tmalinen

Keskuspankki ei voi olla valtion rahoituksen lähde

Paul Krugman on verrannut euroalueen kriisinhoitotoimien taustalla olevia näkemyksiä torakoihin: ”aina kun luulet päässeesi niistä eroon, ne putkahtava esiin jostain”. Krugman on ajanut voimakkaasti keynesiläistä elvytystä euroalueen taantuman taittamiseksi. Tämä on kannatettava ajatus. Käydyn keskustelun mukana pinnalle on kuitenkin noussut eräs idea, joka on maailmanhistoriassa kuopattu jo useamman kerran: valtioiden setelirahoitus. Koska edellinen kirjoitukseni ei näyttänyt selventävän setelirahoitukseen liittyvää problematiikkaa riittävästi, teen uuden yrityksen.

Nykyaikaisten talouksien rahanluonti tapahtuu keskuspankin ulkopuolella liikepankkien toimesta. Metallikantaisten rahajärjestelmien aikana rahan määrä oli verrannollinen louhittuihin metalleihin ja kiertävän rahan metallipitoisuuteen. Pankkijärjestelmän kehittyessä pankit alkoivat kerätä talletuksia, joista osan ne lainasivat edelleen. Lainatusta rahasta maksettiin korkoa, joka käytännössä vastasi rahan määrän lisäystä taloudessa. Valtio saattoi lisätä rahan määrää taloudessa painamalla lisää kolikoita, mutta tätä rajoitti metallien louhitun määrän kehitys. Koska rahan määrä oli verrattain joustamatonta, talouden taantumatilanteissa hinnat ja palkat joustivat. Tuottajat pystyivät tuottamaan alhaisemmin kustannuksin ja työllisyys säilyi kohtuullisena. Tuotannon vähentyessä taantumissa, palkat laskivat vastaamaan pienentyneen kysynnän tasoa. Metallikantaisten rahajärjestelmien kohtaloksi muodostuivat hintajäykkyydet. Ammattiliittojen synty ja työilmapiirin muuttuminen ensimmäisen maailmansodan jälkeen johti siihen, että palkat eivät enää joustaneet. Taantumissa työvoiman määrä alkoi joustaa palkkojen sijasta. Tästä johtuen laaja-alainen työttömyys alkoi leimata taantumia. Pelastusta haettiin valtiosta.

1930-luvun suuressa lamassa Yhdysvaltojen liittovaltio kasvatti rooliaan talouden tasapainottajana. Toiset osavaltiot kärsivät lamasta pahemmin kuin toiset, minkä seurauksena liittovaltio alkoi maksaa työttömyyskorvauksia ja tukia. Koska valtion rooli taloudessa kasvoi, syntyi ajatus valtion rahanluontioikeuden käyttämisestä kasvaneiden menojen rahoittamiseen. Abba Lerner julkaisi John Maynard Keynesin ajatuksien pohjalta kehittelemänsä funktionaalisen rahoituksen teorian vuonna 1943.  Lerner argumentoi, että koska valtiolla on monopolioikeus rahan luontiin, voi valtio aina rahoittaa itse itsensä keskuspankin (tms.) kautta. Rahanluontioikeuden avulla valtio voisi aina varmistaa, että taantumissa talouden kokonaiskysyntä ei laskisi ja taloudessa säilyisi täystyöllisyys.

Kaunis idea. Miksi näin ei toimita? Funktionaalinen rahoitusteoria sisälsi kaksi ehtoa, jotka nostavat esille sen ongelmat. Lernerin mukaan valtion tuli (1) lisätä kulutusta taantumissa joko laskemalla veroja tai lisäämällä valtion menoja, sekä laskea kulutusta veroja nostamalla tai valtion menoja leikkaamalla, jos inflaatio kiihtyy. Valtion tuli (2) säädellä korkokantaa lainaamalla ja maksamalla velkaa takaisin siten, että investoinnit vastaavat talouden tarvetta.  Lernerin teorian kompastuskivi oli olettaa, että valtio pystyisi säätelemään veroja talouden tarpeen mukaan. Käytännössä valtion verotus ja menot ovat vaikeita poliittisia kysymyksiä, joiden muuttamiseen liittyy paljon jäykkyyksiä (poliittisia asenteita, lupauksia, jne.). Vaikka poliittiset päättäjät pystyisivät tunnistamaan talouden rahoitustarpeet oikein, mikä on kyseenalaista, vie vaadittavien muutoksien läpivieminen niin paljon aikaa, että niiden tullessa voimaan on talouden tilanne lähes varmasti muuttunut.

Lernerin idean pohjalta syntyi ns. Phillipsin käyrä, joka kuvasi inflaation ja työllisyyden (oletetun) suhteen. Sen mukaan nopeampi inflaatio johti korkeampaan työllisyyteen ja päinvastoin. 1970-luvulle tultaessa Philipsin käyrän mukainen ajattelu oli ajautunut vaikeuksiin. Yhdysvalloissa sekä useissa muissa maissa oli yhtä aikaa sekä nopea inflaatio että korkea työttömyys. Silloin ymmärrettiin, että inflaatio on ns. eteenpäin katsova prosessi. Ihmiset ja työmarkkinajärjestöt muodostavat näkemyksen tulevasta inflaatiosta nykyiseen inflaatioon perustuen. Mikäli havaittu inflaatio on nopeaa, ajatellaan inflaation pysyvän vähintään yhtä nopeana myös tulevaisuudessa. Hintojen noususta tulee tällöin itseään ruokkiva ilmiö, missä nopea inflaatio johtaa nopeaan inflaatioon suurien palkankorotuksien kautta. Tämän vuoksi inflaatiota voidaan säädellä ainoastaan johdonmukaisilla ja uskottavilla toimilla, eli käytännössä keskuspankkien sitoutumisella inflaatiotavoitteeseen. Tullessaan Yhdysvaltojen keskuspankin johtajaksi vuonna 1979, Paul Volcker katkaisi inflaatiokierteen nostamalla keskuspankin ohjauskoron 20 prosenttiin. Yhdysvaltojen talous ajautui taantumaan, mutta inflaatio taittui.

Monet maat ovat toisinaan olleet pakotettuja keskuspankkirahoituksen käyttöön esim. talouskriisien seurauksena. Hetkellisesti käytettynä setelirahoitus on yleensä auttanut taloutta, mutta pidemmällä aikavälillä se on aina johtanut ongelmiin, lähinnä nopeaan inflaatioon. Esimerkiksi kaikki tunnetut hyperinflaatioajanjaksot (jolloin hintojen kuukausittainen nousuvauhti on ollut yli 50 %) ovat syntyneet valtioiden budjettialijäämien setelirahoituksesta. Tämä on historiallinen tosiasia. Lerner itse tunnisti teoriansa rajoitteet ja sen, että setelirahoitus johtaa helposti inflaatioon. Koska setelirahoituksessa valtion budjettirajoite on teoreettinen (keskuspankki pystyy luomaan minkä tahansa summan rahaa koska tahansa), sitä käyttäville poliitikoille on asetettava tiukat rajoitteet. Käytännössä tämä ei ole onnistunut koskaan.

On myös tehtävä selkeä ero Yhdysvaltojen ja Japanin keskuspankkien harjoittaman määrällisen keventämisen ja setelirahoituksen välille. Setelirahoituksessa valtio lainaa suoraan keskuspankista, mutta määrällisessä keventämisessä keskuspankki pyrkii manipuloimaan talouden korkokantaa. Keskuspankki toisin sanoen toimii funktionaalisen rahoituksen teorian toisen ehdon mukaisesti. Keskuspankki kuitenkin tekee päätökset, eivät poliitikot. Tämä on ratkaiseva ero. Määrällinen keventäminen on (korkeintaan) epäsuoraa setelirahoitusta, eikä suinkaan ongelmatonta.

Valtion ei nykyisen rahajärjestelmän puitteissa tarvitsisi lainata alijäämiään rahoitusmarkkinoilta. Teoreettisesti voidaan myös osoittaa, että valtion keskuspankkirahoitus johtaa talouden kannalta optimaaliseen lopputulokseen ja täystyöllisyyteen. Käytännössä sekä poliittinen päätöksenteko että talouden toiminta on täynnä erilaisia jäykkyyksiä, minkä vuoksi talouden tehokas ohjaaminen poliittisen päätöksenteon kautta on utopiaa. Kun tähän lisätään keskuspankkirahoitus, on utopialla taipumus muuttua dystopiaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (63 kommenttia)

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Tässä kommentissa epämääräisiä ja mahdollisesti pahasti virheellisiä käsityksiäni aiheeseen liittyen:

Valtiot ovat myöntäneet oikeuden rahanluomiseen keskuspankkien välityksellä kaikille, jotka voivat velkaantua. Olennaista on että rahaa luodaan korkoa vastaan, jolloin rahanmäärän lisäys on suhteessa rahan olemassa olevaan kysyntään. Valtion setelirahoituspäätöksessä ei kiinnitetä huomiota kysyntään koron vuoksi.

Mielestäni puhtaasti teoreettisesta näkökulmasta mikäli valtio olisi optimaalinen yhteiskunnallisia päätöksiä tuottava taho, olisi järkevämpää harjoittaa setelirahoitusta kuin korollista velkaantumista.

Koron merkitys valtion taloudessa on rajoittaa valtion epäoptimaalisia päätöksiä. Markkinat tietävät, jos valtio aikoo käyttää luodun rahan huonosti. Korkojen kasvun varominen niin sanotusti ehkäisee valtioiden tekemiä huonoja päätöksiä.

Valtion setelirahoitusta vastustava pääargumentti on seuraava:

Valtio ei kykene tekemään hyviä päätöksiä - joten valtio täytyy alistaa markkinavoimille, setelirahoitus täytyy kieltää.

