tmalinen

Kreikan velkasaneerauksen ehto: optio-oikeus Kreikan kaasuvaroihin

Vesa Kanniainen, Tuomas Malinen

On ennustettavissa, että Saksan liittopäivävaalien jälkeen syyskuussa 2013 Euroopan rahaliiton kriisinhallinnassa alkaa tapahtua.  Valtion budjetin perusjäämän tasapainottumisesta huolimatta Kreikan julkisen velan on ennustettu lähestyvän 200 prosentin BKT-suhdetta ensi vuoden loppuun mennessä. Tämä on kestämätöntä. Velan hoitaminen edellyttäisi Kreikan kansalta raskaita lisäuhrauksia. On huomautettava siitä, että Japani vieläkin korkeamman velkasuhteensa kanssa (noin 240 %), on eri tilanteessa. Sen velka on kotimaista ja kansa maksaa velan joko tuloveroissaan tai inflaationa. Jälkimmäinen on mahdollista, koska Japanilla on oma keskuspankki. Sen sijaan Kreikan pakottaminen elämään massiivisen velkataakan alla lisää yhteiskunnallisen levottomuuden riskiä, koska Kreikka joutuu jatkuvasti leikkaamaan valtion menoja selvitäkseen edes korkomaksuista.

Kreikka ei toisin sanoen tule selviytymään velvoitteistaan. Myös euroalueen vakauttaminen vaatii Kreikan velkojen saneerausta. Mikäli euromaat eivät suostu järjestelemään Kreikan velkoja uudelleen, jää Kreikalle vain käytännössä yksi vaihtoehto: ilmoittaa yksipuolisesta velkajärjestelystä, mikä pakottaisi Kreikan ulos euroalueesta. Tämä tietenkin sopisi Suomelle, koska ainoastaan tässä tapauksessa Suomi saisi vakuutensa. Jan Hurri ja  Elina Lepomäki ovat hyvin kuvanneet Suomen vakuussopimukseen liittyviä ongelmia. Suomen saamat vakuudet koskevat kuitenkin vain Kreikan saamaa toista ERVV:n kautta myönnettyä lainaa. Velkajärjestely kohdistuisikin todennäköisesti ensin Kreikalle annettuihin kahdenkeskisiin lainoihin, jonka 1,48 miljardin euron osuuteen Suomella ei ole minkäänlaisia vakuuksia. Suomen toiseen lainaerään liittyvien vakuuksien osalta on kaikki syyt olla pessimisti kahdesta syystä. Mikään julkisuudessa esillä ollut tieto ei tue sitä olettamusta, että Suomella olisi odottamassa riihikuivaa rahaa 924 miljoonaa euroa. Johdannaissopimus Suomen oikeudesta tuottovirtojen vaihtoon mitä ilmeisimmin koskee vain tuottoja, ei kreikkalaisten pankkien sijoittamaa pääomaa. Toiseksi, taloushistorian suurimuotoisin yksipuolinen velkajärjestely, Argentiinan default vuonna 2001 ei ole taannut velkojien oikeuksien toteutumista. Argentiinan velkojat yhä riitelevät kansainvälisissä oikeusistuimissa saamisistaan. Suomella ei ole syytä odottaa erityiskohtelua, varsinkin mikäli Suomi estäisi Kreikan velkojen hallitun uudelleenjärjestelyn.

