit eivät ihan pihalla ole, sillä globalisaatio itsessään on eräänlainen "teknologia", samaten robotiikka tai keskuspankkien toimet, fiat-raha, johdannaisten tuomat mahdollisuudet lukita, ennakoida, rajoittaa jne. Kaikkia alueita on voitava tarkastella kriittisesti ja jonkinlainen metatavoitelista olisi syytä pitää käytössä.

Fysikaalisesti kestävä (kantokyky).

Yhteiskunnallisesti kestävä (julkisen sektorin pitkän aikavälin tasapaino).

Sosiaalisesti kestävä (tulonjakomekanismin tasapainottaminen kannustavuuden, riskinoton ja käyttöasteen optimoinniksi).

Nykyisiin (globalisaatio, vapaakauppa, finanssikapitalismi) megatrendeihin sopeutuminen, sekä varautuminen myös tuleviin (edelläoleviin voi tulla huomattavia muutoksia).

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Niinpä. BKT syntyy markkinatoiminnan kautta. On se sitten sisämarkkinoiden tai viennin luomaa. Oma käsitykseni on tasainen ja kohtuullinen BKT:n kasvu. Ansioton kuumeneminen ja hintojen nousu kysynnän lisääntyessä esim. asunnoissa on inflaatioon verrattava juitska ei talouskasvua. Jotkut pöhlöt pitävät tätä vapaana markkintaloutena.

Tilanne jossa markkinoilta kaapataan rahaa antamatta mitään tilalle. Pankit toki lainaavat tätä rahaa eteenpäin, mutta köyden pää tulee vastaan yleensä hyvinkin sukkelaan. Kuten asuntokuplissa joka kerta on tapahtunut, muutaman vuoden sisällä.

Mikrotasolla tarkoittanet yksittäistä kuluttajaa, ihmistä, kansalaista ihan miten vain. Loppujen lopuksi lähes kaikki tuotanto perustuu siihen, että loppukäyttäjä on juuri pieni ihminen. Ei Airbus jättijumbon jarrujärjestelmän automatiikan integroinnin ohjelmistoa hydrauliikkajärjestelmään kannata suunnitella ellei yksittäiset ihmiset käyttäisi konetta siirtyessään paikasta toiseen.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Suomen BKT kasvoi kun äskettäin muutettiin sen laskentaperusteet.

Johan Kilpi

Tässä keskustelussa on pidetty tuotteiden suunniteltua vanhenemista kulutusyhteiskunnan syyllisenä. Suunniteltu vanheneminen, tai paremmin suomennettuna suunniteltu käyttöikä, on oikeastaa eräs insinööritaidon näyte. Sitä voi paheksua samoin kuin asesuunnitteluakin, mutta pitäisi muistaa että kummassakin tapauksessa ajava voima on muu kuin insinöörien kekseliäisyys.

Hehkulamppu on usein mainittu esimerkki suunnitellusta vanhenenisesta. Sen taustalla on ihan klassinen kartelli, joita ei voi markkinataloudessa hyväksyä. Mutta aiheuttiko hehkulampun iän rajoittaminen kuluttajille suurempaa haittaa? Tuotteena hehkulamppu saavutti kehityksen huipun joskus 1910-luvulla volframilangan käyttöönoton jälkeen. Kilpailu olisi ollut puhdasta hintakilpailua ja viennyt kaikkien voitot. Käyttöiän pidennys tehdään lankaa paksuntamalla, jolloin valoteho laskee. Tällöin kuluttajan on ostettava useampi lamppu saadakseen saman valotehon ja sähkönkulutus kasvaa. Olisiko ehkä ollutkin niin päin, että kartelli takasi ainakin 1000 tunnin käyttöiän?

Tutkitaanpa hieman kännyköitä. Ensimmäiset kännykät olivat kalliita ja niitä käytettiin 5 vuotta ja ehkä enemmänkin pääasiassa yrityskäytössä. Kännykät kestivätkin. Sitten 2000-luvun alun kännyköiden kehitys lähti sellaiseen vauhtiin kameroiden ja GPS:n avulla, että huomattavan suuri osa asiakkaista vaihtoi kännykkää ennen sen vanhenemista. Mitä miettii silloin valmistaja? Tekeekö hän liian hyviä ja kalliita puhelimia? Liian hyvästä laadusta on tällaisessa markkinatilanteessa enemmän haittaa ympäristölle kuin riittävästä laadusta.

Tuotteen elinkaaren suunnittelu sisältää nykyään tuotteen elin iän sen suunnittelusta kierrätykseen saakka. Joskus 50-luvulla USA:ssa eliniän suunnittelussa on ilmeisesti painottunut kuluttaminen ja uusien ostaminen ilman että uudessa olisi parempia ominaisuuksia. Kuluttajia voi jonkin aikaa huijata varsinkin, jos kilpailua on rajoitettu. En hyväksy suunniteltua vanhenemista edellä mainitussa mielessä. Useimmiten koneiden vikaantumisen taustalla on huono suunnittelu ja nämä tuotteet ajoutuvat sitten pois markkinoilta.