Mikä tässä argumentissa on vikana?

Lopuksi muutamia pähkinöitä mietittäväksi:

1. Mitä eroa on verotuksen korottamisella ja (jatkuvalla) setelirahoituksella?
2. Mitä eroa on setelirahoituksella ja sisäisellä devalvaatiolla ylivelkaantuneen kotitalouden näkökulmasta?
3. Mitä eroa on korottomalla setelirahoituksella ja korollisella valtion velalla?
4. Mitä eroa on pankin perustamisella ja rahan istellensä lainaamisella suoraan keskuspankilta kuin rahan lainaamisella pankin välityksellä keskuspankilta? Kuka maksaa ja kenen korot? Kenen riski?
5. Kärjistääkö velkamuotoinen endogeeninen rahanluominen sekä talouskasvua että taantumaa? Miksi näin?

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

> 1. Mitä eroa on verotuksen korottamisella ja (jatkuvalla) setelirahoituksella?

Verotus voidaan kohdistaa täsmällisemmin verolajeittain ja omaisuusmäärittäin esimerkiksi niin, että suuria tuloja verotetaan suuremmalta osuudelta kuin pieniä (progressio). Sen sijaan setelirahoituksen aikaansaama käteisen rahan arvonalennus kohdistuu epätasaisemmin ja käytännössä rikkailla on mahdollista ajoissa siirtää omaisuuttaan inflaatiosuojattuun muotoon, kuten maaomaisuudeksi, asunto-omaisuudeksi, luotettavimpien ulkovaltojen lyhytaikaisiin velkapapereihin tai kullaksi.

> 2. Mitä eroa on setelirahoituksella ja sisäisellä devalvaatiolla ylivelkaantuneen kotitalouden näkökulmasta?

Jos velka on omassa valuutassa, niin ylivelkaantuneelle kotitaloudelle setelirahoitus on paljon edullisempi kuin sisäinen devalvaatio. Käytännössä monissa tilanteissa, kuten 1990-luvun laman aikoihin, aivan liian monet velat etenkin pienyrityspuolella olivat sidottuja ulkovaluuttoihin. Jo se, että tällaisia velkoja aletaan ottaa ja myöntää suuressa määrin, ovat varoitusmerkki siitä, että kotimaan valuutta on epäluotettava.

> 3. Mitä eroa on korottomalla setelirahoituksella ja korollisella valtion velalla?

Valtion velkaantuminen yksityiselle sektorille asettaa rajoituksia valtion rahankäytölle.

> 4. Mitä eroa on pankin perustamisella ja rahan itsellensä lainaamisella suoraan keskuspankilta kuin rahan lainaamisella pankin välityksellä keskuspankilta? Kuka maksaa ja kenen korot? Kenen riski?

Kuten edellisessä kohdassa. Veronmaksajat maksavat holtittoman taloudenpidon hinnan joka tapauksessa, myös silloin, jos valtio jättää velat maksamatta, koska siitä menee luottamus markkinoilla.

-----

Mitä tulee itse kirjoitukseen, katson kuitenkin, että siinä on hieman talousoikeistolainen pohjavire ja monia vasemmistolaisempia ratkaisutapoja ja argumentteja on ylenkatsottu. Varma tapa suututtaa vasemmisto pahanpäiväisesti on alkaa sysätä talousongelmia työntekijöiden järjestäytymisoikeuden syyksi. Käytännössä kaikki rikkaat länsimaiset hyvinvointivaltiot onkin rakennettu vahvan ammattiyhdistysliikkeen olemassaolon aikana.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Näin. Joka ainoan kehittyneen talouden takana on ollut kotimarkkinoita tuonnilta suojaava ja vientiä tukeva protektionismi. Ankaralla veroprogressiolla on luotu vahva keskiluokka ja vastaavasti ankaralla keskuspankkirahoituksella syklinen talouskehitys, joka päätyy massiiviseen eriarvoisuuden kasvuun, ellei varakkaimpia saada osallistumaan veronmaksuun.

Nykyisen talouskriisin taustalla on pääomamarkkinoiden upeasti onnistunut suojautuminen valtioiden poliittisilta interventioilta, minkä vääjäämätön lopputulos on koko finanssijärjestelmän ajastettu itsemurha.

Itsarikandin rauhoitteluun on nyt käytetty aikaa 6 vuotta ja rahaa tuhansin miljardein, mutta sitä ei ole saatu edes katolta alas. Annettaisiin nyt hypätä, niin päästäisiin siivoamaan roiskeet ja valjastamaan vakaampi otus tilalle.

Käyttäjän RaikoKarvonen kuva
Raiko Karvonen Vastaus kommenttiin #8

Juuri näin. Olen asiasta samaa mieltä Timon kanssa. Kapitalismi ei voi hyvin nyt kaikesta rahan pumppaamisesta huolimatta ja vaikka pelastuspaketteja on jaettu vähän sinne ja tänne Euroopassa.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Oikeastaan olisi pitänyt jättää nuo lopussa olevat kysymykset kirjoittamatta kun ne harhauttavat keskustelua pois Malisen kirjoituksen aiheesta - sori :), vaikka tavallaan liittyvätkin asiaan.. Minusta Nummelinin kommentti oli aika mielenkiintoista luettavaa. Myöhäistä nyt.. Tässä omia vastauksiani..

1. Talouden toiminta perustuu tietyn rahanmäärän kiertämiseen, mutta se ei edellytä rahanmäärän pysymistä vakiona tai suoraa verrannollisuutta. Korottamalla verotusta valtiolla on mahdollisuus ohjata taloutta säätämällä mistä veroa kannetaan, kuten Nummelinkin kirjoitti, mutta samalla valtio voi kasvattaa osuuttaan suhteessa kokonaiskulutuksesta (Valtion budjetti ja BKT). Tässä suhteessa setelirahoitus on verrannollinen verotuksen kasvattamiseen, sillä matalammalla veroprosentilla ja korkeammalal setelirahoituksella valtion kulutuksen ja BKT:n suhde voi pysyä vakiona. Ja samalla syntyy inflaatiota, eli rahan yksikköön sidottu arvo heikkenee. Mielenkiintoista tämä on minusta myös sen vuoksi, että kun setelirahoitusta harjoitetaan kysyntä rahalle pienenee, mutta koska rahayksikön arvon voidaan olettaa olevan laskeva, tällöin myös korkojen pitäisi kasvaa päinvastoin kuin rahan kysynnästä voisi olettaa. Lieköhän pitää paikkansa. :D

(Koska kysymys on aika vaikea niin kuvitelkaapa seuraava esimerkki: Kaikki verot ovat 0% mutta joka neljännesvuosi valtio painaa lisää rahaa ja hoitaa julkisen sektorin menot sillä tavalla. Ongelmaksi muodostuu ainakin rahan määrän geometrinen kasvu, hyperinflaatio, mutta tuskin sen (ongelmien) välttäminen erityisen haasteellista on, ja tällöin muutenkin inflaationopeus määrittää valtion kulutuksen suhteen sillä rahan ostovoiman lasku on verotukseen verrattavissa - tästä näkökulmasta Nummelinkin mielestäni kirjoitti)

2. Tämä toinen kysymys oli mielestäni vähän huono, sillä sen asettelusta syntyy mielikuva, että setelirahoitus ja sisäinen devalvaatio olisivat jotenkin samanlaisia asioita vaikutuksiltaan. Tarkoitukseni oli ohjata kysymyksen näkökulma sellaiseen muotoon, että jos jotain kuitenkin täytyy tehdä - esimerkiksi sisäinen devalvaatio, niin vaihtoehtoja ei voi sulkea pois pelkästään niiden negatiivisten puolien vuoksi, vaihtoehtojen täytyy olla myös vertailukohteitaan parempia. Sisäinen devalvaatio voi käydä tavallisille ihmisille hyvin vaikeaksi jos kotitaloudet ovat velkaantuneita. Setelirahoituksen suhteen en osaa vastata samaan kysymykseen. Inflaatiokin voidaan nähdä luottotappioina suhteessa korkoon.

3. Markkinavoimat saavat otteen valtion päätöksentekoprosessista, eikä valtio voi (aikaan yhtä helposti) harrastaa holtitonta talouspolitiikkaa.

4. Tällä ajoin takaa samaa kuin Nummelinin vastauksessa. Jos lainaat rahaa omaan investointiisi, silloin oma lehmä on jo ojassa, eikä riski varsinaisesti kasva, jos lisäät vastuihin itsellesi lainatun velan. Lisäksi kun on keskitetty taho joka lainaa useille yksittäisille velallisille, velallisista ne, jotka hoitavat maksunsa, maksavat koroissansa myös maksamatta jättävien luottotappiot. Näin ollen itselleen velkaantumisen ero on pienempi korko :D Mutta samalla kun keskuspankin jatkeena toimivilla pankeilla on tulosvastuu, se rajoittaa huonojen investointien syntymistä. Tavallaan korkomarginaalia maksetaan luottoluokituspalvelusta/-edellytyksestä, mikä (ehkä) ylläpitää talouden vakautta.

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/airbus+lahtee+pankkitoimintaan/201402630787

Anna-Leena Nieminen

Vasemmisto onkin kuin pilalle hemmoteltu pikkulapsi. Se saa raivokohtauksen, jos heidän etuoikeuksiin puututaan. Kyseessä on siis nimenomaan etuoikeus eli ay-liikkeen laillinen erityisasema eikä siis kyse oikeudesta järjestäytyä.

Tämän kyseenalaisen etuoikeuden eli kartellin avulla ay-liike voi vaatia vaikka minkälaisia palkankorotuksia tuottavuudesta riippumatta.