Taloushistoria todistaa, että valtioiden velkaa on käyty perimässä asevoiminkin. USA, Englanti, Saksa ja Italia blokkasivat sotalaivoillaan Latinalaisen Amerikan maita, Marokkoa ja Egyptiä 1800-luvun lopulla. Näitä keinoja ei ole nykyaikana käytössä. Kreikan velat joudutaan lähes varmuudella jossain vaiheessa järjestelemään uudelleen, ja Suomi kärsii silloin tappioita muiden mukana. Mutta onko velkajärjestelyn pakko johtaa ehdottomiin tappioihin? Ei välttämättä. Suomi laski lamansa aikana liikkeelle vakuudellisia velkakirjoja, jotka oli taattu Suomen valtion hallussa olevan omaisuuden tuotolla, aravatakuilla. Viime vuoden alussa maailmalle levisi tieto siitä, että Kreikan merialueilta on löydetty valtaisa kaasuesiintymä, kenties Venäjän kaasuvarojen mittainen. Koska Kreikan merialueilta löydetyt varannot ovat osa Kreikan valtion tasetta, on jopa mahdollista, Kreikka tosiasiassa on nettovelaton. Kreikan velkojien, Suomi mukaan lukien, tulisi nyt vaatia, että velkasaneerauksena ehtona on johdannaissopimus, jolla velkasaneerauksen hyväksyvät maat saavat optio-oikeuden ko. kaasuvarojen tulevaan tuottoon siinä suhteessa, kuin velkasaneeraus vie niiden saatavia. Optio-oikeus voitaisiin sitoa tuottoon joko varojen myynnistä tai niiden hyödyntämisestä. Tätä menettelyä käyttäen Kreikka voitaisiin vapauttaa nykyisistä kestämättömistä velvoitteistaan aiheuttamatta tappioita velkojamaille.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Olli Makkonen

Onko se tosiaan vielä niin, että Suomi ei voi saada missään tilanteessa sitä pankkien takuudeksi laittamaa pääomaa, vaan pelkästään mahdolliset tuotot?

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Tässä vetosimme "julkisuudessa olleeseen tietoon", jonka perusteella asiaa on tietenkin hieman vaikea täsmällisesti arvioida. Koko kysymys on myös siinä mielessä triviaali, että tilanne, jonka vallitessa takuuksien maksuehdot laukeaisivat on hyvin epätodennäköinen. Financial Timesin Alphaville listaa ehdot hyvin: http://ftalphaville.ft.com/2013/06/04/1522742/finl...?

Käyttäjän VesaVkev kuva
Vesa Väkevä

Suomi voidaan pelata ulos tuosta kaasu-optiosta vetoamalla siihen, että meillä on jo Urpilaisen vakuudet. Jos Suomi joutuu valintatilanteeseen, hallitus pitää jo neuvotellut vakuudet ja hylkää kaasutuotot, mikäli ministeriin ja johtavaan virkamieheen on luottaminen. Näin siinä käy kun poliitikko ei voi myöntää tehneensä virhettä, vaan pitää jääräpäisesti linjastaan kiinni.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos herrat Kanniainen ja Malinen, kiitos vanha opinahjoni Helsingin yliopisto.

Tässä on tutkijoilta vihdoin innovatiivista ajattelua: "Kreikan velkojien, Suomi mukaan lukien, tulisi nyt vaatia, että velkasaneerauksena ehtona on johdannaissopimus, jolla velkasaneerauksen hyväksyvät maat saavat optio-oikeuden ko. kaasuvarojen tulevaan tuottoon siinä suhteessa, kuin velkasaneeraus vie niiden saatavia."

Tosin kysymys kuuluu, että mitenkäs tämä muutettaisiin todeksi.

Juhani Piironen

Ongelma näissä "innovatiisissa" sopimuksissa on että ne ovat innovatiivisia.

Kun SUomi velkaantui 1990 -luvun alussa, niin Suomelta kyllä vaadittiin aivan reaalivakuudet ja Suomi antoi ne.

Ilman näitä vuosikausien innovaatioita, ja johdannaisia, joka tämä nykyinenkin tuotonvaihtosopimus on.

Reaalivakuutena voi olla esimerkiksi maa, kiinteistöt, valtion yhtiöiden osakkeet, lentokentät, satamat, jne.

Ei tarvitse innovoida.

Jos maa todella haluaa maksaa velkansa pois, niin se tottakai suostuu reaalivakuuteen, aivan kuten Suomi.

Jos maa ei halua, niin se ei suostu.

Silloin Suomen ei ole mikään pakko suostua mihinkään järjestelyyn, vaan voimme pakottaa Kreikan maksamaan edes osan.