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Voiko olla ikuista talouskasvua? Jos ei niin miksi meillä olisi suurempi oikeus siihen kuin tulevilla sukupolvilla. Miksi me saamme tuhlata uusiutuvia luonnon varoja kasvavaan tahtiin ja lapsiemme pitäisi tyytyä fossiilittomaan aikaan.

Jos hyväksytään talouskasvu niin meidän on puhuttava ikuisen talouskasvun mahdollisuudesta, koska muu olisi aivan moraalitonta lastemme mahdollisuuksien tähden.

Onko ikuinen talouskasvu mahdollinen? Ei ole, ja siihen on looginen syy. Vaikka raha jolla talouskasvu mitataan on virtuaalista, ei talouskasvu / arvokasvu voi olla ikuista reaalimaailmassa.

Eli logiikkaan:

Ikuisen talouskasvun vaatimus voi toteutua vain jos kaikki nykyiset tarpeet (ja palvelut) korvautuvat tulevaisuudessa tarpeilla jotka ovat ”arvokkaampia” kuin nykyiset tarpeet. Eli esim. tavallisen 3 euron ruisleivän korvaa 50 euron ”erikoisspesialhienoruisrieskale” jonka ominaisuudet voidaan katsoa tuottavan lisäarvoa ihmisen ravitsemukseen. Tällöin sen “arvon”nousu ei olisi inflaatiota vaan tosiaankin ”lisäarvoa”. Parturin kerran kuukaudessa tekemän 20 euron siistimisen täytyy korvata jokin ”hyperstylesculpturemuotoilu” 200 euron hintaan ja tämä toimenpide täytyy jokaisen itseään kunnioittavan miehen ottaa kerran viikossa, jotta kehitys olisi ”talouskasvua” jne. Ja seuraavassa sukupolvessa taas jotain vielä erikoisempaa.

Koko ajatus ikuisesta talouskasvusta kuitenkin romahtaa jos löytyy yksikin merkittävä tarve tai palvelu
-jota ei voi korvata muulla palvelulla
-tai siihen ei voi ympätä jatkuvasti lisäarvoa tuottavia ominaisuuksia
-tai sen tuotantoa ei voi tehostaa äärettömyyksiin.

Ja heti tulee mieleen SÄHKÖ! Sähkössä on tulevaisuus - se on selvä - joten se on merkittävä palvelu. Sitä ei tulla korvaamaan millään. Siihen ei voi ympätä mitään ominaisuuksia, jotka antaisivat sille ”lisäarvoa” (jännitteet ja taajuudet, pistorasiat, paristot… on jo keksitty, eikä elektroneille saa rusettia kaulaan että ne olisivat söpömpiä ). Energiaa ei synny tyhjästä ja tuotantotehokkuuden yläraja saavutetaan tuotanto järjestelmien materiaalien kestävyyden kautta ja sijoitetun pääoman tuottovaatimuksen kautta.

Joten kaiken taloudellisen arvon ”kasvun” referenssipisteenä tulee toimimaan sähkö (ja muut vastaavat palvelut ja tuotteet ja se ruisleipäkin). Sähkön osuus taloudessa ei voi huveta äärettömän pieneksi joten lopputulemana on se ettei ikuinen talouskasvu ole edes teoriassa mahdollinen.

Käyttäjän JuhaniAhonen kuva
Juhani Ahonen

Hyviä pointteja, mutta eivät varmaan vakuuta kaikkia talousalan ihmisiä. Tuolla aiemmin lainattiin Galbreitia: "...kutsui taloustiedettä uskomusjärjestelmäksi." Uskonnollisia piirteitä talouskeskustelussa on alkanut ollakin. Kun alkaa ajatella taloutta uskontona, niin mielestäni moni asia saa 'järkevän' selityksen - kuten talouskasvukin. Esim. Jotta olemme talousvanhurskaita, meidän on uskottava talouskasvun uskonkappaleeseen, vaikka järjellä ajatellen tiedämme jatkuvan kasvun olevan mahdotonta.

Käyttäjän htoyri kuva
Hannu Töyri

Voiko olla ikuista talouskasvua? Jos ei niin miksi meillä olisi suurempi oikeus siihen kuin tulevilla sukupolvilla. Miksi me saamme tuhlata uusiutuvia luonnon varoja kasvavaan tahtiin ja lapsiemme pitäisi tyytyä fossiilittomaan aikaan.

Tarkoitit ehkä uusiutumattomia siis fosiilisia? Tai sitten ymmärsin väärin.