Tämän lystin seurauksena on yhä kasvava työttömien armeija.

Käyttäjän KajRisberg kuva
Kaj Risberg

"Valtio ei kykene tekemään hyviä päätöksiä - joten valtio täytyy alistaa markkinavoimille, setelirahoitus täytyy kieltää.

Mikä tässä argumentissa on vikana?"

a) Tuo ei kiellä 'setelirahoitusta,' vaan antaa yksityisille pankeille siihen monopolin.
b) Valtiosta voi tulla maksukyvytön, jolloin
c) Talouden 'suunnittelu' tapahtuu pankeissa, niiden eduksi, mikä eri kuin talouden etu.
d) Poliittinen valta siirtyy pois eduskunnasta.
e) 'Markkinavoimat' eivät tarkoita hyviä päätöksiä, vaan lähinnä finanssisektorin etua. Mikä on suurelta osin vastakkainen reaalitalouden edulle.
f) Jos kuuntelee keskustelua, ei vaikuta siltä, että kansa toivoisi inflaatiota.
g) Valtion velka ei ole tämän kriisin syy. Se tuskin koskaan sitä ollut missään, muuten kuin silloín, kun sillä on rahoitettu sotapolitiikkaa. Sitä suomalaiset tuskin kannattavat.
h) Valtio tekee lukuisia hyviä päätöksiä. Se rakentaa teitä, rautateitä, sairaaloita ja muuta palveluita yksityisen sektorin käyttöön.

Käyttäjän KajRisberg kuva
Kaj Risberg

Vastaus B

"1. Mitä eroa on verotuksen korottamisella ja (jatkuvalla) setelirahoituksella?"

Ne ovat päinvastaisia asioita.

"2. Mitä eroa on setelirahoituksella ja sisäisellä devalvaatiolla ylivelkaantuneen kotitalouden näkökulmasta?"

Sisäinen devalvaatio tietenkin kasvattaa kotitalouden ja koko yksityisen sektorin velkaantumista. Valtion vaje taas supistaa yksityisen sektorin velkaantumista.

"3. Mitä eroa on korottomalla setelirahoituksella ja korollisella valtion velalla?"

Jos valtio ei itse luo rahaa, se voi joutua maksukyvyttömksi. Jolloin pankit takavarikoivat siltä perusinfrastruktuurin.

"4. Mitä eroa on pankin perustamisella ja rahan istellensä lainaamisella suoraan keskuspankilta kuin rahan lainaamisella pankin välityksellä keskuspankilta? Kuka maksaa ja kenen korot? Kenen riski?"

Oman pankin välityksellä? Ei mitään eroa.

"5. Kärjistääkö velkamuotoinen endogeeninen rahanluominen sekä talouskasvua että taantumaa? Miksi näin?"

Kyllä. Koska velat otetaan pääasiassa finanssisektorille kuten asuntolainoiksi. Jolloin syntyy hintakuplia, jotka johtavat velkadeflaatioon. Velka pitäisi käyttää reaalitalouden laite- ym. investointeihin. Talouskasvua ne kiihdyttävät, koska jokainen luotto on rahan määrän lisäys, eli kysynnän lisäys.

Hannu Töyri

Kiitos, tätä tarvitaan. Myös meidän taviksien on hyvä oppia vähän kansantaloudesta. Itse asiassa se on velvollisuus jos meillä on äänioikeus.

Petteri Sahinjoki

1. Eikös tämä nykyinen liikepankki rahoitus sitten johda inflaatioon ? Katseleppa vaikka asuntojen hintojen nousua, eikö muka ole ollut inflaatiota ?

2.Tämä nykyinen systeemi, jossa yksityiset liikepankit käytännössä itse päättävät keitä rahoittavat, tai rahoittavatko ketään, on täysin vallansiirto pois valtioilta.

Suomenkaan valtiolla ei ole enää omaa rahapolitiikkaa ja siten Suomi on ollut jo kauan (maanpetturi Koiviston) ajoista lähtien ollut täysin alisteinen kasaarijuutalaiselle rahanväärennösrikollisuudelle.

Uusliberalismi on juutalaisen rahaeliitin luomuksia ja sen työkaluja, joiden avulla ihmisestä on määrä tehdä rotta, todella alhainen olio orjaksi ja lampaaksi New World Orderiin.

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

"Vaikka poliittiset päättäjät pystyisivät tunnistamaan talouden rahoitustarpeet oikein, mikä on kyseenalaista, vie vaadittavien muutoksien läpivieminen niin paljon aikaa, että niiden tullessa voimaan on talouden tilanne lähes varmasti muuttunut."

Mielestäni juuri tuossa lauseessa on villakoiran ydin. Nykyinen tiedonvälitys yhdistettynä suurien kehittyvien talousalueitten (erityisesti Kiina ja muutkin BRIC-maat)omaperäiseen rahapolitiikkaan sekä entisten veturivaltioiden voimakkaasti verkottuneeseen (toiminnot useilla valuutta-alueilla) reaalitalouteen, on niin voimakkaassa jatkuvassa muutoksessa, ettei tilannetta perinteisin rahapoliittisin keinoin pystytä hallitsemaan. Olkoon Japani tästä yksi esimerkki, missä jo 80-luvulla tuotannollisesta toiminnasta 75 % tapahtui toimittajaverkostoissa (meillä se oli silloin luokkaa 15 %). Ja mikä on Argentiinan tilanne nyt; valtio joka oli yksi maailman vauraimmista. Milloin Islanti saa luottamuksen takaisin - velkojien (lähinnä UK ja Hollanti) hätistellessä "omasta mielestään oikeutetuilla" lähes 7 miljardin euron saatavillaan.

Onnistuuko euromaat luomaan sellaisen tavan toimia, millä tuetaan reaalitaloutta ja säädellään rahataloutta niin, että pärjättäisiin muutamia kymmeniä vuosia. En pidä tätä mahdottomana, vaikka työttömyysluvut ovat ja pysyvät korkeina.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Koko lähestymistapa on relevantti ainoastaan taloustieteilijän näkökulmasta. Ajattelu on täysin nurinkurinen, koska välineestä on tehty itse päämäärä.

Nykyisellä sovelluksella kaikki todelliset päämäärät ovat uhattuina. Yhteiskuntien sosiaalinen kestävyys on täysin retuperällä. Huoltovarmuus on uhattuna. Ekologia on uhattuna. Turvallisuus on uhattuna. Ruoan tuotanto on uhattuna. Puolueeton tutkimus ja tuotekehitys ovat uhattuina. Yksilönoikeudet ovat enää jotain pakollista saastaa siellä laatikon pohjalla.

Vain uusilla ja voittomahdollisuuksia luovilla innovaatioilla on merkitystä. Kukaan ei ole halukas rahoittamaan markkinaehtoisesti alhaisemman tuottavuuden aloja, jotka lopulta ovat elämän ja kuoleman kysymys koko ihmiskunnalle.

Minun järkeeni ei istu, että yliopiston tutkija käyttää aikaansa selvittämään, miksi joku talousteoria ei toimi.

Minä haluan nähdä taloustieteilijän, joka osallistuu sellaisen talousjärjestelmän kehittämiseen, jolla voidaan lisätä yhteiskunnallista kestävyyttä tarpeelliseksi katsottujen organisaatioiden kautta, mahdollisesti yksilöllisen perustulon antamilla lisävapauksilla.

Tarvitsemme tarve- ja resurssiperustaisen yhteiskunta- ja talousjärjestelmän, eikä mielikuvituksellista vedonlyöntijärjestelmää, jonka keskiössä liehuvat vastuuttomat investointipankkiirit.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff

"Vain uusilla ja voittomahdollisuuksia luovilla innovaatioilla on merkitystä. Kukaan ei ole halukas rahoittamaan markkinaehtoisesti alhaisemman tuottavuuden aloja, jotka lopulta ovat elämän ja kuoleman kysymys koko ihmiskunnalle."

Oikein osuva analyysi, ja kertoo myös siitä, kuinka irrallinen kapitalistinen talousjärjestelmä on yhteiskunnallisesta perustastaan. Se leijuu pilvissä, vaikka ratkaisut löytyy maan pinnalta, läheltä, melko yksinkertaisistakin asioista. Tämän kapitalismi haluaa kiertää, koska vain jatkuvien voittojen etsiminen palvelee systeemiä.

"Tarvitsemme tarve- ja resurssiperustaisen yhteiskunta- ja talousjärjestelmän, eikä mielikuvituksellista vedonlyöntijärjestelmää, jonka keskiössä liehuvat vastuuttomat investointipankkiirit."

Tilanne on juuri tämä, eli talous pitää linkittää yhdeksi välineeksi siinä kokonaisuudessa, joka on yhteiskunta ja sen kehittäminen.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Vastaan pelkästään otsikkoon..keskuspankki on nykyisessä järjestelmässä aina valtion rahoituksen lähde ja se tulee olemaan niin kauan,kun yhteisöt eli valtiot haluavat,että heillä on oma raha.

Nythän kiikastaa siitä mitä kautta tätä rahan lähdettä käytetään.

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Voit hyvin olla oikeassa itse asiassa. Mutta perusteluina "poliitikot pettävät kuitenkin aina" ja "Zimbabwen hyperinflaatio" eivät kuitenkaan ole mielestäni kovin aukottomia. Erityisesti kun debatin toinen osapuoli esittää huomattavasti eritellympiä ja analyyttisempiä argumentteja oman käsityksensä tueksi:

http://rahajatalous.wordpress.com/2014/02/09/holyn...

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Ajatuksena oli, että en kommentoi, mutta ehkä rikon nyt sen periaatteen.