Sinänsä tätä asiaa pohdittiin jo silloin vuosi sitten, mutta silloinhan me olimme "populisteja". Hienoa että Uusi Suomikin on NYT populisti.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Maliselta kysyisin tuossa kun verrataan Kreikan ja Japanin velkaisuuksia, jotta olisikohan sillä minkäänlaista vaikutusta, mikä on näiden kahden maan positio ulkomaisessa varallisuudessa?

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Kreikka ei todennäköisesti tule suostumaan näihin kaasuvaranto-optioihin, jos niitä siltä vaadittaisiin. Luultavaa kuitenkin on, että euromaat eivät halua/uskalla nöyryyttää Kreikkaa vaatimalla niitä.

Aki Mönkkönen

Kreikka ajautuu juntan hallittavaksi ja silloin kaikki apu kelpaa ja kaikki vastaväitteet vaiennetaan. Mielenkiintoista on nähdä, kuinka aikeisiin suhtautuvat Venäjä ja Turkki. Ne voivat estää energian pääsyn "vääriin" käsiin.

Olli Polli

Juntan tuloa on kyselty melko useasti viime aikoina. http://juhahamalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/138...

Venäjän mustan merenlaivasto on jo välimerellä ja Turkki hilluu hullunlailla. Ensimmäiset laukaukset ammuttiin eilen Kreikan ja Turkin välillä....Haisee ruutisavotalle ja kotiin paluulle...

Käyttäjän Lokari kuva
Pekka Pihlanto

Juntan väliintuloa olen aavistellut jo pitempään. Jos syntyy vakavia levottomuuksia, se on ainoa keino palauttaa järjestys. Eri asia on, mitä velkojat tästä sanovat, mutta heiltä ei taideta kysyä.

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Oletkos Tuomas Malinen sattunut pohdiskelemaan noin yleisesti köyhyyden syitä köyhissä maissa... yksi tärkein lienee luonnonvarojen ulkomainen omistus.

Aki Mönkkönen

Raudalla niitä on muutettu kotimaisiksi ennenkin.

Olli Polli

Kreikan kaasut on jo myyty Venäjälle. Merkel ja Putin sopivat asian Berliinissä ja Samarasta informoitiin Saksan Ateenan suurlähetystön kautta.

Ei taida näistä varoista riittää edes kreikkalaisille saati suomalaisille.

Jaakko Savolainen

Asiaa on myöhäista miettiä. Kreikan jälkimmäinen velka on taattu, nimet ovat papereissa. Ei Kreikka ole niin hullu, että muuttaisi itselleen edullista sopimusta. Ja siten myös Suomesta tulee maksumies. Asia on loppuunkäsitelty.

Todellinen virhe tapahtui viime vaalessa. Suomalaiset antoivat äänjensä väärille henkilöille ja puolueille. Vaikka Persut saivat rökälevoiton, ei se vieläklään riittänyt. Vallan kahvaan pääsivät "eurouskovaiset". Soini ja muut persujen edustjat heitettiin syrjään, jotta vanhat puolueet pääsiväy jakamaan SUOMEN verorahoja ja takauksia ns kriisimaille. Myöhäistä rypistää, jos pahat ovat jo housuissa.

Seuraavissa vaaleissa tulisi jokaisen äänestäjän muistaa ne kansanedustajat,ja varsinkin puolueet jotka päästivät Suomen talouden nykyiseen rappiotilaan. Niitä ovat ainakin kaikki nykyisten hallituspuolueiden kansanedustajat.

Erkki Penttinen

Suomi oli ennen eu:hun liittymistä neljänneksi parhain noin taloussektorilla ja nyt se on 26:s.Kiitos Sauli Niinistölle;Paavo PÖÖ Lipposelle ja muille pölkkypäille jotka sopivat kaupasta josta eivät ymmärtäneet höykäsen pölähtävää

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Ei tule onnistumaan.

Kirjoittajilta puuttuu viime vuosikymmenien valtioiden velkasaneerausten dynamiikan ymmärrys.

