tmalinen

Eurojärjestelmä ja "spekulatiivinen hyökkäys"

(Koko teksti on luettavissa täältä)

Euroalueella huomattava osa rahojen siirrosta euromaasta toiseen tapahtuu ns. Target2 –järjestelmän kautta. Target2 (Trans-European Automated Real-time Gross Settlement Express Transfer System) on EU:n automatisoitu maksujärjestelmä, jonka omistaa ja jota valvoo eurojärjestelmä, eli EKP ja kansalliset keskuspankit. Vaikka vain joidenkin euroalueen maksujen on kuljettava Target2 järjestelmän kautta, suurin osa pankkien välisestä maksuliikenteestä kuitenkin kulkee sen kautta, koska siten tavoittaa suuren osan euroalueen pankeista. Järjestelmä toimii keskuspankkien kautta. Näin ollen, jos esimerkiksi kreikkalainen yksityishenkilö ostaisi traktorin Suomesta ja rahojen siirrossa käytettäisiin Target2 –järjestelmää, maksuliikenne kulkisi Suomen ja Kreikan keskuspankkien kautta. Traktorin ostosta syntyisi saatava Suomen Pankille, joka tallettaisi rahan suomalaisen pankin tilille, ja velka Kreikan keskuspankille, jolle kreikkalainen pankki tarjoaisi vakuuden asiakkaansa maksun hoitamisesta. Kreikkalaisen asiakkaan rahat eivät siis suoraan siirtyisi suomalaiselle pankkitilille, vaan kyseessä olisi vastuiden ja saamisten siirto Suomen ja Kreikan keskuspankkien välillä. Jokaisen pankkipäivän jälkeen vastuut ja saatavat eri keskuspankkien väleillä tasataan käyttäen ns. keskuspankkirahaa.

Koska kyseessä on lähtökohtaisesti vain euroalueen sisäinen likviditeetin siirto, suuretkaan Target2 –epätasapainot eivät ole ongelma niin kauan kuin euroalue pysyy kasassa. Vaikka pankeilla ei ole loputtomasti vakuuksiksi kelpaavia varoja voi esim. valtio luoda uusia joukkovelkakirjoja ja  myydä niitä pankeille, jotka voivat käyttää näitä vakuuksina keskuspankille. Teknisesti Target2 epätasapainojen kasvulla ei olekkaan määrällistä ylärajaa.

Eurojärjestelmän haavoittuvuus syntyykin rakenteesta, jota Target2  epätasapainot vain ilmentävät. Koska jokaisella euromaalla on kansallinen keskuspankki, ja näillä jokaisella on oma tase, eurojärjestelmä on käytännössä kiinteäkurssinen valuuttakurssijärjestelmä. Jokainen keskuspankki siis viime kädessä vastaa kyseisen maan rahoitusjärjestelmän toiminnasta, vaikka koko eurojärjestelmä on käytännössä takaajana eurojärjestelmän sisäisille veloille ja saataville. EKP ei myöskään rahoita pankkeja suoraan, vaan sen kaikki rahoitusmarkkinaoperaatiot kulkevat paikallisten keskuspankkien kautta, joiden on pyydettävä ja tarjottava EKP:lle vakuus näiden kautta saaduille lainoille oman maansa pankeilta. Tämä altistaa eurojärjestelmän spekulaatioille. Mikäli esimerkiksi jonkin euroalueen nykyisen kriisimaan kohdalla alkaisi voimakas spekulaatio sen eurosta eromisesta, kyseisen maan asukkaat ja yritykset todennäköisesti yrittäisivät siirtää kaikki rahansa pois maasta. Tämä olisi rationaalista käyttäytymistä, koska eroavan maan valuutta todennäköisesti devalvoituisi ja sen pankkijärjestelmä saattaisi romahtaa, mikä johtaisi tallettajien tappioihin. Koska maasta siirtyisi suuria määriä rahaa muihin euromaihin hyvin lyhyessä ajassa, olisi kyseessä eurojärjestelmän sisäinen valtiokohtainen pankkipako. Pankkipaon kohteeksi joutuneen valtion keskuspankkiin tulvisi valtavia määriä rahansiirtopyyntöjä, joiden takeeksi pankeille ei todennäköisesti olisi esittää hyväksyttäviä vakuuksia. Samanaikaisesti maan pankeilta tulisi todennäköisesti myös lainapyyntöjä keskuspankille, joihin pankit eivät niin ikään pystyisi tarjoamaan kunnollisia vakuuksia. Huomattava osa rahansiirtopyynnöistä tulisi Target2 järjestelmään, joka johtaisi ongelmiin pankkien tarjoamien vakuuksien arvon määrittelyssä.