Ahokkaan kuvaus on analyyttinen eikä funktionaalisen teorian kauneudessa ole mitään vikaa. Vika on sen sijaan toteutuksessa. Ote Ahokkaan tekstistä:

"Jos alijäämiä ei keskuspankista lainaamisen yhteydessä päästetä kasvaman niin suuriksi, että tuotantoresurssit tulevat vastaan, kasvattaa lisääntynyt ostovoima jatkuvasti hyödykkeiden tarjontaa."

Tämä on se asia, mikä Lerneriä huoletti ja mikä on osoittautunut mahdottomaksi ratkaista. Tuotantoresurssien käyttöastetta on mahdoton mitata reaaliaikaisesti. Usein tämä ns. tuotantokuilu tiedetään vasta useiden vuosien päästä. Tämä on suuri ongelma ja sen takia Ahokas ohittaa sen nopeasti.

Teorian ei kannata antaa hämätä, koska se on vain sitä. Teoriaa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Eli funktionaalisin tapa on sittenkin nostaa rahansa käteisenä ulos pankista ja lopettaa verojen maksaminen, koska näin voidaan tehokkaimmin järjestää kysyntä ja tarjonta vastaamaan toisiaan.

On jotenkin sääli, että yksityiset yhteisöt pakotetaan luomaan omia rahasovelluksiaan, koska valtio ja keskuspankki eivät enää kykene hoitamaan niille aikanaan annettuja tehtäviä.

Teoreetikoidenkaan rahoittaminen verovaroista ei tunnu kovin tarkoituksenmukaiselta, jos niistä ei koidu mitään käytännön hyötyjä. Markkinaehtoisesti sellaisilla teoreetikoilla on taipumusta nälkiintyä.

Löytyisikö mitään tutustumisen arvoisia kirjallisuusviitteitä edes?

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen

Eli teoria on sinänsä toimiva, mutta ongelmaksi muodostuu resurssien käyttöasteen mittaaminen reaaliaikaisesti?

Mistä seuraa väistämättä kaksi kysymystä:

- Onko todella niin, ettei nykyaikaisella taloustieteellä ole mitään aavistusta missä määrin tuotantoresurssit ovat taloudessa vajaakäytössä. Hyväksyn mukisematta ajatuksen, että kovin tarkasti tällaista ei historiallisessa ajassa välttämättä pystytä sanomaan, mutta luulisi kuitenkin olevan mahdollisuuksia jonkinalaisiin likiarvoihin.

- Mitä seuraa jos arviot eivät sitten ole ihan tarkkoja ja vedetään maltillisesti yli? Tuskin hyperinflaatio (joka kuitenkin on historiallinen poikkeustapaus) välittömästi hyppää niskaan tilanteessa, jossa resurssien puolelta jousto alkaa loppua. Eihän se toimi niin silloinkaan kun yksityisen kysynnän ajamana talouden resurssit tulevat lähelle täyttä käyttöastetta. Väistämättähän jonkinasteista inflaatiota siinä tilanteessa aiheutuu, mutta missä kohti se karkaa käsistä niin pahasti, että vahingot ylittävät keskuspankkirahoituksen hyvät puolet? Eli tuossa lienee väistämättä tiettyä pelivaraa, ennenkuin pahempiin ongelmiin ajaudutaan. Ja nykyään kuitenkin aika yleisesti ajatellaan, ettei pieni inflaatio ole se pahin vaihtoehto.

Olen ilman muuta tekstisi(kin) pohjalta vakuuttunu siitä, että mikäli valtio alkaa innosta piukeana lisätä rahaa talouteen vailla huolta huomisesta, niin valtavia ongelmia seuraa. Sen sijaan perustelusi eivät mielestäni vielä osoita, että keskuspankkirahoitus maltillisesti käytettynä tukemassa ja täydentämässä markkinaehtoista rahoitusta johtaisi väistämättä minkäänlaisiin ongelmiin.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen Vastaus kommenttiin #17

Talous on dynaaminen kokonaisuus. Tuotantopotentiaali ei siitä johtuen myöskään ole mitenkään yksiselitteinen käsite. Kyllä siitä arvioita reaaliaikaisena tehdään, mutta ne ovat vain likiarvoja, jotka varmistuvat huomattavasti myöhemmin. Mikä esimerkiksi olisi Suomen "luonnollinen" työttömyysaste tai BKT:n kasvuvauhti?

Kaikki tivistyy kysymykseen: haluammeko antaa poliitikoille "avoimen shekin"?

Käyttäjän valtteriaaltonen kuva
Valtteri Aaltonen Vastaus kommenttiin #23

Aivan. Olen samaa mieltä, että avoimen shekin antaminen poliitikoille on aina riski ja ymmärrän hyvin epäilykset tämän suhteen. Se on silti aika eri asia kuin että "keskuspankki ei voi olla valtion rahoituksen lähde".

Poliitikoillahan on jo nyt melko avoin shekki moneen asiaan ja sitä käytetään hyvin eri tavoin eri poliittisissa kulttuureissa (viittaus esim. Kreikkaan). Kyllä poliitikot saavat nykysysteemilläkin halutessaan talouden tosi kuralle.

Poliitikkojen toimien hillitsemiseksi voi olla kuitenkin myös erilaisia keinoja. Jos siis kerran keskuspankkirahoitus voi oikein käytettynä olla toimiva ja hyödyllinen järjestelmä, niin silloin pitää ainakin olla mahdollisuus keskustella vaihtoehtoisista keinoista siihen liittyvien riskien hallitsemiseksi, eikä vain julistaa sitä mahdottomaksi.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen Vastaus kommenttiin #37

Keskuspankin setelirahoituksessa ei ole vaihtoehtoja. Sitä joko tehdään tai sitten ei. Määrällinen keventäminen, jolla vaikutetaan valtionvelan korkoon, on sitten eri asia. Vastaan alla tarkemmin tähän.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #23

Avoin shekki nykyrakenteissa olisi sulaa hulluutta. Asia nähdäkseni on ratkaistavissa hallinnon hajauttamisella maakuntatasolle, joka organisoituu tarkoituksenmukaisiin yksiköihin toteuttamaan alueellista strategiaa.

Demokratia muuttuu paljon suorempaan muotoon ja silloin voidaan keskustella, mitä on mielekästä tuottaa ja kenen toimesta. Tuottaja voi olla yritys, osuuskunta, kunta tai yksittäinen elinkeinon harjoittaja, mutta rahoitus kohdentuisi kuitenkin kohtuullisen järkeviin hankkeisiin ja työllisyysnäkökulmakin tulisi huomioiduksi aivan eri tavalla.

Jatkuva talouskasvu keskeisenä tavoitteena vaatisi näin maallikkonäkökulmasta aika paljon nykyistä painavampia perusteluja. Mitään yksittäistä palikkaa siirtämällä tämä kokonaisuus ei ala toimimaan.

Ei siis hajoita ja hallitse, vaan hajauta hallitusti.

Käyttäjän TimoSotikoff kuva
Timo Sotikoff Vastaus kommenttiin #42

Näin se todellakin on, tuleva keskuspankkirahoitus tarvitsee taakseen ilman muuta myös täysin uudistetut demokratian rakenteet. Suoraa, avoimen keskustelun kautta järjestyvää uudenlaista, aitoa demokratiaa sekä myös uudistettuja edustuksellisia demokratiarakenteita. Jos jatketaan nykymallilla, lopputulos voi olla katastrofi. Hyvä paikka uudistaa ja tuulettaa viimein brezneviläisyys pois kaikista hallintokoneistoista. Oikeaa edistyksellistä demokratiaa ja vahvistettua paikallista päätöksentekoa tilalle. Sillon rahoitukset kohdentuu oikeisiin tarpeisiin, oikeilla resursseilla.

Käyttäjän wespa kuva
Vesa Äijälä

Mielestäni Suomen Valtion ei pitäisi koskaan ottaa velkaa/lainaa keskuspankeilta. Koska tyhmäkin sen tietää, että velka/laina on aina tappiota ja voi johtaa vain siihen, että tulee takkiin.

Sen sijaan valtion tai ihmisten pitäisi itse alkaa luomaan rahaa.

Islannissa ollaan vähän asioissa edellä. Siellä lahjotetaan jokaiselle kansalaiselle Auroracoineja, joka on siis digitaalinen valuutta. Bitcoinien tyyliin arvon odotetaan kasvavan ja tästä hyötyy jokainen islantilainen.
http://www.auroracoin.org/ (kyseessä on indepentend projekti, eikä valtion oma)

Samanlaista ideaa pyörittelin tässä muutamia viikkoja sitten Suomicoinin muodossa. Kyseessä olisi siis perustulo jossa valtion ei tarvitsisi ottaa mitään lainaa, vaan rahaa voitaisiin jakaa digitaalivaluuttana jokaiselle tietty määrä. Valuutan nousu hyödyttäisi myös jokaista suomalaista ja auttaisi mm. opiskelijoita, pienyrityksiä ja työttömiä. Keskuspankkien tapaan raha luotaisiin siis tyhjästä, eikä valtion tarvitsisi maksaa itselleen mitään takaisin...

Käyttäjän mikajakolehmainen kuva
Mika Kolehmainen

Voisihan tuo EKP tehdä saman nykyisessä eurojärjestelmässäkin tähän tapaan: http://mikajakolehmainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/...