Kuten kirjoittajat toteavat, velkoja ei menneiden vuosisatojen tapaan enää peritä tykkivenediplomatialla. (Unohtamatta sitä, että yksi hedgerahasto yritti viime vuonna kaapata argentiinalaisen sotalaivan vauhdittaakseen saamisiaan Argentinan valtioveloista - eikä onnistunut).

Valtioiden (sovereign) yksipuolinen, suvereniteettiin perustuva päätös jättää velkansa maksamatta on käytännössä erittäin vaikea murtaa, saati sitten velkojien mahdollisuus jälkikäteen saada lainoja perityksi. Ns. Paris club - neuvottelut toki jatkuvat edelleen, mutta toisaalta Argentiina ei ole niissä mukana. Ja maksaa täsätä hintaa olemalla edelleenkin poissuljettu kv.lainamarkkinoilta. Eikä kirjoitajien mainitsemissa Argentiinan tämänhetkisissä oikeudenkäynneissäkään ole kysymys muusta kuin aiempien velkajärjestelyjen ulkopuolelle jättäytyneiden lainanomistajien (holdouts) juristerisesta yrityksestä. Valtaosa lainanantajista tyytyi kohtaloonsa jo vuosia sitten ja kuittasi tappionsa.

Lainanantajien muisti on kuitenkin lyhyt. Perustellusti. Jos ne näkevät, että velkajärjestelyjen jälkeen maalla on odotettavissa positiivista kassavirtaa tulevaisuudessa, lainahanat avautuvat nopeasti. Kuten kävi Venäjälle 1998 lainakonkurssin (default) jälkeen, kun öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnannousun myötä Venäjän talouden tulevaisuudennäkymät (=kassavirrat) alkoivat nopeasti näyttää positiivisilta.

Kreikka tietää ylläolevan.

Kreikan ei ole mitään järkeä sitoa tulevaisuuden (kaasu-esiintymiin perustuvia) positiivisia kassavirtoja vanhojen velkojen maksamiseen. Niin se ei tule tekemään. Ennemmin se vaikka menee velkakonkurssiin.

Ja sitten aloittaa puhtaalta pöydältä positiivisten kaasu-kassavirtojen valuessa omaan laariin sen sijaan, että ne valuisivat menneisyyden lainojen maksamiseen suomalaisen veronmaksajan hyväksi.

Kuten sanottu - kirjoittajilla on kaunis ajatus, mutta se ei kestä reaalimaailman tarkastelua. Ei vaikka puikoissa olisi itse Täti Tiukka...

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen

Käytännössä reservit muodostuvat oleellisiksi vasta velkojen uudelleenjärjestelyn jälkeen. Silloin ne voivat toimia joko valtion tai yksityisen sektorin rahoitustarpeiden takuina. Kreikkaa on vaikeaa enää "kiristää" millään. Lehtisen kannalla olen tässä kysymyksessä. Asia olisi ollut helpommin vedettävissä kyseisenlaisiin suuntiin silloin, kun velkojina oli yksityinen sektori - hallitukset olisivat voineet painostaa yhdessä rintamassa Kreikkaa reaalivakuuksiin siirtymisessä.

Velkataakka on Kreikalle millä tahansa mittarilla liian iso. Käytännössä reaalivakuudet olisivat tarkoittaneet omaisuuden myymistä, sillä järjestelyt ovat kuitenkin edessä.

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Juuri noin.

Tämä on käytännnön esimerkki siitä, että jos olet velkaa pankille tonnin etkä pysty maksamaan, sen on sinun ongelma - mutta jos ole velkaa sata miljoonaa etkä pysty maksamaan, se on pankin ongelma.

Kreikan tapauksessa ongelma on velkojien - kaiken lisäksi Kreikan velat ovat siirtyneet yksityisiltä velkojilta (pankit, eläkeyhtiöt) julkisille velkojille (Euro-valtiot, EKP, IMF). Käytännössä Kreikka voi katsella sivusta, kun nämä keskenään yrittävät "järjestellä saataviaan"...