Tällainen euroalueen kohtaama ”spekulatiivinen hyökkäys” kulminoituisi kahteen EKP:n päätökseen: hyväksyykö se vakuuksiksi kaikki hyökkäyksen kohteeksi joutuneen valtion pankkien tarjoamat vakuudet, ja tarjoaako se vakuuksien mahdollisesti loppuessa rajattomasti likviditeettiä pankkipaon kohteeksi joutuneen maan pankeille. Mikäli EKP rajoittaisi vakuuksien hyväksymistä, hyökkäyksen kohteeksi joutuneen maan keskuspankki joutuisi hyvin todennäköisesti asettamaan pääoman vientirajoituksia, koska se ei saisi riittävästi likviditeettiä eurojärjestelmästä korvaamaan ulos virtaavaa pääomaa. Tämä käytännössä myös tarkoittaisi, että keskuspankin pitäisi luoda ”omia” euroja tukeakseen pankkejaan. Tässä tilanteessa kyseisen valtion olisi hyvin hankala pysyä euroalueessa, ja on todennäköistä, että pankkipaniikki leviäisi myös muihin heikkoihin euromaihin kun kävisi selväksi, että tallettajien rahat eivät olisi niissä turvassa. EU voisi pyrkiä estämään tätä asettamalla pääomanvientirajoituksia ja palauttamalla rajavalvonnan EU:n valtioiden välille. Tämä kuitenkin todennäköisesti vain kiihdyttäisi euroalueen hajoamisspekulaatioita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Tarkentaisitko mittakaavaa, eli mikä olisi riittävä määrä rahaa jotta kuvaamasi kaltainen tilanne voitaisiin synnyttää ja missä suhteessa se olisi ns. perinteisen valuuttakeinottelun tarvitsemaan pääomamäärään kun yritettäisiin hyökätä vaikkapa markkaan siirtyneen Suomen valuuttaa vastaan?

Käyttäjän tmalinen kuva
Tuomas Malinen

Tämä on tietenkin mielenkiintoinen kysymys, mutta vaatisi oman tutkimuksensa. Vaadittu rahamäärä riippuu keskeisesti myös pankkien vakuuksien määrästä ja laadusta. Niitä ei oikeastaan edes voi arvioida, koska niistä ei julkisteta juuri mitään tietoa. Kreikassa on arvioitu olevan säästöjä vielä noin 700 miljardin edestä, Espanjassa luku on varmasti pari biljoonaa ja Italiassa vielä sitäkin enemmän. Potentiaalia tällaiseen "hyökkäykseen" siis kyllä varmasti riittää.

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Ihan hyvä kirjoitus, pitäisi selvittää kaikille mikä on yksi iso vika koko EMU:ssa, ja miksi sen hajoaminen on väistämätöntä nykyisissä olosuhteissa (velkakriisi).

Olettaisin pääoman liikkuvuuden rajoitusten tulevan voimaan, jos tätä koko palettia yritetään pitää jotenkin kasassa. Saksa tuskin voi myöntyä vielä maksamaan koko lystiä, kun liittokanslerin pitää valmistautua n. vuoden päästä vaaleihin. Taloudellista ja poliittista ratkaisua ei synny, jolloin aiempien esimerkkien mukaan taloudelliset toimijat ottavat ne niskalenkit poliitikoista, vaikka kansalaisille yritetäänkin antaa erilaista viestiä (ja hyväuskoiset kansalaiset uskovatkin nämä poliitikkojen sadut).

Kaikkea kokeillaan, nyt uusimpana ideana on luopua EVM:n super seniorin velkojan asemasta, juuri kun valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) sen ensisijaisen velkojan aseman erinomaisuutta suitsuttikin välikysymyskeskustelussa. Eduskunta hyväksyikin EVM:n myös tämän tiedon valossa. Suomalaiset saavatkin huomata toistuvasti, miten säännöt taipuvat jatkuvasti meille epäedullisempaan suuntaan.

Heli Hämäläinen

EVM:n super senior -aseman lakkauttaminen nostaa keskiöön vakuusjärjestelyt. Suvereeni kansakunta kun ei voi antaa millekään kaikesta vastuusta vapautetulle osakeyhtiölle sitoumusta jatkuvasta pääomittamisesta ilman vakuuksia rikkomatta omaa perustuslakiaan, joka on tässä kuprussa osoittautunut ylikäveltäväksi.

PL 124§:

"Hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle

Julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle."

Lissabonin sopimuksen 125 artikla ei sinällään kiellä valtiosopimuksia yhteisen hyvän puolesta, mutta se kieltää niiden käytön yksipuolisesti toisen jäsenmaan alijäämien tilkitsemiseen.

Nyt näyttää tulevan iltalypsy toisensa perään, jolloin tilanne, jossa ollaan laittomassa tilassa, lähenee.

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Sehän tässa kasinossa onkin suuri puute. Eduskunta ja kansa eivät pysy mukana, kun Euroalueen valtiovarainministerit ja pääministerit oikovat mutkia pimeinä yön tunteina.
Kiireessä ja painee alla. Kiireessä ei tule kuin k........ lapsia, vai miten se sanonta menikään?
Miten tiukka budjettikuri puree köyhään? Köyhänä pysyy joka tapauksessa.

Kataisen ja Urpilaisen tulisi sanoa asiallisesti ja päättävästi. EI ENAÄ PANOKSIA!

Heli Hämäläinen

Olen ehdottomasti sillä kannalla, että hallitsematonta hölskymistä euroalueella tulee rajoittaa, siis pääomaliikkeitä on rajoitettava. Pääomien vapaa liikkuvuus on uhrattava yleisen edun nimissä, tilanteessa jossa kansallinen etumme ja oma rahajärjestelmämme ovat vakavasti uhattuina.

Fiskaalinen tulivoima on keskitettävä kansallisten tulvapatojen rakentamiseen, sillä tsunami on kohta täällä. Emme voi pelastaa uppoavaa euroaluetta, mutta voimme yrittää pelastaa Suomen.

Toimituksen poiminnat