Käyttäjän MikkelinMies kuva
Seppo Vartiainen

Tuomakselta ansiokas ja selventävä blogikirjoitus. Rahan arvon muutoksilla ei tehdä hyvinvointia, mutta se voidaan kylläkin sillä tuhota. Hyvinvoinnin perusta on tuottavuuden parantuminen. Maassamme on viime aikoina otettu takapakkia tuottavuuden kehityksessä. Velalla olemme pitäneet elintason entisenlaisena, mutta tulevaisuudessa se tulee vääjäämättä laskemaan. Kurjuuden jakaminen on aikakin dekaadin verran vaikeampaa kuin rahan :)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Rahan arvon muutoksilla ei tehdä hyvinvointia, mutta se voidaan kylläkin sillä tuhota. Hyvinvoinnin perusta on tuottavuuden parantuminen."

Tästähän voikin tehdä johtopäätöksiä euron mielekkyydestä eli EKP:n tavasta tehdä ylikansallista rahapolitiikkaa ideologisesti matala inflaatiotavoite päällimmäisenä.

Joni Seppä

Tarvitaan Nobel-palkittu sosialistinen taloustieteilijä sumentamaan valheiden verkkoon yksinkertaiset asiat.

1. Raha ei ole sama asia kuin vauraus. Kun painokoneilla tai velalla luodaan uutta rahaa ei synny yhtään mitään uutta. Kukaan ihminen ei tee uutta innovaatiota, uutta energiaa ei synny, uutta ruokaa ei viljellä jne.

2. Kun uutta rahaa luodaan tietty määrä se on sama asia kuin että
vastaava summa rahaa varastetaan kaikilta valuutan omistajilta. Tyhjästä luotu määrä valuuttaa jaetaan kierrossa olevan valuutan määrällä ja tämä kertoo kuinka paljon yksi yksikkö valuuttaa menetti arvoaan.

3. Markkinat eivät reagoi rahan arvon laskuun salamannopeasti vastaavalla hintojen nousulla vaan tämä tapahtuu viiveellä. Se taho, joka pääsee ensimmäisenä käsiksi tyhjästä luotuun valuuttaan on tämän prosessin suurin voittaja. Koska tyhjästä luodun rahan aiheuttama hintojen nousu ei ole vielä saavuttanut ketjun alempia portaita, saa tyhjästä luodun valuutan ensimmäinen käyttäjä investoitua rahansa hyödykkeisiin joiden hinta on keinotekoisesti liian alhainen. Hinta on liian alhainen nimenomaan siitä syystä, että uuden tyhjästä luodun rahan aiheuttama hintojen nousu ei ole vielä ehtinyt näkyä hinnoissa.

4. Keinotekoisesti vääristelemällä saatu valuutta johtaa virheinvestointeihin. Tämä johtuu siitä, että markkinahinta ei vasta todellista arvoa johon ei keinotekoinen tyhjästä luotu arvon alennus ole ehtinyt vaikuttaa. Lisäksi velkaelvytys antaa poliitikoille mahdollisuuden ostaa ääniä harjoittamalla siltarumpupolitiikkaa. Nämä investoinnit ovat käytännössä aina puhtaita virheinvestointeja, joita ei rahoitettasi vapailla markkinoilla. Vastaavasti rahaa katoaa myös korruptioon sekä byrokratiaan, kun jo alunperinkin virheinvestoinniksi osoittautuneelle projektille etsitään toteuttajaa.

5. Lopulta markkinahinta korjautuu ajan kanssa. Tämä näkyy kuluttajalle hintojen nousuna yms. Koko tapahtumaketju jää tavalliselta kansalaiselta näkemättä ja hän näkee lopputuloksena ainoastaan hintojen nousun, Rovaniemi-Kemijärvi radan sähköistyksen sekä julkisen sektorin ja byrokratian paisumisen. Velkaelvytys ja setelirahoitus on vain ja ainoastaan piiloverotuksen muoto jolla poliitikot aiheuttavat enemmän tuhoa ääniä ostaakseen kuin jos he eivät olisi tehneet yhtään mitään.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

1. Vauraus ei ole sama kuin raha. Ei vauraus siitä hupene, vaikka rahan arvo laskisi.

2. Vaihda hyvä mies rahasi omaisuudeksi, jos inflaatio huolettaa

3. Miten kokonaiskysynnän laskua korvaava setelirahoitus inflaatiota voisi aiheuttaa.

4. Velkaelvytys ja setelirahoitus ei ole kaiken entisen lisäksi tulvivaa ostovoimaa poliitikoille. Sillähän vain korvataan vaihtoehtoinen rahoitustapa markkinahäiriöiden aiheuttamien vajeiden kattamiseksi.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kiinteä omaisuuskaan ei itsessään edusta vaurautta, koska sen ylläpitäminen aiheuttaa aina jotakin kustannuksia.

Massiivinen setelirahoitus eri talousalueilla on jämähtänyt ylläpitämään sellaisia varallisuusarvoja, jotka eivät houkuttele palkansaajia tai lähimarkkinoilla operoivia yrittäjiä velkaantumaan yhtään lisää, koska kysyntää ei synny minkään sektorin ostovoimaa leikkaamalla.

Yksilötasolla tämä tarkoittaa henkilökohtaisten katastrofien aaltoa, ellei heidän velkojaan mitätöidä tai kompensoida tulonmenetyksiä jollakin tavoin. Meidän, jos kenen, pitäisi ymmärtää, miten katkeria seurauksia tällainen velkatuho aiheuttaa.

Joni Seppä

Vauraus ei hupene, mutta kun rahan arvo laskee niin valuutan omistajien ostovoima pienenee. Yleisesti ottaen pienituloisilla on kaikkein vähiten vaurautta joten heikoimmassa osassa olevat kärsivät eniten. Lisäksi ihmettelen minkä takia inflaatio ei saisi huolettaa tai minkä takia ylipäätään inflaatiota pidetään toivottavana.

Haluaisin nyt, että avaisit hieman muutamaa asiaa. Mikä on "markkinahäiriö"? Mikä aiheuttaa markkinahäiriön? Tuntuu että se on joku taikasana, jonka lausumalla voi sitten perustella mitä tahansa talouden interventioita. Minusta oikea ja todellinen markkinahäiriö on rahan luominen tyhjästä. Se on konkreettisesti mitattavissa oleva asia joka 100% varmuudella vaikuttaa markkinoihin, minun mielestä enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti.

Mistä syntyy vajeet? Eikö vajeet nimenomaan synny tuhlauksesta ja rahan haaskauksesta, nimenomaan yhteisen rahan haaskauksesta. Esimerkiksi korruptio on puhdasta hukkaan heitetty rahaa. Byrokratia on vain säänneltyä korruptiota (virkamies päättää muiden asioista ja vetää palkkansa ja luontaisedut välistä), jonka määrä yhteiskunnassa toivottavasti pyrittäisin minimoimaan. Tässä syntyy luonnollisesti eturistiriita virkamiesten ja yhteisen edun välillä, koska virkamiehen etu on usein säilyttää maksimaalinen byrokratia koska byrokratian karsiminen johtaisi kyseisen virkamiehen irtisanomiseen.

Missä vaiheessa setelirahoitus ei aiheuta inflaatiota? Kärjistetty esimerkki: Valtio X jolla on oma valuutta päättää 1000-kertaistaa kerralla kierrossa olevan valuutan määrän ja maksamalla sillä valtion juoksevat menot. Tässä vaiheessa toivottavasti ymmärrät että kyseinen 1000-kertaistus menee lähes välittömästi hintoihin jolloin kaikki hinnat nousevat välittömästi 1000-kertaisiksi. Nyt haluaisin oikeasti tietää missä kohtaa tarkalleen ottaen näin ei tapahdukaan? Mikä on se tarkka tyhjästä luodun rahan hinta joka ei lopulta päädykään kuluttajahintoihin? Miten tarkalleen ottaen tämä asia kääntyy päinvastaiseksi jos rahaa luodaan tipoittain tyhjästä? Hinnathan ovat nousseet siten että markka on muuttunut euroksi vaikka aikoinaan eroa oli n. 6 yksikköä. Missä kohtaa tarkalleen kuu muuttuu juustoksi, eli rahan luominen tyhjästä ei lopulta valukaan hintojen nousuun?

Mikä aiheuttaa mielestäsi inflaatiota jos se ei ole rahan luominen tyhjästä ja se, että sillä pidetään keinotekoisesti yllä kestämättömiä rakenteita kuten esimerkiksi julkista sektoria joka käsittää n. 60% bkt:sta? Minkä takia inflaatio on toivottavaa? Miksi Keynes tarkalleen ottaen oli oikeassa, koska kriittisiä ääniä keynesiläiselle politiikalle on runsaasti, enkä puhu nyt marxilaisita teorioista. Aivan kuin Keynes olisi nykyajan Marx, ts. tietyn porukan kyseenalaistamaton totuus jolla perustellaan julkisen sektorin tuhlausta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #43

Edelleenkään julkinen sektori ei käsitä 60% BKT:sta. Hyvänen aika..muuten fiksuja juttuja heität,mutta tuo vie kyllä uskottavuuden. Siis fiksuja juttuja suoraan talousteoreettikkojen kirjoista opittuna :)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

1. kohtaan..

osaatko kertoa miksi rahamäärän kasvu korreloi työllisyyden kasvun kanssa?

Jos ja kun se korreloi työllisyyden kanssa,niin eikö silloin tämä "ylimääräinen" (jostakin tasosta mitattuna) raha muodosta vaurautta? Koska edelleen..työ on ainoa tekijä taloudessa globaalissa tai paikallisessa joka luo vaurautta.

Muutatko kantaasi vai pysytkö lausahduksessasi?

Jussi Suomalainen

"1. Raha ei ole sama asia kuin vauraus. Kun painokoneilla tai velalla luodaan uutta rahaa ei synny yhtään mitään uutta. Kukaan ihminen ei tee uutta innovaatiota, uutta energiaa ei synny, uutta ruokaa ei viljellä jne.