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Primääritase on mahdollisesti pian plussalla. Sen jälkeen Kreikalla on entistä enemmän kiristyskortteja pakassaan.

Ai eikö kelpaa vapaaehtoiset velkasaneeraukset. No, ihmetelkää keskenänne velkakirjojanne. On niissä vielä lämpöarvoa.

Käyttäjän jhuopainen kuva
Juhani Huopainen Vastaus kommenttiin #19

Muista sarkasmihymiöt. Puheenvuorossa on melkein mikä vain otettava välillä tosissaan.

Archibald Bomwitz

On varsin epätodennäköistä, että saksalaiset poliitikot tekevät poliittisen itsemurhan vaalien jälkeen! Sillä polittinen itsemurha se olisi! Eikä kannata höpöttää siitä miten äänestäjät unohtaisivat asian seuraaviin vaaleihin mennessä. Poliittiset vastustajat pitäisivät kyllä huolen siitä, että asia ei unohtuisi!

Käyttäjän linnahe kuva
Heikki Linnapuomi

Sopimuksen purku tai muunto ei ole mahdollista ilman oikeudenkäyntejä. Mikä oli motiivi ja ketkä valoivat vakuuskannun? Vvm oli lähetti joka sai toimeksiannon vaatia Kreikalta vakuussopimus. Rehn ja Katainen kuuluvat sisäpiiriin ja salaseuraan.(Bilderberg)
Vvm Urpilainen lienee vielä hang around jäsen.Ei vielä täysjäsen vaikka saa kokousiin kutsuja? Oletan että motiivi on EU:n koossapitäminen hinnalla millä hyvänsä. Ei haluta antaa periksi ja tehdään vakausta tukevia sopimuksia toinen toisensa perään kuin USSR:ssa vaikka niitä pidetään varsin yleisesti silmänlumeena. Luottoruletti eri lainainstrumenteilla on ajan pelaamista jotta peli jatkuisi lisäajalla.Jos tosiasioita ei tunnusteta ja väistely jatkuu,velat ja luottotappiot paisuu kunnes tulee tilinteon hetki. Saksassa se on syksyllä,Suomessa ensi eduskuntavaaleissa. Kreikkaa ei tulla erottamaan EU:sta vaikka pitäisi mutta velkoja tullaan mitätöimään huomattavasti.Suomi menettää vakuuksistaan suhteellisesti vastaavan osuuden luottotappiona. Enää ei ole olemassa kuin huonoja vaihtoehtoja. Mikäli lainat järjestellään uudestaan ja tappio realisoituu se täytyy ottaa seuraavissa jäsenmaksuneuvotteluissa esiin; vaatia kompensaatiota ja uhata EU:sta irtisanoutumisella mikäli se ei onnistu. Sekään ei olisi mikään katastrofi siihen verrattuna jos joudumme jatkossakin luotottamaan loputtomiin konkurssikypsiä jäsenmaita.Ei olisi täysin poissuljettu että laatisimme esityksen uudesta YYA-sopimuksesta Venäjän kanssa. Siellä on menossa valtavat rakennusprojektit ja muutenkin idänkaupan osaamisemme on vielä tallessa. Sotilaalliset konsultaatiot voisi pitää nykyisellä tasolla puolin ja toisin. Venäjän armeijan joukkoja ei tulisi kouluttaa varuskunnissamme talvisodankäyntiin kuten nyt on suunniteltu.Voisimme antaa vakuudet ettemme salli vieraiden joukkojen kulkua Suomen kautta itään koska se on niin epärealistinen skenaario.Venäjän valtit ovat kaasu,öljy ja varsin vapaat työmarkkinat. Taloutemme yskii.Toivottavasti Venäjän kauppaan keskittyvän yhteishallituksen puheenjohtaja Esko Aho saa itätuulta purjeisiin. Länsi on pläkässä vielä ties kuinka kauan.

Toimituksen poiminnat