Pointtinani on kuitenkin se, että näin, kuten sinä, Pasi Pulkkinen, talouskasvusta ajattelevat ihmiset unohtavat usein, että kehittyvä ydinvoima, neljännen polven tulevaisuuden ydinvoimalat ja ehkä fuusiovoimalat antavat vastauksen tehokkuudessaan tuohon mainitsemaasi ongelmaan yhdessä uusiutuvan energian tuotannon kanssa.

http://www.tekniikkatalous.fi/energia/maailman+suu...

Käyttäjän pasipulkkinen kuva
Pasi Pulkkinen

Kiitos tarkasta huomiosta. Tosiaankin "uusiutumattomia" tarkoitin, senat sakaisin :)

Fissiovoima on siirtymä teknologia fuusiovoimaan, toivottavasti. Fuusiovoima on se teknologia johon ihmisyys kaatuu tai josta se jatkuu. Ilman sitä voidaan "lyödä hanskat tiskiin".

Ikuisesta talouskasvusta: se on looginen mahdottomuus myös "aineettoman arvon kasvun" kautta, kun esittämääni logiikkaa hiukan pyörittää mielessään (arvon kasvu vs. inflaatio). Toki en ota kantaa siihen tuleeko raja vastasn 10, 100 vai 1000 vuoden kuluttua ;)

Käyttäjän donnybird kuva
tuula pakarinen-curry

Itäinen maailma kilpailee läntisen kanssa, sama karuelli pyörii vuoroin
joka maan kolkassa.

Alkuperäinen hehkulamppu palaa edelleen, nyt sata vuotta vanha.
Siitä tehdyt joka vuosikymmen tehdyt heikommat versiot ovat tuoneet
hyvät palkat lukuisille insinööreille.

Jos tuo on talouskasvun perusta, ihmiskunta saastuttaa maan tyhmyyttään.

Degrowth tarkoittaa ennen kaikkea tarpeellisen hyvän, ja kierrätettävän
tavaran tuottoa, ilman kasvun pakkoa. Pörssit olivat yksi maailman huonoin
keksintö, niillä ei ideoida mitään.

Kun islantilaiset viisaat miehet pääsivät kunnon töihin, ja lopettivat
sen rahalaitoken pyörittämisen, varsinainen hyöty alkoi näkymään!

Nykyinen talouskasvu laskee kasvuksi esim. terveydenhuollon tuloksen
kaikilta osiltaan. Ei sairaus ole oikeasti kasvua. Joten käytämme
aivan vääriä mittareita edistyksemme mittaamisessa.

Talous jota pyöritämme, tarkoituksella ajaa kansat alas, kilpa onkin
uusi sota, kuka kaatuu ensin. Hienosti on saatu kaikki sotaan mukaan.
Joka nyt öljydollarin hävitessä on kääntymässä todelliseksi uhkaksi,
koska jokin taho haluaa pitää ohjia omissa rahan kahvoissa.
ihmisillä ei ole arvoa, ei työllä, vain paperiluvuilla. Näinhän se
valtion ja kuntienkin "luvuilla" tehdään maiden alasajoa.

esim. kasvun ideoita turhuutta vai ei

http://www.alibaba.com/showroom/light-bulb-busines...

Käyttäjän TuureParkkinen kuva
Tuure Parkkinen

"Tuottavuuden kasvu ruokkii markkinatalouksissa talouskasvua, joka lisää työpaikkoja. Mitä tapahtuisi, jos talouskasvua ei enää syntyisikään? Työttömyys kasvaisi teknologisen kehityksen vuoksi."

Pitääkö kotitalouden alkaa syödä 7:n ruokalajin illallisia siksi että hankitaan tiskikone? Kasvuriippuvuus ja työnluontiparadigma ovat hupaisaa oireidenhoitoa sille, että kysyntä ei kohtaa tarjontaa yksilötasolla - koska työn YKSIKKÖ on jostain ihmeen syystä ihminen:
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176...
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/179...
rootbug.org/Ns5

Ja jos sitä kasvua nyt oikeasti halutaan, pitää lopettaa liikasäästäminen. Ja itsestäänselvä ratkaisu olisi tehdä säästäminen vähemmän kannattavaksi, eli poistaa korkojen nollaraja - pääoman minimipalkka:
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176...
rootbug.org/Ns3

"Thomas Piketty osoittaa uudessa kirjassaan, että talouskasvun hitaus on suurin yksittäinen tuloeroja kasvattava tekijä, koska se johtaa pääomien kasaantumiseen yhä pienemmälle piirille."

Ratkaisee myös tämän Piketty:n dilemman, kun r (pääoman tuotto) pääsee putoamaan negatiiviseksi eikä talouskasvu ja julkiset infrainvestoinnit enää kapitalisoidu kiinteistöihin eikä alemmat korot kuplauta kiinteistöjä - kun maata verotetaan kunnolla:
http://tuureparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/176...
rootbug.org/Ns1

Toimituksen poiminnat