2. Kun uutta rahaa luodaan tietty määrä se on sama asia kuin että
vastaava summa rahaa varastetaan kaikilta valuutan omistajilta. Tyhjästä luotu määrä valuuttaa jaetaan kierrossa olevan valuutan määrällä ja tämä kertoo kuinka paljon yksi yksikkö valuuttaa menetti arvoaan."

Nuo kaksi "pykälää" riittää selittämään koko maailman talouden toiminta mekanismin.
Sen että aina pitää luoda jotain uutta "hyödykettä", jota hankkiessa maksuvälineitä käytetään. Maksuvälineen nimellä ei ole merkitystä, vaan se kuinka paljon joku on valmis hyödykkeestä maksamaan kansainvälisesti vertailukelpoisella maksuvälineellä.
Nykyään on nopeat "arvostus" menetelmät, kuten jokainen talousuutisia seuraava voi todeta esim. EUR/USD.
Arvostus tapahtuu erittäin lyhyessä ajassa.

Kansakuntien sisällä ja -kesken tapahtuvat hyödykkeiden arvonmuutokset eivät tapahdu samalla syklillä kuin valuutan arvon muutokset. (Tarpeeton huomautus sinänsä.)

Politiikka / poliitikko on pahin mahdollinen vihollinen kansantaloudelle.
Polikoinnilla aiheutetaan virheinvestointeja jotka aiheuttavat kansantalouden teennäistä elvytystä ja velkaantumista toisille valtioille, tai jopa sisäisesti jos valtio lainaa yksityisiltä, kuten Japani.

Tämä on sikäli ikävää, että ilman politiikkaa ja poliitikkoja ei ole "kansan"talouksia, vaan diktatuureja.

Joka tapauksessa koko maailma on suuri markkinatalous, lukuunottamatta suljettuja, kuten Pohjois-Korea.
Yritykset ja yksityiset pyrkivät tekemään nykyään hankintansa sieltä mistä ne taloudellisimmin onnistuvat saamaan.
Toki täytyy muistaa että aivan kaikki eivät "vielä" ole internetin tavoitettavissa, mutta pääosin kuitenkin.

Miksi tätä täytyy kovin monimutkaisesti alkaa ajattelemaan ja luomaan kauas tulevaisuuteen muka vaikuttavia teorioita, koska tiedonvälitys ei nyt silloin -50 luvulla ollut aivan samaa tasoa kuin nykyään.
Turha tehdä historialla tulevaisuutta, koska sellaista ei voi tehdä.

Jouni Peltoniemi

"2. Kun uutta rahaa luodaan tietty määrä se on sama asia kuin että
vastaava summa rahaa varastetaan kaikilta valuutan omistajilta. Tyhjästä luotu määrä valuuttaa jaetaan kierrossa olevan valuutan määrällä ja tämä kertoo kuinka paljon yksi yksikkö valuuttaa menetti arvoaan."

Pätee staattisessa taloudessa, mutta maailman ja Suomen taloudet vaan ovat olleet jyrkässä kasvussa viimeiset sata vuotta, pienestä pätkimisestä huolimatta.

Kun uutta rahaa ei luoda edes talouskasvun vertaa, niin se se vasta onkin varastamista kaikilta niiltä työläisiltä jotka otsa hiessä tämän talouskasvun rakentaa vanhan valuutan omistajille ja rahanlainaajille.

"5. ... Velkaelvytys ja setelirahoitus on vain ja ainoastaan piiloverotuksen muoto jolla poliitikot aiheuttavat enemmän tuhoa ääniä ostaakseen kuin jos he eivät olisi tehneet yhtään mitään."

Oikein mitoitettu setelirahoitus on tehokkain ja oikeudenmukaisin verotusmuoto.

Käyttäjän kariilkkala kuva
Kari Ilkkala

Tervehdys,

mielenkiintoinen ketju, mutta ensimmäiseksi silmään pisti aloittajan kommentti: "Nykyaikaisten talouksien rahanluonti tapahtuu keskuspankin ulkopuolella liikepankkien toimesta."

Toistaako tutkijatohtori Malinen nyt sitä käsitystä, että uutta rahaa syntyy kun liikepankki lainaa rahaa?

On totta, että kun liikepankin asiakas allekirjoittaa lainapaperit, ja nostaa rahat tililleen, pankin tase kasvaa: vastattavien puolella asiakastilin saldo kasvaa, ja vastaavien puolella lainasaatavien saldo.
Tästä on syntynyt harhakuva, että rahaa syntyy tyhjästä kun vain lainapapereihin vetää nimensä. Mitään uutta rahaa tässä vaiheessa ei kuitenkaan vielä ole syntynyt, vain velkasuhde.

Liikepankin totuuden hetki tulee, kun asiakas käyttää tilillään olevat rahat. Kun rahat lähtevät asiakkaan tililtä, pankin vastaavien puolella sen omalla kassatilillä on oltava vastaava kate. Sitä pankki ei voi luoda itsenäisesti eikä etenkään tyhjästä.

Pankki voi lainata omia pääomia ja toiminnan tuottoja, asiakkaiden eri pituisien talletusten varoja tai markkinoilta eri instrumenteilla lainattua rahaa. Kaikki edelliset ovat markkinoilla jo olevaa rahaa. Pankki voi myös myydä sijoitusomaisuuttaan ja muuttaa sen siten lainattavaan muotoon.

Pankkien välinen maksujen välitys tapahtuu netottamalla keskuspankkitilin kautta. Jos liikepankilta on lähdössä enemmän rahaa, kuin mitä sillä itsellä on, se joutuu lainaamaan joko muilta pankeilta tai keskuspankilta, tai myymään sijoitusomaisuuttaan

Uutta rahaa järjestelmään syntyy siinä vaiheessa, jos / kun keskuspankki sitä lainaa liikepankeille (vakuuksia vastaan), tai kun keskuspankki ostaa liikepankkien sijoitusomaisuutta. Tämä on esimerkiksi se menetelmä, jolla FED rahoittaa Yhdysvaltain taloutta: FED ostaa kuukausittain markkinoilta arvopapereita (esim. arvopaperistettuja kiinnelainoja). FEDin tase kasvaa, ja markkinoille tulvii uutta rahaa.

Yksityssektorin velkasaturaatio on keskeinen tekijä siinä, ettei kuluttajahinnat ole lähteneet inflaatiolaukkaan. Inflaatio laukkaakin tase-erissä: osakekurssit huitelevat ennätyksissä täysin irti reaalitalouden suorituskyvystä. Kiinteistöissä kalliiden osoitteiden hinnat ovat nousukiidossa. Tasearvot pysyvät korkealla ja nousussa vain niin kauan kuin joku on valmis ostamaan vielä näillä ja korkeammillakin hinnoilla - ja lainarahalla. Kun FEDin rahahana menee lopulta kiinni, kupla painuu kasaan. Tästä on saatu esimakua: FEDin osto-ohjelman hidastaminen on imenyt löysän sijoitusrahan kehittyviltä markkinoilta.

Tässä ei käy hyvin.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Kyllä ja ei. Ehdotan, että tutustut tähän Standard & Poorsin julkaisuun, jossa selitetään miksi reserveillä ei ole väliä rahan luonnin kannalta nykyaikaisessa rahataloudessa: http://www.standardandpoors.com/spf/upload/Ratings...

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Nina La

Mutta eikö valtio voi ottaa lainaa omalta keskuspankilta? Sillä tavalla korot pysyisivät omassa maassa. Ne korkorahat ovat sentään oikeaa rahaa koska ovat verorahoja.

Käyttäjän kariilkkala kuva
Kari Ilkkala

Voisi, mutta se olisi juuri sitä setelirahoitusta...

Käyttäjän NinaPalomki kuva
Nina La

Niinhän se on, mutta kun pulma onkin siinä että meille rahaa lainaavat ovat luultavasti itsekin luoneet rahan tyhjästä. Kaikki raha kun on nykyään velkaa.

Niillä verorahoilla, joita käytetään korkojen maksuun, onkin sitten taas arvoa.

Jukka Laine

Ruotsin talouskasvu ei perustu omaan rahakoneeseen vaan kansakunnan ahkeruuteen. Se että Ruotsin valtiontalous on vahvassa kunnossa, ei perustu myöskään omaan valuuttaan. Ruotsi olisi pärjännyt myös yhteisvaluutassa.
Suomessa ei ole lähdetty mukaan kansainväliseen verokilpailuun eikä työn hinnan muodostusta ole vapautettu. Sitä ei korjata millään rahapolitiikalla.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Ruotsin talouskasvu myös perustuu kotitalouksien rajuun velkaantumiseen..kaivappa tilastoja. Samoin perustui Suomen talouskasvu vuodesta 1995 eteenpäin. Samoin perustui jenkkilän raju talouskasvu.

Onko poikkeusta olemassa? On..viedään tuotantolaitokset ulkomaille niin voidaan kertoa esim. Kiinan vaurastuneen omalla työllään,mutta me edelleen olemme ostajia sillä kovalla velkaantumisellamme.

Totta vai tarua?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Ruotsin talouskasvu myös perustuu kotitalouksien rajuun velkaantumiseen."

Ruotsin hyvin hoidettu talous perustuu myös järkevästi hoidettuun valtionomistusten ohjaukseen jossa pelkästään valtion täysin omistama energiayhtiö Vattenfall tuo valtiolle tuplasti enemmän tuloja kuin Suomen valtio pyrkii nyt säästämään. Eiköhän Suomen hallitus taas lisää sijoitustaan Talvivaarassa, tuossa takuuvarmassa setelinrepijässä samalla kun myy tuotavia sijoituksiaan.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #30

Ei Ruotsissa nyt niin kovin hyvin hoidettu talous ole vastassa,kun sitä alkaa pöyhimään. Ei 10 vuotta mene,kun sielläkin on ongelmia..jos ei muka vielä olisi.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #31

Totta. Ruotsilla on vain pitkäjänteisempi ja suunnitelmallisempi tapa hoitaa asioitaan, mutta ei se mitenkään turvassa ole ympäröivältä myllerrykseltä.

Ruotsi ratkaisi alhaisen tuottavuuden ongelman maahanmuuttajien avulla, mikä tulee syliin viimeistään velkaongelman lävähtäessä käsiin.

Koko talousjärjestelmä on aivan susi, mutta sen tunnustaminen tuntuu olevan kovin vaikeaa.

Käyttäjän occupymoneymovement kuva
Occupy Money

Kiitos Tuomas keskusteluun osallistumisesta!

On epäilemättä selvää, että keskuspankin setelirahoituksessa on inflaation vaara ja tästä on esimerkkejäkin historiassa. Mutta kuten itsekin yllä myönnät kommentissasi Valtteri Aaltoselle, on Ahokas tässä oikeassa:

”Jos alijäämiä ei keskuspankista lainaamisen yhteydessä päästetä kasvaman niin suuriksi, että tuotantoresurssit tulevat vastaan, kasvattaa lisääntynyt ostovoima jatkuvasti hyödykkeiden tarjontaa."

Blogissasi kirjoitat:

“Koska rahan määrä oli verrattain joustamatonta, talouden taantumatilanteissa hinnat ja palkat joustivat. Tuottajat pystyivät tuottamaan alhaisemmin kustannuksin ja työllisyys säilyi kohtuullisena. Tuotannon vähentyessä taantumissa, palkat laskivat vastaamaan pienentyneen kysynnän tasoa.”

Herääkin kysymys siitä, että mille vuosisadalle meidän pitää palata, että alamme pärjätä ilman setelirahoitusmahdollisuuden tuomaa selkänojaa?

Jos nyt liberaalin markkinatalouden aikana, ilman valtion reaalitaloutta elvyttäviä toimia keskuspankkirahoituksen avulla kriisien kohdatessa, olemme saavuttaneet sellaisen velan määrän, jonka edessä toisen maailmansodan jälkeiset velat tuntuvat karkkirahalta, niin millaiseen velan määrään pitää päästä, ennen kuin “taloushistoria” alkaa pitää tätä varoittavana esimerkkinä siitä, että keskuspankkirahoitusta ei pidä kieltää?

Kysymyksenasettelu kuuluisikin olla vertaileva, ei muutamien huonojen esimerkkien valossa toisen mahdollisuuden sivuuttavaa. Silloin ohitetaan sujuvasti nykyinen katastrofi ja jatketaan samoin lääkkein.

Voiko Zimbabwen hyperinflaatiota verrata nykyiseen hypervelkaamme? Kumpi pahempi? Kumpaakaan emme halua, mutta kumpiko on todennäköisempi?

Olisiko jo aika ottaa setelirahoituskin vakavastiotettavaksi vaihtoehdoksi julkiseen keskusteluun?

Occupy Money Movementin tavoitteena on, että jokainen kivi on käännetty ennen kuin alamme purkamaan hyvinvointivaltion perustuksia ja suin päin ryntäämme pankkiunioniin ja liittovaltioon.

http://occupymoneymovement.puheenvuoro.uusisuomi.fi
https://www.facebook.com/occupymoneymovement

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Näyttäisi vahvasti siltä,että on olemassa talousteorioita jotka huomioi työntekijät ihmisinä ja talousteorioita jotka huomioi työntekijät resurssina (jopa itsestään uusiutuvana).

Aika yllättävää,että tämä on vielä kaiken keskiössä. Mielenkiintoistakin siltä osin,että voi olla jokin talousteoria joka ei arvosta sitä vaurauden tekijää,vain niitä jotka keksivät uusia tapoja siihen. Toisaalta tämä on myös järkyttävää.. siinä on montaa eri reagointia tarjolla ja keskuspankin toiminta on vain kirsikkana kakun päällä.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Tämä on tietenkin pohtimisen arvoinen asia. Metallikantaisissa järjestelmissä ongelmana oli rahan määrän joustamattomuus. Hieman kärjistäen sanottuna kultakannassa talouden tuotantopotentiaalin määrittäisi afrikkalainen kaivosmies.

Setelirahoitus edustaa toista äärilaitaa. Idea on kaunis ja teoria hieno. Sen myönnän. Setelirahoituksen ongelma on kaksijakoinen. Emme voi tietää, mikä on sopiva kokonaiskysynnän (rahan luonnin) määrä talouden tuotantopotentiaalin kattamiseksi, ja että setelirahoitusta tehdään joko ns. täysillä tai sitten ei ollenkaan (määrällinen keventäminen on toki jonkinasteinen välimuoto). Nopean inflaation kontrolliin saamisen tiedetään myös olevan erittäin hankalaa.

Mikäli luotetaan poliitikkojen kykyyn seurata taloutta ja tehdä tarvittavat päätökset oikea-aikaisesti, ei ole mitään syytä miksei funktionaalinen rahoitus toimisi. Historian esimerkit vain valitettavasti kertovat toista. Poliitikot eivät ole kyenneet lukemaan oikein talouden signaaleita eivätkä ole halunneet tehdä menojen leikkauksia/verojen korotuksia silloin kun niitä olisi tarvittu. Henkilökohtaisesti en usko, että nykyiset poliitikot pärjäisivät sen paremmin johtuen pitkälti tehtävän mahdottomuudesta.

Hyvinvointivaltio rakennettiin nopean inflaation oloissa. Inflaatio kuitenkin luo talouteen kaikenlaista epävarmuutta, jonka takia sillä on taipumus esim. hidastaa (reaalista) talouskasvua. Hyvinvointivaltio myös voi ihan hyvin vuodesta 1995 vuoteen 2009 vakaassa inflaatiossa. Valtion menoja kasvattamalla ei tuotantorakenteen muutoksia voida korjata, ainakaan tehokkaasti.

Käyttäjän occupymoneymovement kuva
Occupy Money

Jos emme voi luottaa poliitikkoihin, ainahan voimme antaa keskuspankille valtuudet setelirahoitukseen ja kriteerit sille ja sitten annamme keskuspankin asiantuntijoiden päättää milloin on oikea aika aloittaa rahoitus ja milloin lopetus. Ei siihen poliittista päätöksentekojäykkyyttä ymmärtääksemme yhtään sen enempää tarvita kuin nykyisiinkään keskuspankin toimiin. On enemmän ja väheän valintakysynys miten keskuspankkirahoitus hoidetaan.

Ja vaikka meillä ei tätä selkänojaa ole, on taloudessa poksahdellut erilaisia kuplia kokoajan. Niiden seurauksena meillä on velkaa, joka on vielä yksityiselle sektorille. Se käärii voitot (korot) ja tappioita on jäänyt yhteiskuntien harteille. On pakko siis kysyä mistä kumpuaa tämä luottamus yksityisen sektorin asiantuntemukseen kuplien tunnistamisessa? Vai onko nykyinen järjestelmä sen kaltainen, joka rohkaisee ottamaan tietoisesti ylisuuria riskejä ja kriisin sattuessa vain jätetään uppoava laiva?

Tuleeko taloushistoria siis jonkin ajan kulutua käyttämään aikaamme varoittavana esimerkkinä Zimbabwen rinnalla?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #40

Maakunnallista lähidemokratiaa soveltava hallinto ja paikallispankit pystyvät kontrolloimaan rahoitustarvetta paikallisesti paljon paremmin, mitä valtiotasolla, saati sitten valtioliittotasolla pystytään ohjastamaan.

Jumiudumme liian usein pohtimaan asioita pelkästään olemassa olevien rakenteiden kautta. Setelirahoitus on välillä aivan välttämätöntä, jotta rakenteisiin saadaan vakautta ja pysyvyyttä. Nykyiset rakenteet eivät sitä ansaitse.

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen Vastaus kommenttiin #40

Hieno ajatus, mutta kuinka uskottava tällainen kehikko olisi? Setelirahoitus on ilmiö, mitä on hyvin vaikea rajoittaa. Rahanluontioikeus on annettu keskuspankeille valtion toimesta ja esim. Suomen pankki on eduskunnan alainen laitos. Jopa Fed raportoi jatkuvasti kongressille, vaikka se teoriassa on yksityinen yritys. Miten parlamentin alainen laitos, joka pystyy luomaan minkä tahansa summan rahaa milloin tahansa, voisi säädellä parlamentille rahan luomisen, ts velkaantumisen, rajat? En usko, että tällainen suhde toimisi kuin korkeintaan ensimmäiseen taloustaantumaana asti. Määrälinen keventäminen voi toimia, mutta sen vaikutuksista meillä on vielä kovin vähän tietoa (ja aika paljon varoituksia).

Setelirahoituksen ja nykyisen liikepankkivetoisen rahanluonnin todellinen vaihtoehto on rahan määrän kasvun vakioiminen Chicagon koulukunnan hengessä. Silloin ei rahan määrän kasvu pääsisi luomaan "kuplia". "Kuplat" ovat myös markkinatalousjärjestelmän vääjäämätön sivutuote. Vapaasti toimiessaan ihmiset vain aiheuttavat kuplia, keskuspankkien avustuksella tai ilman. Neuvostoliitossa ei ollut kuplia, vaan jatkuva kurjuus. Pitää myös muistaa, että setelirahoituksella on synnytetty taloushistorian suurimmat kuplat.

Poliitikot ovat myös vastuussa pankkien ja muiden toimijoiden ylisuurista riskeistä ja voitoista. Konkurssit, myös pankkien, kuuluvat markkinatalouteen. Islanti on tästä erinomainen esimerkki.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #61

Pääsääntöisesti homman olisi toimittava niin, että raha kiertää taloudessa markkinoiden ja verojen kehää kuten nytkin, mutta ei voi syntyä tilannetta, jossa luonnonkatastrofi tai muu odottamaton tapahtuma estää ihmisiä toimimasta vain sen vuoksi, että kukaan ei suostu lykkäämään tarpeeseen rahaa.

Maakuntahallintoa luonnollisesti sitoo oma aluestrategiansa, jota ei voi millään järkiperusteella muutella kvartaaleittain, kuten nykyään on turhan yleisesti tapana niin yksistyisellä kuin julkisella puolella.

Toissa vuonna esim. Sitra oli päivittänyt strategiansa 5 kertaa, mikä kertoo huolestuttavalla tavalla poliittisesta sekoilusta strategian sijaan.

Reaalimaailma ei kestä niin nopeaa teknologista evoluutiota, mitä meille yritetään tuputtaa. Uutta ajattelua tarvitaan.

Anna-Leena Nieminen

Miten veroja voitaisiin enää korottaa kun kokonaisveroaste on nykyisin n. 70%?

p.s. Kysyin tätä Raha- ja talousblogin kirjoittajilta mutta he sensuroivat kysymykseni

Tässä kommentissaan blogin toinen ylläpitäjä Jussi Ahokas esittää verotuksen korottamista ynnä muita keinoja(boldattu) inflaation ehkäisemiseksi:

    "Ilmeisesti Malinen ei ole tutustunut Suomen taloushistoriaan toisen maailmansodan jälkeen. Suomessahan inflaatiopelko on aina ollut keskeisessä asemassa talouspolitiikan suunnittelussa ja toteutuksessa.
    Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen, jolloin muuten monia investointiprojekteja rahoitettiin suoraan Suomen Pankista, valtion budjetit ja talous pyrittiin saattamaan verotuksen keinoin tasapainoon tai ylijäämäiseksi, jotta investoinneille olisi taloudessa tilaa eikä liika kulutus hyödykemarkkinoilla olisi johtanut hintaspiraaliin. Lisäksi turvauduttiin sekä hinta- että määräsäännöstelyyn sekä palkankorotusten rajoituksiin, jotta tuotannon resursseja koskenut pula ei olisi aiheuttanut liikaa hinnannousupainetta. Suomessa inflaatio ei koskaan karannutkaan käsistä ja talouden tasapaino sekä kasvuedellytykset turvattiin."

http://rahajatalous.wordpress.com/2014/02/09/holyn... (kommenttiosiossa)

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen Vastaus kommenttiin #58

Ahokas ilmeisesti kokee, että lähes 20 prosentin inflaatiovauhti ei ollut ongelma. Muutenkaan tuo aika ei ollut ihan noin ruusuinen. Lisätietoa Tilastokeskuksesta: http://www.stat.fi/artikkelit/2008/art_2008-06-27_....

Jukka Laine

Suomi alkoi velkaelvyttää 2008 ja sen jälkeen julkissektori on kasvanut suhteessa yksityissektoriin osuudella kansantuotteesta mitattuna. Toisin sanoen politiikot turvautuivat vain velkarahoituksella korvaamaan verotulojen supistumista, mutta ei tehty muita taloudellisia uudistuksia tai muutettu verotuksen painopistettä niin että olisi syntynyt investointeja yksityissektorille eli laajennettu veropolitiikkaa. Toisin sanoen oma keskuspankki joutuisi koko ajan painamaan lisää rahaa, jotta politiikan virheet voitaisiin korvata.
Alivaltiosihteeri Johnny Åkerholm pohtii Hesarin mielipidekirjoituksessa 26.2 ansiokkaasti vaihtoehtoja sopeuttamiselle. Setelirahoitus loppuu aikanaan Suomen osalta. Jotain muutakin pitäisi keksiä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Olet oikeassa siinä,että poliitikot turvautuivat velkarahoituksella korvaamaan verotulojen supistumista,mutta sekin oli vain Kataisen elvytyksestä johtuvaa. Hän kevitti verotusta elvyttääkseen taloutta,mutta oikeistossa kun ei ymmärretä,että kysyntä pyörittää taloutta eikä tarjonta.

Käyttäjän Ukkram09 kuva
Markku Laitinen

Tässä eräs näkemys asiaan, joka perustuu tutkittuun tietoon!

http://rahanvalhe.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122196-...

Ehkä blogistin olisi syytä lukea kyseinen kirjoitus? Ja mielelläni kuulisin häneltä asianmukaisen vastineen!

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Tämä on eri kysymys. Chicagon koulukunta ajatteli, että rahan määrän kasvu pitäisi vakioida. Tarkemmin sanottuna he ajattelivat, että pankkitoiminnan pitäisi palata "juurilleen" ja antolainauksen pitäisi perustua talletuksiin. He eivät todellakaan ajatelleet, että keskuspankin pitäisi alkaa rahoittamaan valtiota.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Koska hallitus ei voi lainata omalta keskuspankilta ja koska inflaatio ei syö lainoja, valtion lainanottoa tulisi kaikenkaikkiaan välttää ja antaa budjetin joustaa sen mukaan kuin mitä tuloja hallituksella on.

Tai ..... ainakin pitäisi muistaa maksaa ne valtion velat aina väillä pois, hyvinä aikoina, mutta se ei taida sentään onnistua miltään hallitukselta, eikä oppositiolta varsinkaan.

Tässa blogissa oli muuten mukana mainio ajatus palkkajoustoista, joiden avulla työllisyys ja tuotanto saataisiin pysymään yllä vaikeinakin aikoina, sillä työllisyys, eli työn tekeminen, on se asia joka meille elintasoa oikeasti tuottaa, se on se sampo, eikä suinkaan rahan painanta.

Liian monella blogistilla ja kommentoijalla näyttää täällä olevan sellainen nurinkurinen käsitys taloudesta, että rahan painantahan se meille sitä hyvinvointia oikeasti luo, eikä työtä tarvitsisi edes tehdä, jos rahaa vain painettaisiin tarpeeksi, niin että sitä riittäisi ihan kaikille.

Anna-Leena Nieminen

Kommenttisi lopussa villakoiran ydin juuri onkin.

Tässäkin kommenttiketjussa vilahtelevat tuttuun tapaan valtion taikaseinään lujasti uskovien talousdemokraattien, keynesiläisten ja "poliittisten yrittäjien" kommentteja.

Mutta hys hys, vasemmistoa ei saa suututtaa kuten eräässä kommentissa vihjailtiin.

Vaikka kuten professori Hans-Hermann Hoppe sanoo sattuvasti:

    "Demokratia on vain kommunismin salakavala muoto ja aatehistoriassa harvoin on toteutettu mitään muuta".
Seppo Paasikallio

Blogisti arvioi, että hallitukset eivät ole koskaan kelvollisia painamaan omaa rahaa eli eivät ole sopivia keskuspankkiireiksi.

Keskuspankkeja kontrolloi maailmanlaajuisesti 13 perhettä, jotka määrittelevät kaikki taloudellisesti merkittävät asiat maailmassa. Näiden perheiden vaikutusvallasta antaa erinomaisen kuvan linkki

http://www.realworldorder.net/

He kaikki tähtäävät NWOn syntymiseen. Maailmanhallitus, joka johtaa kaikkia maita korporaatiodiktatuurin periaatteilla. Yksi pankki joka hoitaa kaiken rahan "painamisen" , mikä raha on vain bitteinä kunkin arvollisen henkilon mukana. Nämä perheet katsovat olevansa päteviä hoitamaan asiat tulevaisuudessa ja jo nyt tänäkin päivänä. Ja he ovat saaneet monia kellokkaita kaiuttamaan, että nykyinen systeemi on ainoa oikea. Tulevaisuudessa he toteuttavat faktana, että hallitus pystyy hoitamaan rahanpainamisen itselleen.

Jos kansat alistuvat tähän kehitykseen nykyisten keskuspankkien johdolla, johon EUkin kaikin voimin pyrkii, niin NWO on pian totta. EU koko ajan pitää kiinni siitä, että kaikki keskuspankkivelka pitää aina maksaa riippumatta siitä kuinka holtittomasti niitä on myonnetty. Pankkiirit saavat aina lisäbonuksia myontämistään keinottelulainoista. Kaikkien lainat kasvavat koko ajan ja samaan aikaan pankkiirit kehittävät virtuaalitaloutta, jonka kaatumisella saadaan aikaan koko maailman seisauttava kaaos. Tunnuslause on kaaoksesta järjestys.

Haluttaessa voi googlata "13 families ruling the world" niin loytää paljon lisää. esim.

http://www.realnews24.com/the-large-families-that-...

http://church-of-illumination.com/the-13-bloodlines

http://english.pravda.ru/business/finance/18-10-20...

Käyttäjän JanneLinna kuva
Janne Linna

Keskuspankkirahoitus ei ole koskaan ollut syynä hyperinflaatioon.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

"Valtio saattoi lisätä rahan määrää taloudessa painamalla lisää kolikoita, mutta tätä rajoitti metallien louhitun määrän kehitys."

Tämä aika päättyi Euroopassa 1700-luvun alussa, joten en pidä sitä kovinkaan relevanttina lähtökohtana keskustelulle. Parempi aloitus olisi keskustella siitä, mitä "raha" todellisuudessa on - ja on aina ollut. Aiheesta enemmän täällä:

http://jheyno.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123703-raha...

Toimituksen poiminnat